Kanta-Häme

Maalla on niin mukavaa – noh, ei nyt ihan aina

Ikäheimon perhe muutti Hämeeseen Lapin Savukoskelta 12 vuotta sitten. He rakensivat viitisen vuotta sitten talon Tuulokseen, jossa on noin 1 600 asukasta. Savukoskella on reilut tuhat asukasta, mutta siellä palvelut pelaavat.

Synnytyssairaalaan on tosin matkaa vajaat parisataa kilometriä, mutta peruspalvelut löytyvät. On lukio, kirjasto, neuvola, hammaslääkäri, pankki ja kaksi kauppaa.

Kun perhe suunnitteli Kanta-Hämeeseen lähtöä, he olivat innoissaan isojen kaupunkien keskelle muuttamisesta. Lahti, Tampere ja Helsinki ovat tunnin matkan säteellä, joten elämästä tulisi helppoa.

– Totuimme pohjoisessa välimatkoihin, mutta nykyisin ei edes Lahteen viitsisi mennä. Ei sitä vaan tule lähdettyä, Minna Ikäheimo sanoo nyt.

Ikäheimon perheeseen kuuluu vanhempien, Minnan ja Pekan lisäksi kolme lasta: Julia, 16, Jutta, 13, ja Viljami, 7. Koira on tietenkin lapinkoira.

Syy Hämeeseen muuttoon oli työ. Minnalle ei löytynyt töitä pohjoisesta. Pekalla riitti töitä metsäkoneen kuljettajana.

– Näin joulukuussa Lapin Kansassa ilmoituksen, että metsäkoneen kuljettajalle olisi töitä Lammilla. Pekka sai työpaikan käymättä edes haastattelussa.

Minna alkoi siinä samassa etsiä asuntoja. He asuivat Savukoskella vuokralla, joten omaa ei ensin tarvinnut myydä. Tammikuussa perhe oli muuttanut Lammille. Julia oli silloin viisi ja Jutta kaksivuotias. Minna sai ensin töitä Lahden Prismasta ja muutama vuosi sitten vakituisen paikan kauppakeskus Tuulosesta.

Viimeinenkin palvelu on vaarassa

Tuuloksen palvelut ovat alkaneet pikkuhiljaa kaikota. Neuvola lähti, kun Viljami oli pieni.

– Tilalle tuli eläinlääkäri. Onhan se hyvä, että koiran voi viedä sinne, Minna hymähtää.

Tuuloksessa viimeinenkin palvelu eli kirjasto on vaarassa lähteä.

Minna Ikäheimon mukaan kirjasto on tuuloslaisille tärkeä. Viljamikin on tottunut kirjaston käyttäjä.

– Lainaan dinosauruskirjoja, Aku Ankkoja ja Muumi-kirjoja, Viljami luettelee.

Nuori mies piipahtaa kirjastossa usein, niin kuin moni muukin tuuloslainen. Minna kertoo, että kirjaston netti ja lehtilukupaikka ovat aina käytössä, kun hän käy siellä.

– Jos täällä alkaa käydä kirjastoauto, eihän siellä ehdi lehtiä lukea tai käydä netissä tai tulostaa papereita. Automatisoitu kirjastokin on parempi kuin kirjastoauto.

Harrastusmahdollisuudet ovat rajalliset

Julia ja Jutta käyvät koulua Lammilla. Tuuloksessa ei tyttöjen mielestä ole juuri mitään muuta kuin kavereita.

– Ei täällä voi tehdä muuta kuin käydä lenkillä kavereiden kanssa, tytöt kertovat.

Julia käy joskus kavereiden kanssa kantakaupungissa. Bussit tosin kulkevat paremmin Lahden suuntaan. Julian mielestä pienellä paikkakunnalla asuminen on kuitenkin turvallisempaa kuin isossa paikassa.

Jutta ei käy iltaisin juuri missään. Toisaalta hän pitää maaseudun rauhasta, mutta mieluummin hän asuisi isossa kaupungissa.

– Jossain Tampereella tai Oulussa, Jutta miettii.

– Niin, kyllä minustakin oli tuon ikäisenä hauska päästä edes Sodankylään, Minna myöntää.

Pekan mielestä lapsiperheen on helppo asua Tuuloksessa – jos ei lasketa lasten hammaslääkärikäyntejä. Kaupunki ei järjestä koululaisten kyytejä hammaslääkäriin, joten vanhempien pitää viedä lapset kesken työpäivän.

– Työvuoroja pitää sumplia hoitoaikojen mukaan.

Tytöt kävivät vielä viime vuonna Vanajaveden opistossa opiskelemassa japania. Sitä varten piti ajaa Hämeenlinnaan joka keskiviikko.

– Ovathan harrastusmahdollisuudet täällä rajalliset, Pekka myöntää.

– 4H, partio, VPK ja ratsastus, Jutta luettelee.

– Käyhän monitoimihallilla zumba- ja tehotreeni-ohjaaja Hämeenlinnasta, Minna kehuu.

Joogaakin kuulemma on.

Vanhemmatkin haluaisivat Hämeeseen

Minna Ikäheimon sisarukset ovat muuttaneet Savukoskelta. Pikkusisko asuu Hämeenlinnassa, pikkuveli Jämsässä ja isoveli Oulussa. Pekan veljet ovat ympäri Suomea, kauimmainen Sodankylässä.

Kummankin vanhemmat ovat edelleen Savukoskella.

– Vanhempani haluaisivat muuttaa tänne, mutta Savukoskella on vaikea myydä taloa, Minna sanoo.

Ikäheimot odottavatkin mielenkiinnolla, miten Savukosken fosfaattikaivoksen aloittamisen käy. Jos kaivos alkaa pyöriä täydellä teholla, alkaa myös talokauppa käydä ja vanhemmat voisivatkin muuttaa etelään.

Savukosken kunta tosin yrittää houkutella poismuuttajia takaisin. Ikäheimotkin ovat saaneet kosintakirjeen.

– Ehkä me joskus muutetaan Rovaniemelle, kunhan lapset ovat muuttaneet pois.

Pekka kaipaa pohjoisen kalavesiä. Nimenomaan jokia ja koskia. On hän yrittänyt nauttia kalastuksesta Hämeessäkin, mutta ei se tunnu samalta.

– Savukoskella joki meni sadan metrin päässä kotoani ja pöllöt huhuilivat pimeässä, Pekka uppoutuu miettimään.

– Ja ne valoisat kesäyöt, Minna jatkaa.

– Täällä se vasta kaamos on. Lapissa lumesta tulee valoa, mutta täällä on persläpipimeää, Pekka sanoo.

– Kyllä jotain ääniä pitää kuulua, ahdistun hiljaisuudessa, Julia-tytär keskeyttää vanhempiensa haaveilun. (HäSa)