Kanta-Häme Hämeenlinna

Maapisteiden haaliminen on kuin postimerkkien keräilyä – Radioamatööriharrastuksella on monta eri tasoa

Radioamatööriharrastuksessa voi keskittyä rupatteluun, maapisteiden keräämiseen, laitteiden rakentamiseen tai kilpailuihin.
Naisia Hämeenlinnan yhdistyksessä on alle kymmenen ja nuoria vain yksi, eli Tia Leivo (kuvassa). Kaikkiaan jäseniä on 77. Kuva: Esko Tuovinen
Naisia Hämeenlinnan yhdistyksessä on alle kymmenen ja nuoria vain yksi, eli Tia Leivo (kuvassa). Kaikkiaan jäseniä on 77. Kuva: Esko Tuovinen

– Se lähti 1990-luvulla LA-puhelimista. Oli tapa, jolla ottaa yhteyttä kaveriin. Sitten kuulin radioamatööritoiminnasta: hienommista laitteista ja pidemmistä yhteyksistä, taustoittaa Hämeenlinnan radioamatöörit ry:n puheenjohtaja Jari Leivo sitä, mikä sai hänet harrastuksen pariin.

Leivon eli radioamatöörinimeltään OH3KRH:n mukaan radioamatöörit puhuttelevat toisiaan usein koodinimillä. Ne muistetaan usein helpommin kuin jäsenten oikeat nimet.

OH3CT:tä eli Timo Vappulaa kiinnostaa erityisesti radioiden rakentaminen ja tekniikan ymmärtäminen.

– Ensin värkätään pitkään jotain laitetta ja kun sen saa toimimaan, se nostetaan hyllylle, Vappula nauraa.

Puhetapaan ei kuulu politiikka

Radioamatööreiksi pääsee suorittamalla pätevyystutkinnon. Luokkia on kaksi: perusluokka ja yleinen luokka.

Leivon tyttären, Tia Leivon eli OH3TIA:n harrastus alkoi kuusi vuotta sitten 10-vuotiaana. Hän oli nuorin Suomessa radioamatöörien perusluokan suorittaneista.

Radioamatöörin tulee tuntea muun muassa radioamatöörimääräykset, kuten luvalliset taajuudet ja tehot, radiolaki, sähköoppia ja oikeat työskentelytavat.

Harrastajan on hallittava myös hyvän tavan mukainen puhetapa, johon eivät kuulu uskonto, kaupanteko tai politiikka. On myös hyvää muistaa, ettei lörpöttele ohi suunsa, sillä aina joku kuuntelee.

Ukkoutunut ala?

Yleisessä luokassa avautuvat oikeudet suurempiin lähetintehoihin, jotka ovat jopa kymmenkertaisia perusluokkaan verrattuna.

Tia Leivo aikoo suorittaa aikanaan myös yleisen luokan.

– Perusluokkalaisen teho yltää samalle alueelle, mutta suuremmilla tehoilla yhteydenottaminen on paljon helpompaa. Olen pärjännyt hyvin näilläkin tehoilla, hän kertoo.

Alaa pidetään ukkoutuneena. Nuorten kiinnostus harrastusta kohtaan on kuitenkin lisääntynyt ja pahin, noin 10 vuoden takainen, suvantovaihe ohitettu.

Tia ei pidä ikäjakaumaa ongelmana, sillä hän saa yhteyden samanikäisiin radion välityksellä. Hän keskittyy rupattelun sijaan kilpailuihin ja keräämään maapisteitä.

Esimerkiksi tiistaitesteissä mitellään siitä, kuinka monta eri yhteyttä ehtii saada neljässä tunnissa. QRP-luokassa puolestaan yhteys yritetään muodostaa pienellä teholla sukkuloimalla isotehoisten radioasemien välissä.

Jari Leivo sijoittuu 335 maapisteellään Suomessa sijalle 104. Harrastukselle on ominaista hyväntahoinen kilpailu jäsenien kesken. Kuva: Esko Tuovinen
Jari Leivo sijoittuu 335 maapisteellään Suomessa sijalle 104. Harrastukselle on ominaista hyväntahoinen kilpailu jäsenien kesken. Kuva: Esko Tuovinen

Enää muutama kohde uupuu

Maapisteitä Tia Leivolla on kasassa 140 ja hänen isällään niitä on huikeat 335. Enää uupuu viisi maata, Jotka ovat Pohjois-Korea, Norjan omistama asumaton Bouvet’nsaari, Yhdysvaltojen sotilastukikohta Johnstonin atolli, Crozetsaaret sekä Chilen San Felix -saari.

Suomessa on yli 30 harrastajaa, jotka ovat nämäkin kohteet yhyttäneet radiotaajuuksilla.

– Bouvet’nsaari on most wanted -kohde. Viimeisen vuoden aikana kaksi retkikuntaa on yrittänyt saarelle, mutta luonnonvoimat ovat voittaneet, Jari Leivo kertoo.

Kuin postimerkkien keräämistä

Saatu yhteys pitää myös todistaa. Nykyisin se voidaan hoitaa sähköisesti eri palveluiden kautta, mutta edelleen käytössä ovat myös QSL-kuittauskortit.

Henkilökohtaiseen korttiin täytetään yhteyden tiedot ja se lähetetään Suomen Radioamatööriliiton kautta vasta-asemalle. Kun kortti palautuu takaisin, on todiste pätevä.

– On arpaonnea, tuleeko kuittaus vai ei. Olen ottanut noin 18 000 yhteyttä, joista olen saanut noin 6000 korttia. Maailma on täynnä harrastajia, jotka eivät kuulu mihinkään liittoon, Jari Leivo kertoo.

Viime vuosina suosittua on myös kansallispuistoaktivointi. Siinä radioamatööri menee antenneineen kansallispuistoon ja jakaa sieltä yhteyden toisille.

– Se on kuin postimerkkien keräämistä, Vappula heittää.

Tia Leivo hakee radiosta oikeaa taajuutta tottuneesti. Tia suoritti radioamatöörien perusluokan pätevyystutkinnon vain 10-vuotiaana. Kuva: Esko Tuovinen
Tia Leivo hakee radiosta oikeaa taajuutta tottuneesti. Tia suoritti radioamatöörien perusluokan pätevyystutkinnon vain 10-vuotiaana. Kuva: Esko Tuovinen

Eksoottinen morsetus

Radioamatöörien perinteinen yhteydenpitotapa eli sähköttäminen pudotettiin 2000-luvun alussa tutkintovaatimuksista, koska nuoria haluttiin saada mukaan harrastuksen pariin.

– Viime vuosina nuoret ovat alkaneet harjoitella sähkötystä. Osa maista vaatii sähkötyksen eli CW-osaamista. Jos et osaa CW:tä, et saa näihin yhteyttä, Jari Leivo kertoo.

Morsetuksessa on oma eksotiikkansa ja yhteyden saaminen on varmempaa. Missä puheen kuuluvuus loppuu, sähkötys vielä kuuluu.

Tekniikkaa se tietokonekin on

Nykyisin radioihin voidaan liittää myös tietokone. Tämä jakaa voimakkaasti alan harrastajien mielipiteet. Toisten mielestä tietokone pilaa harrastuksen.

– Se on nykyaikaa. Tekniikkaahan sekin on, Vappula toteaa.

Tietokoneen avulla voidaan kirjoittaa viestejä ja liittää valokuvia, jotka lähetetään radion kautta.

– Tässä mukana on eksotiikkaa, Jari Leivo kuittaa kysymyksen, miten se eroaa sähköpostiviestittelystä. HÄSA.

Juttua päivitetty 12.7. kello 15.56. Jutusta poistettu ylimääräinen maapisteitä koskenut  lause. Suomessa on yli 34 harrastajaa, jotka ovat saaneet yhteyden jutussa mainittuihin harvinaisiin kohteisiin, ei noin 60. 

Kesäleiri Petäyksessä

Suomen Radioamatööriliitto myöntää suomalaiselle kerholle järjestettäväksi joka vuosi kesäleirin.

Viime vuonna leiri järjestettiin Nurmeksessa, jossa Hämeenlinnan Radioamatöörit ry sai äänestyksen jälkeen leirin järjestämisluvan täksi kesäksi.

Kesäleiri järjestetään Petäys Lakeland Resortissa 11.–14. heinäkuuta.

Ohjelmassa on esitelmiä, hauskanpitoa ja kuulumisten vaihtoa.

Kävijöitä odotetaan 700–800 ja paikan päälle ovat tervetulleita myös kaikki alasta kiinnostuneet.

Kesäleiriä edeltää Suomen Radioamatööriliiton leirikoulu, jossa kurssitetaan tulevia tutkinnon suorittajia. Radioamatööritutkinnot järjestetään kesäleirillä 13.7.