Kanta-Häme

Maastossa hiipimisen vietti puraisi

Subway-ravintolayrittäjä Janne Huusko kuvaa toissa vuonna ajamaansa Finland Offroad Tour -safaria elämänsä kenties hienoimmaksi kokemukseksi.

– Tietysti lasten syntymän jälkeen. Kaksi viikkoa äijäporukassa läpi Suomen, suurimman osan siitä gsm-verkon ulottumattomissa… Moni ei edes käsitä, että matkapuhelin ei ole itsestäänselvyys jossain Pohjois-Karjalassa ja Venäjän rajalla hiippaillessa, Huusko maalailee.

Viime vuonna Huusko pääsi mukaan vain viikoksi auton hajottua Lapissa, ja tänä vuonna safari jäi väliin olkapääleikkauksen vuoksi.

– Mutta jatkossa olen varmasti mukana. Lähitulevaisuuden tavoitteena on myös päästä Venäjälle, odottelen vain vaimolta lupalappua, Huusko virnistää.

Ilman huumoria ei pärjää

Maastoautokuume Huuskolla nousi nelisen vuotta sitten, kun mies pääsi ”ottamaan tyypit” kaverinsa offroad-vempeleestä.

– Sellainen pieni maastossa hiipimisen vietti puraisi jo nuorempana, mutta se kokeilu oli kulminaatiopiste.

Pian pihaan ilmestyi vanha Nissan Patrol, jota on modifioitu rankasti: jousitus, renkaat, akselisto ja nivelet on kaikki rakennettu kestämään äärimmäisiä olosuhteita. Kaikki toimii mekaanisesti, ja on siten itse korjattavissa ”patentein” maastossa.

– Vinssi auton keulassa on hengenpelastaja. Myös koneen jäähdyttäminen on tärkeää, joten sitä on paranneltu radikaalisti. Moottori käy kovilla kierroksilla, on tiiviiksi rakennettu ja snorkkeli ottaa imuilman mahdollisimman korkealta. Autolla voi ajaa kaulaa myöden veden alla, Huusko kuvailee ”Lefa III:ksi” nimettyä kiesiään.

Nimi on kuulemma väännös rekisterikilvestä. Huuskon tarroilla verhoiltua karua ajokkia ja miehen olemusta katsellessa tulee väistämättä mieleen kulttimaineeseen kohonnut brittiläinen sketsi-show Ruuvit löysällä (The Fast Show). Sarjan offroad-parodian hahmojen Simonin ja Lyndsayn maasturi, ”The Beast”, pettää kovilla puheilla varustetut miekkoset säännönmukaisesti, kun kamera käynnistyy.

Huuskon mukaan sketsi on alan harrastajien ehdoton suosikki.

– Eikä edes kovin kaukana totuudesta. Itse olen rikkonut etuakseliston käynnillä lähikaupassa, Huusko nauraa.

– Ilman huumoria ei maastossa pärjää. Matka saattaa päättyä metrin jälkeen, jos huono tuuri käy.

Pehmeää kallistelua

Huusko vie Hämeen Sanomat kotinsa läheiselle metsittyneelle vanhalle sorakuopalle Harvialaan näyttääkseen, mistä touhussa todella on kyse. Kuopalle johtavalta tieltä Huusko kurvaa suoraan sateen pehmittämään pusikkoon ja alkaa ryömittää nelivetoa sateen pehmittämää rinnettä ylös. Tosin vain kolme rengasta on kytketty vetämään.

– Neljäs pyörä jätetään aina reserviin, jos jää jumiin, Huusko huomauttaa.

Kyyti on todella pehmeää, vaikka kallistelut ajoittain todella rajuja. Vähän kuin purjehtisi veneellä korkealla aallokossa.

– Jousitus ja renkaat sen tekevät, lisäksi maasto on todella pehmeää nyt.

Pian sitä neljättä vetävää pyörää tarvitaan, kun Lefa III jää sutimaan jyrkkään rinteeseen. Huusko hyppää autosta ulos kytkemään renkaasta vedon päälle, ja pian mäki on voitettu.

Apukuski on normaalioloissa välttämättömyys, mutta kiire ei maastossa voi koskaan olla.

– Tämä on todella lehmänhermoisten hommaa. Autoletka safareilla etenee usein kävelyvauhtia tai hiljempaa, Huusko kertoo.

Mutta juuri se lajissa kiehtookin.

– Usein sitä katsoo, että tuosta en kiipeäisi tai laskeutuisi jalkaisinkaan saati autolla. Onnistuneen suorituksen jälkeinen euforia ja adrenaliini on upea tunne!

Pakokaasu ja öljy kiihottaa

Huuskoa lajissa kiehtoo myös moottoriurheilun ja eräilyn yhdistäminen. Ja äijäily.

– Ne jutut maastossa on samoja kuin poikien saunailloissa. Kai se äijäily on alkukantainen vietti. Tunnen pirun monta miestä, jotka kiihottuvat pakokaasusta ja aavistuksen palaneesta öljystä.

– Itselleni tärkeintä on porukassa tekeminen ja metsässä oleminen. Pystyn tyydyttämään siellä miesviettini, ja se on vastapainoa nykyiselle normielämälle, työlle ja perheenisänä olemiselle, Huusko kiteyttää. (HäSa)

Päivän lehti

8.4.2020