Kanta-Häme

Maatiloilla sähkölaitteita riipin raapin

Etenkin karjatiloilla on paljon toivomisen varaa sähkölaitteissa. Mitä vanhempia navetat ja sikalat ovat, sitä huonommin asiat ovat, mutta puutteita on myös uusissa tiloissa.

– Yleinen käsitys on, että asiat ovat huonosti, sanoo Turvatekniikan keskuksen Tukesin sähkölaitteistoja ja hissejä valvovan ryhmän päällikkö, yli-insinööri Harri Westerlund.

Tukes teki vuonna 2006 pistokoeselvityksen, jossa tutkittiin 26 eläin- ja 26 viljatilan sähkölaitteet. Huomautettavaa löytyi tosi paljon ja esimerkiksi asianmukainen tilojen käyttöönottoa edeltävän lopputarkastuksen raportti löytyi vain yhdeltä tilalta.

Tukesin raportti suosittelee, että tiloilla alettaisiin tehdä sähkötarkastuksia viiden vuoden välein nykyisen 15 vuoden asemesta. Lisäksi tiloille pitäisi laatia sähkölaitteiden huolto- ja kunnossapito-ohjelmat.

Likaa ja paljaita johtoja

Tavallista on, että uusia laitteita kytketään käyttöön vanhojen jatkoksi, tuotantotiloja muutetaan ja laajennetaan ja lopulta kukaan ei tiedä, missä sähkö kulkee. Myös väärien materiaalien käyttö, omatekoiset viritelmät, rikkoutuneiden paikkojen jättäminen korjaamatta ja sähkölaitteiden likaisuus ovat yleisiä vikoja.

Johtimia on paljaina jopa paikoissa, joissa eläimet pääsevät koskemaan niihin ja johtoja on asennettu kulkuväylille, joissa koneet voivat rikkoa ne. Valaisimet ja sähkömoottorit saattavat olla paksussa pölyssä ja siksi palovaarallisia.

– Karjasuojissa on hyvin vaativat olosuhteet, sillä siellä on pölyistä, kosteata ja ilmaan haihtuu erittäin syövyttävää ammoniakkia, Westerlund sanoo.

Sähkövahinkoja vain harvoin

Hämeenlinnassa maatalouslomitusta hoitavan Linnan lomituspalvelut liikelaitoksen lomituspalveluohjaaja Kirsti Koski sanoo, ettei löydy yhtään navettaa, jossa kaikki asiat ovat kunnossa. Liikelaitoksella on 80 lomittajaa palveluksessaan.

Linnan lomituspalvelujen toimitusjohtaja Kaisa Tyrni on varovaisempi. Hänen mukaansa kaikkia viljelijöitä ei voi syyllistää, sillä joissakin paikoissa laitteet ovat kunnossa.

– Tarkastamme tilojen työolosuhteet vähintään kolmen vuoden välein ja annamme ohjeita ja korjauskehotuksia. Tarkastettavia asioita ovat esimerkiksi sähköt, kulkutiet, koneet ja liukastumisia aiheuttavat paikat, hän kertoo.

Yleisimpiä tapaturmia ovat liukastumiset ja eläinten aiheuttamat vammat. Kuluvana vuonna tapaturmia on ollut noin 30, mikä on tavallista enemmän. Erityistä syytä tapaturmien lisääntymiseen Kaisa Tyrni ei osaa sanoa. Sähkötapaturmia ei ole ollut.

MTK-Hämeen aluepäällikkö Jyrki Näsi sanoo, ettei ihan allekirjoita väitettä, jonka mukaan sähköturvallisuus tiloilla olisi retuperällä.

– Mutu-tuntumalla sanon, ettei vahinkoja satu kovin paljon. Ehkä tiloilla kuitenkin on liikaa turvallisuudentunnetta, kun kaikki on mennyt hyvin.

Tuottajajärjestö ei kouluta viljelijöitä sähköturvallisuusasioissa, mutta Näsin mukaan yhdessä vakuutusyhtiöiden kanssa pyritään levittämään tietoisuutta asian tärkeydestä. Vakuutusyhtiöt myös tarkastavat vakuutuksia myöntäessään tuotantorakennukset, joissa on isot sulakekoot eli paljon sähköä käyttäviä laitteita. Pienten sulakkeiden takana olevia tiloja ei tarkasteta. (HäSa)

Päivän lehti

2.4.2020