Kanta-Häme

Maatilojen tuttu ja toimelias kiertolainen

Toiset haaveilevat lottovoitosta, 23-vuotias maatalouslomittaja Heidi Rantamäki omasta maatilasta. Pikkutyttönä Rantamäki suunnitteli hartaasti omaa navettaa. Pohjapiirustuksia syntyi piirustuspaperille kerta toisensa jälkeen.

Nyt Rantamäki kuitenkin vakavoituu. Haave saattaa olla sittenkin vähän liian etäällä tavoitettavaksi.

– Omavaraisuus voisi olla mahdollista. Olisi oma lehmä, kanoja ja vaikka vuohi. Ja mistäs sitä ikinä tietää, mitä elämä tuo tullessaan, hän hymyilee.

Rantamäen innostus maatilan töihin syttyi jo lapsuudessa. Maatalouslomittajana työskennellyt isä kuljetteli tytärtään työkeikoilla mukana taaperoikäisestä pitäen.

Kun ikää ja voimia karttui, alkoi tytärkin osallistua töihin. 16-vuotiaana Rantamäki teki ensimmäisen oman lomituksensa. Alaa hän oli ehtinyt opiskella vasta kaksi kuukautta.

Parasta työssä ovat eläimet ja vaihteleva työnkuva.

– Joka päivä on erilainen. Tykkään myös siitä, ettei tarvitse olla pitkään yhdessä paikassa. Siinä ei ehdi kyllästyä.

Linnan Lomituspalveluiden kautta työskentelevälle Rantamäelle on tähän mennessä kertynyt noin kymmenen vakitilan rinki. Pääasiassa hän liikkuu Lopen, Janakkalan, Riihimäen ja Vihdin alueella.

Tilat ovat laidasta laitaan: joukossa on nykyaikaisia robottitiloja, mutta myös vanhoja navettoja, joissa on tehtävä paljon käsityötä. Maitotiloilla työt ovat samanlaisia ruokintoineen, siivouksineen ja lypsyineen – vain toimintatavat vaihtelevat.

– Olen nopea oppimaan. Aamun perehdytyksen jälkeen pääsen jo kiinni työhön.

Työpäivä jakaantuu kahteen osaan: noin kello 7 alkavaan aamu- ja noin kello 16 alkavaan iltapäivärupeamaan.

Molemmilla käynneillä lomittaja viettää tiloilla muutaman tunnin, paikasta riippuen. Se, että oma vapaa-aika on varsin rikkonaista, ei Rantamäkeä haittaa.

– Itse tykkään siitä, että etenkin talvella saa olla valoisan ajan vapaalla. Pimeällä voi hyvin olla töissä.

Jos eivät työajat noudattele perinteistä virka-aikaa, ei myöskään työvuorolista ole tavanomainen. Työputki saattaa olla 2–10 päivää, mutta vastaavasti vapaapäiviäkin saattaa pidemmän putken jälkeen tulla useampi.

– Täytyy olla hyvä kunto ja yöt on nukuttava hyvin. Muuten ei pitkiä työputkia jaksa.

Ja sitten ovat ne lehmät.

– Lehmien kanssa touhuaminen on ihan parasta. Ne ovat rauhallisia ja hauskoja persoonia.

Vaikka on eläinten kanssa ehtinyt vahinkojakin sattua. Pienempänä Rantamäki päätyi kerran roikkumaan lehmän sarvesta, ja aikuisena on potkujakin sadellut.

Kerran Rantamäellä lehmä on jo ollutkin. Sellaisen hän sai – mitenkäs muutenkaan kuin rippilahjaksi isältään. Ammukseksi nimetty eläin odotti Rantamäkeä pihalla muutama päivä ennen konfirmaatiota.

Ammuksen kohtaloksi tuli tuottaa pari vasikkaa, maitoa ja tulla syödyksi sen jälkeen, kun Rantamäki lähti Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevaan Jurvaan sikalatyöntekijäksi kymmeneksi kuukaudeksi.

23-vuotiaana Rantamäellä on takanaan jo useamman vuoden työura omalta alaltaan. Mutta miltä elämä näyttää kymmenen vuoden päästä?

– Toivottavasti asun maalla perheeni ja eläinlaumani kanssa ja jaksan tehdä vielä näitä hommia. Lomittajan työ on kuitenkin aika raskasta fyysisesti.

Varmaa on sen sijaan se, ettei Rantamäkeä vuoden päästä tavoita navetasta. Tammikuussa toteutuu nuoruudenhaaveista yksi, kun hän astuu armeijan harmaisiin.

– Sinne olen halunnut jo yläasteikäisestä. Joka vuosi olen täyttänyt hakupapereita, mutta aina ne ovat vain jääneet lähettämättä. Tähän asti, HäSa

Päivän lehti

29.11.2020

Fingerpori

comic