fbpx
Kanta-Häme

Mainettaan parempi kaupunki

Hämeenlinna. Liian pieni kaupunki. Näin ajattelee Juha Itkosen Hämeenlinna-näytelmän Etelä-Helsinkiä rakastava kaiken nähnyt toimittaja. Hänen todistamassaan Hämeenlinnassa Rosso on kaupungin ainoa ravintola, jättimäinen Prisma väen kohtauspaikka ja rautatie liian monen nuoren miehen elämän päätöspiste.
 
Toimittajalle Hämeenlinna on aivan liian tavallinen paikka, jossa ei ole mitään erityistä. Ei kerrassaan mitään.
 
Katsojat ovat näytelmän jälkeen toista mieltä.
 
Hämeenlinna on ihmisen kokoinen kaupunki, jossa pääsee illaksi kotiin. On aikaa perheelle ja ystäville ja tunteille, kun ei ole minnekään koko ajan kiire. Ja jos on tarve lähteä, pois pääsee helposti ja nopeasti.
 
 
 
– Hämeenlinna on helppo paikka elää, sanoo Sibelius 2015 -juhlavuoden johtaja Erkki Korhonen, joka on yksi kaupungin lukuisista paluumuuttajista.
 
Hänen kotikaupunkinsa on aina ollut kunnollinen, perustoimeentuleva kunta, joten syntyperäänsä ei ole missään tarvinnut hävetä. Kaikki pelaa, mikään ei ole vaikeaa.
 
Muotoilija Markku Piri kertoo omakohtaisen esimerkin. New Yorkissakin asunut taiteilija muutti reilut vuosi sitten Hämeenlinnaan, koska sai täältä mieleisen asunnon jopa yli kaksi kertaa halvemmalla kuin Helsingistä.
 
– Ajattelin ensi sijassa logistista sijaintia Tampereen ja Helsingin välissä, mutta viime kädessä päätökseni oli esteettinen. Löysin kaipaamani historiallisen talon hienolta paikalta aivan keskustan tuntumasta. En ole todellakaan katunut päätöstäni, Piri sanoo.
 
Kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Sari Raution (kok.) mielestä Hämeenlinnan ongelma ehkä onkin, että jokainen muualta tuleva joutuu keksimään kaupungin vahvuuden eli hyvän sijainnin itse.
 
– Meidän pitäisi kertoa nämä tarinat, Rautio sanoo.
 
 
 
Jos muu Suomi ajattelee näytelmän toimittajan tavoin, ettei Hämeenlinnaan kannata matkustaa, saati muuttaa, pitäisikö kaupungin maineelle sitten tehdä jotain?
 
– Ei ainakaan mitään brändityötä, sanoo Helsingin kaupungin brändityöryhmässä muutama vuosi sitten istunut Eero Holstila.
 
Hän perustelee näkemystään sillä, etteivät ihmisten mielikuvat muutu pelkän markkinoinnin avulla.
 
– Mieluummin satsaisin viestin kirkastamiseen tekojen kautta. Nyt siihen on erittäin hyvä tilanne, kun Sibeliuksen juhlavuosi 2015 tulee syliin. Osoitetaan silloin, ettei Hämeenlinna ole nukahtanut paikkakunta, Holstila kehottaa.
 
Hänen mukaansa Hämeenlinnan maine on ihan hyvä, mutta kovin vaatimaton. Olisi varaa isotella paljon enemmän.
 
Kaupunkimielikuvia tutkinut tohtori Antti Vihinen on samaa mieltä, ettei kaupungille voi oikeastaan luoda brändiä.
 
– Mutta vaihtoehtona ei voi olla se, ettei tehdä mitään!
 
 
 
Kiinnostavinta Hämeenlinnassa on uuden ja vanhan liitto.
 
– Siitä rinnakkainelosta löytyy varmasti tarinoita kerrottavaksi. Ihan tavallisten ihmisten elämästä, sanoo marraskuussa Hämeenlinnan kaupunginteatterin johtajana aloittavan Kirsi-Kaisa Sinisalo.
 
Korhonen ja Vihinen komppaavat Sinisaloa tavallisen ihmisen kunnioittamisessa.
 
– Näytelmän toimittaja oli urbaanin sykkeen turmelema. Vasta tultuaan Hämeenlinnaan hän oppi elämästä jotain, miehet muistuttavat.
 
Kaupunginhallituksen puheenjohtajan Iisakki Kiemungin (sd.) mukaan Hämeenlinna sijoittuu Helsingin ja Tampereen välimaastoon myös luonteeltaan.
 
– Täällä helsinkiläinen snobismi selvästi lievenee, kun taas Tampereella ollaan jo kohtuullisen juntteja ja vieläpä ylpeitä siitä.
 
Piri muistuttaa, että Hämeenlinnan identiteetti on puolestaan keskikokoisen pikkukaupungin, jolla on historiallisesti ollut kokoaan suurempi merkitys. Linna, lääninhallitus ja sotilasläänin pääpaikka ovat tuoneet kaupungille tietyn automaattisen vallan ja aseman, joiden myötä helposti laiskistuu.
 
 
 
Kun hallinnollinen asema on kaventunut, eikä historiakaan yksin kanna, olisi tehtävä jotain konkreettista. Moni keskustelijoista nostaa esiin asemanseudun. Paikka, jonka suuri määrä ihmisiä Hämeenlinnasta ensimmäisenä näkee, on tällä hetkellä “pelkkää pusikkoa”.
 
Apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo kertoo, että alueesta on väännetty kättä jo pitkään. Varikonniemen hyödyntämistä on vaikeuttanut muun muassa se, että alueella on sijainnut Suomen vanhinta asutusta.
 
– Mutta kukaan ei tiedä sitä! Miksei se otettaisi valtiksi, kaivettaisi esiin ja tehtäisiin siitä Suomen Pompeiji? Vihinen ehdottaa.
 
Porukka alkaa innostua. Voisiko Varikonniemestä todella tulla megaluokan matkailumagneetti?
 
Vihinen pistäisi puskat sileäksi ja kaivaisi kuopan museolöydöille, Kiemunki pystyttäisi paikalle muinaiskylän, Korhonen perustaisi tehdaskiinteistöön hienon ravintolan ja rantaan lauttayhteyden linnalle, Holstila näkisi aseman naapurissa tilaa näiden lisäksi myös asunnoille.
 
Rautio muistuttaa, että myös koko matkan rautatieasemalta torille pitäisi tarjota kiinnostavia kohteita. Valtuutettu Martti Töttölä (vihr.) siirtäisikin terveyskeskuksen pois nykyiseltä paraatipaikaltaan.
 
– Vanhoista rakennuksista vois tehdä asuntoja ja terveyskeskuksesta vaikka hotellin joka tukisi Verkatehtaan toimintaa, Töttölä sanoo.
 
 
 
 
Reittien päätepiste eli maailman loppu. Hämeenlinna on aina ollut maan tärkeimpien liikenneyhteyksien varrella tai jopa niiden päätepiste. Hämeen Härkätie toi matkaajat keskiajalla Turusta ja Viipurintie vei maan itärajalle saakka. Hieman myöhemmin Vanajavesi oli Suomen tärkein kauppatie.
 
Ei liene sattumaa, että myös Suomen ensimmäinen rautatie kulki Hämeenlinnasta Helsinkiin.
Viimeiset vuosikymmenet kaupungin keskustaa on halkonut Suomen vilkkain moottoritie. Hämeenlinnan keskustan ali huristaa joka päivä noin 27 000 autoa.
 
 
 
Moottoritie on nähty usein Hämeenlinnan ongelmaksi. Martti Töttölä on toista mieltä.
 
– Se on ollut kaikkien aikojen järkevin ratkaisu, kun meillä ei ole ohitustietä. Nyt Hämeenlinnaan ei tarvitse erikseen tulla. Meitä ei ohiteta samalla tavalla kuin Toijalaa ja Valkeakoskea.
 
Markku Pirin mukaan moottoritie ja vuoden kuluttua valmistuva kate ovat valtava mainos kaupungille.
 
– Nyt kun vielä katteen ympäristön liittymät on hyvin suunniteltu, ne tuovat kaupunkiin helpommin kuin ennen. Tätä tuttuni ovat minulle jo kommentoineet.
 
 
 
Muistan lapsuudesta, että Anttilan kuvastoissa luki tosi monen tavaran kohdalla “Ei Hämeenlinnan Anttilassa”.
 
Myös Antti Vihinen on mielissään katteen kauppakeskuksesta. Tampereella asuva mies sanoo voivansa kuvitella pysähtyvänsä Helsingistä tullessaan ruokaostoksille katteen kauppakeskukseen.
Iisakki Kiemunki muistuttaa, ettei katetta rakennettu turisteja, vaan hämeenlinnalaisia varten. Näin pyritään tukkimaan 45 miljoonan shoppailueuron vuosittainen vuoto lähikaupunkeihin.
 
– Se, että katteen kauppakeskukseen tulevat samat nuorisoliikkeet kuin muuallekin, johtuu kuluttajista. Mutta eikö ole parempi, että junnut hakevat vaatteensa täältä kuin Helsingistä tai Tampereelta?
 
 
 
Ekana tulee mieleen kuollut keskusta ja vanhat mummot, jotka ovat samassa talossa asuneet viimeiset 50 vuotta.
 
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Hämeenlinnan keskustalle pitäisi tehdä jotain. Se tarvitsee lisää elämää ja paljon lisää ihmisiä.
 
– Rosso on ihan hyvä ravintola, mutta voisihan tänne perustaa ravintolan joku muukin kuin Hämeenmaa, Kiemunki naurahtaa.
 
Juha Isosuo uskoo keskustan vetovoiman laajenevan, kun katteen myötä myös Kaurialasta ja Suomen kasarmien seudusta tulee käytännössä osa keskustaa.
 
Eero Holstilan mukaan Hämeenlinna kukoistaa tai kuihtuu keskustansa myötä. Se on ensiarvoisen tärkeä asia kaupungin tulevaisuuden kannalta, sillä urbaani elämäntapa on lyömässä läpi myös Suomessa.
 
– Nuoret perheet viihtyvät keskustoissa, vaikka se onkin Helsingissä kallista. He alkavat katsella lähikaupunkeja: missä muualla on kiinnostavia keskustoja? Onnistuessaan Hämeenlinna voi päästä imuun, Holstila sanoo.
 
 
 
Jähmeä ja viileä, sisäänpäinlämpiävä, vappuakin vietetään vakavina beiget poplarit päällä ja ilmapalloa naama peruslukemilla kannatellen. Ketään ei tervehditä, ellei olla oltu tuttuja vähintään 20 vuotta.
 
Kiemunki myöntää, että kaupungissa on vallinnut poliittinen konsensus ainakin viimeiset 15 vuotta.
 
– Sitä ennen täällä oli mieletön riitelyhenki. Nyt taas aaltoliike on ollut menossa vähän siihen suuntaan.
 
Vihisen mukaan kaupungin sisäinen riitely ei näy ulospäin, päinvastoin. Hänen mukaansa lahtelaiset kadehtivat hämeenlinnalaisia näiden yhteishengestään.
 
– Kuntaliitos oli siitä hyvä esimerkki. Muualla Suomessa sitä pidetään hyvin onnistuneena, ajatellaan että te olette saaneet todella jotain aikaiseksi, Vihinen sanoo.
 
 
 
Eikös tämänlaisissa yhteyksissä ole tapana mainita Hämeenlinnan lyseo? Sibeliuksia ja sensemmosia… Kimmo “Miettinen” Miettinen. Irwin, Juha Itkonen ja Aikakoneen Sani.
 
Töttölä kertoo laskeneensa, että Hämeenlinnassa asuu kuusi Finlandia-palkittua kirjailijaa. Määrä yllättää muun seurueen.
 
Isosuo muistaa, että vielä 1960-luvun Hämeenlinna oli yksi Suomen bändikeskuksista. Tänä päivänä kaupungista on lähdetty kansainvälisillekin areenoille, kuten vaikkapa Turisaksen menestys osoittaa.
 
Töttölä kantaa huolta nuoren taiteilijapolven tulevaisuudesta.
 
– He ehkä vähän kuvittelevat, että heidät tullaan hakemaan täältä. Kyllä meidän pitäisi nostaa heitä aktiivisesti eteenpäin, enkä tarkoita niinkään rahallista tukea kuin vaikkapa riittävästi bändikämppiä ja muita työtiloja.
 
Piri kehuu Taidekasarmia, jollaista hän ei hänen mukaan ole missään muualla.
 
– Se on todella kiva yhteisö, jossa on mahdollista tehdä taidetta pelkkiä käyttökustannuksia vastaan. Toivottavasti se myös säilyy sellaisena.
 
 
 
Aulangon joutsenet lammessa. Olympiapuisto. Ihania 50-luvun kerrostaloja lähellä keskustaa. Voisin kuvitella muuttavani Hämeenlinnaan.
 
Aulanko ja Ahvenisto ovat sanoja, joilla on selkäytimeen saakka menevä kaiku ihmisten mielissä. Seurueen mukaan niiden varaan voi rakentaa yhtä paljon kuin Sibeliuksenkin, koska ne kuuluvat kansalliseen identiteettiimme.
 
Vihinen muistuttaa, ettei muu Suomi kuitenkaan automaattisesti tunne esimerkiksi Hämeenlinnan olympiahistoriaa, jos sitä ei tuoda nykyistä paremmin esille.
 
Keskustelu ryöpsähtää Ahveniston järvessä legendan mukaan asustelevaan tappajahaukeen, joka on perimätiedon mukaan puraissut pikkutyttöä varpaasta.
 
Vihinen innostuu aiheesta heti, sillä tarinat kiehtovat matkailijoita.
 
– Tämä haukitarina pitäisi tuoda kunnolla esiin. Ajatelkaa, että siitä voisi tulla Suomen Loch Ness!
 
 
 
Mulla ei ole mitään mielikuvaa koko kaupungista. Lienenkö koskaan käynytkään, enkä nyt oikein keksi mikä sinne houkuttelisikaan.
 
Hämeenlinna-näytelmää oli katsomassa myös joukko Kulosaaren lukiolaisia. Jossain vaiheessa näytelmää yksi heistä kuiskasi toiselle: “Siis missä se Hämeenlinna oikein edes sijaitsee?”
 
Korhosen mukaan Hämeenlinnan pitäisi pitää itsestään enemmän meteliä.
 
– Ei olla liian vaatimattomia! Sitä me on tehty ihan liian pitkään.
 
Myös Raution resepti on yksinkertainen.
 
– Suhtaudutaan itseemme edes vähän rennommin.
 
 
 
Lainaukset ovat toimittajan muualla kuin Hämeenlinnassa asuvien facebook-kavereiden mielikuvia Hämeenlinnasta.

 

Lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomissa

Menot