Kanta-Häme

Maitolaiturien kaipuusta markkinavetoisuuteen

 
Entä jos maatalouden pelastaakin vain kilpailu ja raju pudotuspeli?Putosiko agraari-Suomi puusta EU:n takia vai lahoavatko sen rakenteet pystyyn?
 
Maataloustuottajat marssivat perjantaina Helsinkiin, koska talousahdinko alkaa olla sietämätön. Venäjän-viennin pysähtyminen ja maailman talouskasvun hidastuminen ovat kiistatta nakertaneet maatalousyrittäjien tuloja. Tilannetta pahentavat entisestään tuottajahintojen lasku ja viljelijätukien maksatusten lykkääntyminen.
 
Viljelijät MTK äänitorvenaan luonnehtivat tilannetta niin, että he ovat joutuneet maailmanpolitiikan maksumiehiksi. Traktorimarssille lähdettäessä maatalouden tilaa pidettiin pahimpana sitten 1990-luvun alun lamavuosien ja EU:hun liittymisestä alkaneen murroksen.
 
Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Kyösti Arovuori tietää, ettei maataloudella pyyhi nyt järin hyvin. Ihmelääkettä hänellä ei ole tähän tuskaan tarjota, mutta ainakin rohkeutta vaaditaan lisää.
 
– Maatalous on historiansa vanki, alan rakenne ei pysty vastaamaan nykyiseen markkinatilanteeseen.
 
Jotta maatalous pääsisi kehittymään ja säilyisi elinvoimaisena tuotantoalana, tarvittaisiin myös oikeanlaista vaihtuvuutta. Suomen Gallup Elintarviketiedon viimevuotisen kyselytutkimuksen mukaan odotettavissa on, että esimerkiksi maamme reilusta 8 000:sta maitotilasta vain puolet on toiminnassa enää vuonna 2020. Tiloja siis poistuu, mutta Arovuoren mukaan poistuma ei aina ole riittävää.
 
– Moni maatalousyrittäjä saa tilalta elantonsa, pysyy tuotannossa mutta ei ole valmis investointeihin. Varsinkin, jos tilallisilla ei ole vaihtoehtoista tulonlähdettä, riski on liian suuri.
 
Samaan aikaan moni investoinut tuottaja pyörittää tilaa sinnitellen, kun suhdannevaihtelut tuntuvat juuri heidän tiloillaan kovimmin. Lopputuloksena on, että maatalouden rakenteet ovat jämähtäneet Suomi-filmien aikaiseen asentoon.
 
– Sektorin rakenne ei muutu tarpeeksi nopeasti, ja kun tuotanto kasvaa hinnan ollessa valmiiksi alhaalla, hinta painuu aina vain alemmas. Alan tuottavuus ei kasva tällä tavoin yhtään.
 
Siis pää kylmänä kasvattamaan tuotantoa ja investoimaan koneisiin ja uusiin tuotantotapoihin? Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton tutkimuspäällikkö Juha Lappalainen ei usko, että ratkaisu on näin yksinkertainen.
 
– Investointi kannattaa vain, jos tulot ovat suuremmat kuin menot. Se taas tarkoittaisi, että pitäisi olla kysyntää.
 
Lappalainen muistuttaa, että esimerkiksi maidontuotanto ei ole toipunut Venäjän-viennin loppumisesta, vaikka vaihtoehtoisia markkinoita on etsitty muista maista.
 
– Ei riskiä kannata ottaa, jos onnistumisesta ei seuraa tarpeeksi hyvä palkkio. Nyt tuotantokustannusten ja tuoton suhde ei ole hyvä, ja siksi investointejakaan ei tehdä.
 
Tiloilla ei siis nähdä kannattavana tuotannon kasvattamista. Jotta se olisi kannattavaa, tuotannon yksikkökustannusten pitäisi pienentyä. Lisäksi Lappalainen kertoo osan maanviljelijöistä olevan niin velkaisia, että pääoma ei anna periksi kokeiluille.
 
– Olen ollut kuvioissa mukana 80-luvun lopulta saakka, ja nykyinen tilanne on huonoin sitten 1990-luvun alun. Sanoisin, että tilanne on EU-ajan vaikein.
 
Rakennemuutos on ollut jatkuvaa vuosikymmenet, ja sen aikana tilakoko on kasvanut mutta tilojen määrä pienentynyt. Maataloudesta on tullut yrittäjävetoista ja erikoistunutta toimintaa.
 
EU:n tukitoimet ovat auttaneet muuttuvassa ympäristössä toimivaa alaa, mutta samalla niistä on tullut viljelijän riesa. Hallintohimmeli on mutkikas ja aika ajoin viljelijää koetellaan maksatusjärjestelmän ongelmilla.
 
– Ilman muuta maksatusaikatauluista pitää pitää kiinni. Jos ongelmia tulee, ne pitää perustella ja tarpeen mukaan joustaakin, PTT:n Kyösti Arovuori linjaa.
 
Sen sijaan Suomen maatalouden kaatumista Arovuori ei ole valmis panemaan maksatuksen viiveen syyksi.
 
– Kyllä se kaatuu ihan muihin syihin. Olemme tilassa, jossa ei tiedetä, mihin suuntaan pitäisi mennä. Osittain tukijärjestelmä vaikuttaa alaan vääristävästi. Tuet pitävät yllä suurempaa sektoria kuin markkinavetoisesti olisi kannattavaa.
 
Tällä Arovuori tarkoittaa sitä, että tuilla pyritään tasoittamaan tilojen ja alueiden välisiä tuloeroja. Seurauksena tuotanto ei reagoi riittävän ketterästi markkinasignaaleihin eikä kasvua tule. Osalle tiloista annetaan siis eräänlaista tekohengitystä.
 
Entä jos maataloutemme olisi puhtaasti markkinavetoista? Eikö vaarana silloin olisi, että tiloista tulisi jättimäisiä, tuotanto keskittyisi muutamalle paikkakunnalle ja tehotuotanto vaikuttaisi tuotantoeläinten hyvinvointiin?
 
– Nuo ovat Suomessa epärelevantteja uhkakuvia. Meillä jo fyysiset ja biologiset olosuhteet estävät tuotantolaitosten kasvua ylisuuriksi.
 
MTK:n Juha Lappalainen ei usko markkinavetoisuuteen, koska päätökset perustuvat 28 EU:n jäsenmaan yhteiseen tahtoon.
 
– Haluaisin nähdä sen poliitikon, joka lähtisi purkamaan tukijärjestelmää.
 
Miten maatalouden siis käy?
 
– Ruoantuotannon lainsäädäntö on meillä tiukkaa ja laatu sen mukaista. Tätä pitäisi korostaa, ja pitää alkutuotannon lisäksi myös jalostus Suomessa. Elintarvikeala on suuri työllistäjä eikä sitä ole varaa menettää muualle, sanoo MTK:n Lappalainen.
 
Arovuoren mukaan edessä ovat joka tapauksessa rankat ajat. Kilpailulta ei voi välttyä.
 
– Jos nykyinen kehitys jatkuu, maatalous heikkenee ja ruokaa tuodaan entistä enemmän ulkomailta. Vaihtoehdot ovat joko tilojen kehittäminen ja kasvattaminen tai näivettyminen.
 
Lopulta sen päättää kuluttaja.
 
– Jos kuluttaja ei ole halukas maksamaan kotimaisesta ruoasta, kilpailukykyä ei ole, Lappalainen kiteyttää.

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic