Kanta-Häme

Maitotilojen ahdingolle ei näy loppua

Maitotilan pyöritys kannatti jotenkuten Ukrainan kriisiin asti. Sitten tulivat Venäjän pakotteet.

– Se oli viimeinen niitti. Nyt tuottajahinnat jatkavat laskemistaan, eikä valoa ole näkyvissä, sanoo Leena Koskenkangas.

Hän on pyörittänyt miehensä Markku Koskenkankaan kanssa maitotilaa Janakkalassa 90-luvun alusta asti. Pariskunnan tila on yksi niistä, jotka palkitaan ensi viikolla Walter Ehrströmin säätiön kultaisella mitalilla ensiluokkaisen maidon 25 vuoden yhtäjaksoisesta tuottamisesta.

Koskenkankaat ovat nyt alhaisten tuottajahintojen takia ahtaammalla kuin koskaan.

Maidon tuottajahintojen sukellus alkoi elokuussa 2014, kun Venäjän vastapakotteet astuivat voimaan. Maailmanmarkkinahintoja on laskenut myös EU:n maitokiintiöiden poistumisesta seurannut ylituotanto.

Kriisille ei näy vielä loppua. Venäjä ilmoitti viime kesänä, että se jatkaa maataloustuotteiden tuontikieltoa vuoden 2017 loppuun.

Maidon tuottajahinta liikkuu nyt ostajasta riippuen noin 36–38 sentissä litralta. Leena Koskenkankaan mukaan tällä ei tule kukaan toimeen, mutta jo viiden sentin korotus auttaisi paljon.

Tuottajahinnat eivät nouse enää entiselleen, Markku Koskenkangas uskoo.

– Sama kävi lihan hinnan kanssa, joka laski hullun lehmän taudin takia. Paljon puhuttiin, että se palaa ennalleen, mutta niin ei koskaan käynyt.

Ilman tukia edes isoimmat maitotilat eivät pärjäisi tällä hetkellä, Koskenkankaat kertovat.

Tukien ansiosta kuluttajat saavat ostettua maitoa halvemmalla, kuin kellään olisi sitä oikeasti varaa tuottaa.

– Tuet menevät saman tien laskuihin, eikä niistä jää kellekään sukan varteen, Markku Koskenkangas sanoo.

Pariskuntaa huolettaa myös se, kuinka paljon maitoa tuodaan ulkomailta. He ihmettelevät sitä, miksi maailman puhtain ruoka ei kelpaa suomalaiselle kuluttajalle.

– Jos suomalaisen maidontuotannon ajaa kerran alas, sitä ei saa enää takaisin, Leena Koskenkangas toteaa.

Hämäläisiä tiloja lopettaa koko ajan, ja Venäjän pakotteiden aiheuttama kriisi on kiihdyttänyt jonkin verran maitotilojen vähenemistä, kertoo MTK Hämeen toiminnanjohtaja Päivi Rönni.

– Tilat, jotka miettivät jatkamista vielä muutama vuosi sitten, ovat saaneet hinnanlaskusta tukea lopettamispäätökselle.

Vuonna 2016 Kanta-Hämeessä oli 170 lypsykarjayritystä. Venäjän pakotteet astuivat voimaan vuonna 2014, ja maitotilojen määrä vähentyi kahdessa vuodessa 11 prosenttia. Koko maassa vain puolet nykyisistä maitotiloista arvioidaan olevan seitsemän vuoden kuluttua jäljellä.

Rönnin mukaan velkaneuvonnan kysyntä on kasvanut tasaisesti Pro Agrian talousneuvonnassa. Monella tilalla on jouduttu kiristämään vyötä, ja omat säästökeinot on jo käytetty loppuun.

Paikalliset keinot maitotilallisten auttamiseksi ovat vähissä. EU-tasolla kriisipaketti ja maidontuotannon vähentämistuki ovat Rönnin mielestä auttaneet hieman niitä, jotka ovat suostuneet maidontuotantoaan vähentämään.

Rönni pitää yllättävänä sitä, että jotkin jäljelle jääneet hämäläiset maitotilat ovat hakeneet investointitukea uusille navetoille ja muutenkin laajentaneet toimintaansa. Investointien määrä on kuitenkin romahtanut siitä, mitä se oli ennen kriisiä.

Myös Koskenkankaat ovat hoitaneet kahden kriisivuoden ajan vain pakolliset menot. Ennen Venäjän pakotteita päivitettiin esimerkiksi lypsimet. Pariskunta haluaa investoida laitteisiin, jotka vähentävät ruumiillista työtä.

– Ajatuksena on, että pääsisimme eläkkeelle tästä ammatista, mutta katsotaan miten käy, Markku Koskenkangas sanoo. HÄSA

Päivän lehti

25.1.2020