Kanta-Häme

Malminetsijä ja opettaja Pekka Lunnikivi elää kiireistä arkea

Pekka Lunnikivi on puuhakas mies. Jäätyään eläkkeelle kymmenen vuotta sitten hän on jatkanut opettamista sijaisena. Lunnikivi ottaa kuitenkin mielellään vastaan vain päivän, parin pätkiä.

– Tämän ikäiselle pidemmät työjaksot ovat aika rasittavia, koska muuten pitää irrottautua eläkeläisen kiireisestä arjesta.

”Kiireinen arki” tarkoittaa useamman kiinteistön ja tontin ylläpitoa, musiikkiharrastuksia sekä tietysti kivi- ja hyönteisharrastusta.

Lunnikivi muutti Rengosta vuonna 1994 takaisin suvun tontille Katumajärven rannalle. Muutossa piti rahdata kaikenlaista, kuten kymmeniätuhansia hyönteisiä ja 105 peräkärryllistä kiviä ja malminäytteitä.

Malminetsintä on harrastus, joka on vienyt Lunnikiveä ympäriinsä.

– Kun muut matkustelivat ulkomaille, minun perheeni kantoi kiviä ämpäreillä auton peräkonttiin, Lunnikivi vitsailee.

Todellisuudessa kivet ovat vieneet perhettä myös maailmalle. Tästä on todisteena kivigallerian seinillä valokuvia malminetsintäreissuista Australiaa myöten.

Stonegallery myös myy korukiviä. Osan kivistä Lunnikivi hioo itse. Lähes kaikki suomalaiset kivilajit käyvät koruiksi.

Malminetsinnässä Lunnikiveä kiehtoo ”kullankaivajahenki”. Kun jossain tehdään uutta tietä, kaivetaan tunneleita tai raivataan metsää, sieltä voi löytyä arvokkaitakin malminäytteitä.

– Ensimmäisellä malminetsintäpalkinnollani ostin 200 litran pakastimen, väritelkkarin ja astianpesukoneen.

Yhdestä Lunnikiven löydöstä, wolframipitoisesta kranaattikarsista, puhutaan lunnikivenä. Hän on löytänyt tiettävästi ensimmäisen Suomesta koskaan löydetyn smaragdin Somerolta Faaraon hauta -nimisestä maaselpälouhoksesta.

Suomesta louhitaan tällä hetkellä kultaa enemmän kuin missään muualla Euroopassa.

Kittilän Suurikuusikko on Euroopan suurin kultakaivos, ja jalometallia louhitaan myös Sodankylässä ja Orivedellä. Kultakaivoksen mahdollisuutta tutkitaan Tammelassa, toinen potentiaalinen esiintymä on Valkeakoskella.

Monet kaivokset ovat ulkomaisessa omistuksessa.

– Suomesta ei löydy tarvittavaa pääomaa. Kun kaivos aikanaan suljetaan, hyviäkin korvauksia saaneella valtiolla ja maanomistajalla käsissään melkoinen myrkyllinen louhos, Lunnikivi sanoo.

Kaivostoiminnalla onkin Suomessa ja maailmalla arveluttava maine. Malminetsijöiden ei Lunnikiven mukaan kannata pitää liikaa meteliä kulkemisistaan.

– Ulkomailla, missä puuttuu suomalainen jokamiehenoikeus, pitää olla todella tarkkana missä liikkuu. Muuten voi tulla luodista.

Opettajan sijaisuuksia tehdessään Lunnikivi on päässyt todistamaan peruskoulun kehitystä. Hän oli yksi ensimmäisiä varsinaisesti peruskoulunopettajaksi valmistuneita.

– On aivan mahtavaa, miten hyvin kuudesluokkalaiset nykyään puhuvat kieliä. Lasten omia vahvuuksia nostetaan esiin ja heikkouksiin tartutaan avustetulla opettamisella, Lunnikivi kehuu.

Viime syksynä käyttöön otettu uusi opetussuunnitelma on rikkonut tapaa oppia ja opettaa monella tapaa. Lunnikivi myöntää, että on välillä joutunut oppilaan rooliin.

– Peleissä ja some-maailmassa syntyy sanoja, joiden merkitystä en ymmärrä. Onneksi lapset mielellään selittävät.

Lunnikivi sanoo seuranneensa vellovaa kiusaamiskeskustelua mediasta.

– Sosiaaliset taidot tuntuvat olevan puutteellisia, ja itsekkyys on lisääntynyt. Opettajan auktoriteetti on asia, jota joko on tai ole. Sitä on vaikea luoda väkisin.

Lunnikivi tietää, että sijaisena hän on kiehtova kohde rajojen testaamiselle.

– Sijaisten hermot punnitaan välittömästi. Minulla on käynyt onni opettaa tutuissa kouluissa, eikä minua kauheasti ole testattu, Lunnikivi sanoo.

Lunnikiven omassa lapsuudessa kiusaamisasiat ratkaistiin ”nurkan takana”. Hänen opettajanurallaan melskaaminen hillittiin reippailulla.

– Ehkä se ei ollut sallittua silloinkaan, mutta pahin rangaistus oli panna oppilas kiertämään koulu juosten. Yleensä sillä purkaantui liika energia ja rauha palasi luokkaan. Kierrokselle joutuminen taisi olla pikkukoulussa oppilaille vähän kunnia-asiakin, mutta isoissa kaupunkikouluissa sama muuttuisi julkiseksi häpäisyksi. HÄSA