Kanta-Häme

Mansikkaa ei nyt riitä joka päivälle

Ei tullut tästä kesästä kunnon mansikkakesää. Kuitenkaan mansikka ei ole kokonaan loppunut, niin kuin joistakin uutisoinneista voisi päätellä.

Esimerkiksi Iso-Hiiden kartanon mansikkapelloilla Janakkalassa riitti kovasti väkeä torstaina aamupäivällä. Uusia poimijoita ei kuitenkaan otettu vastaan enää puolenpäivän jälkeen.

– Kello 12.20 jouduttiin laittamaan puomi tielle. Pidämme kypsytystauon, enkä osaa sanoa, milloin taas avaamme. Lähiaikoina kuitenkin, mansikanviljelijä Tiina Hiidenkari kertoi iltapäivällä.

Kyseessä on toinen kypsytystauko tänä kesänä. Edellinen kesti tämän viikon maanantaista keskiviikkoon.

Kypsytystauot mansikanpoiminnassa ovat Iso-Hiiden pelloilla tosi harvinaisia.

– En muista, minä kesänä olisimme joutuneet edellisen kerran niitä pitämään.

Punnilan marjatilalla Hämeenlinnassa on pidetty osittaista taukoa jo kesäkuun lopulta lähtien.

– Moneen vuoteen ei ole ollut näin huonoa, tilan työntekijä Hannu Kuivaniemi sanoi.

Punnilan tilalla pääsee kuitenkin poimimaan mansikkaa, mutta ohjausta ei nyt ole.

– Omalla onnellaan voi mennä kokeilemaan. Kyllä sieltä aina jotain löytyy.

Punnilasta myydään pääasiassa valmiiksi poimittua marjaa. Se menee Kuivaniemen mukaan kaupaksi saman tien.

Kuivaniemi ei osaa luvata, voidaanko ohjattu mansikan itsepoiminta vielä aloittaa tänä kesänä.

– Toivottavasti voidaan.

Hämeenlinnalaisen Kankaisten tilan Facebook-sivulla kerrottiin torstaina, että mansikan itsepoiminta jatkuu. Marjaa on ainakin ajoittain ollut vain vähän. Puhelimeen tilalta ei ehditty vastata.

Tiina Hiidenkari Iso-Hiiden kartanosta korostaa, että mansikkatilanne riippuu monesta tekijästä.

– Mansikan saatavuus on tilakohtaista ja lajikohtaista. Viljelytekniikkakin vaikuttaa, samoin tilan maantieteellinen sijainti.

Iso-Hiiden kartanolla mansikan itsepoiminnassa on nyt meneillään kolmas viikko. Hiidenkari arvelee että nyt on menty vähän yli poimintakauden puolivälin.

– Meillä mansikkalajikkeet on valittu niin, että poimittavaa riittää pitkin kesää. Meillä on neljä lajiketta ja kaksi eri viljelytekniikkaa, joiden avulla saadaan jaksotettua satokauden alkua ja venytettyä poiminta-aikaa.

Iso-Hiiden pellot tuottavat tänä vuonna mansikkaa todennäköisesti hieman vähemmän kuin viime vuonna, mutta mihinkään dramaattiseen laskuun Hiidenkari ei usko.

Julkisuudessa on kerrottu, että huonot mansikkasadot johtuisivat talvivaurioista.

– Ne eivät ole meillä iso ongelma, mutta koskaanhan tämä ei mene sataprosenttisen hyvin. Aina luonto tuo jotain yllätystä.

– Meidän taimet ovat pääasiassa kotimaista alkuperää. Kokemukseni mukaan kotimainen taimi kestää nykytalvia paremmin kuin ulkomainen.

Hiidenkari toivoo, että heidän tilallaan mansikkaa riittää vielä elokuussakin. Todennäköisesti riittääkin, mutta säistähän ei voi koskaan olla varma.

Normaaleina poimintapäivinä Iso-Hiiden pelloilla käy satoja itsepoimijoita. Monet yrittävät etukäteen soittaa ja varmistella, onko marjatila auki.

– Emme millään pysty vastaamaan kaikkiin puheluihin. Pyrimme tiedottamaan poimintatilanteesta nettisivullamme ja Facebookissa, Hiidenkari kertoo.

Tänä kesänä julkisuudessa on voivoteltu myös mansikan kovaa hintaa. Iso-Hiidessä hinta on kuitenkin Hiidenkarin mukaan sama kuin viime kesänä. Itsepoiminta hinta on 4–4,50 euroa kilolta.

Hämeenlinnan torilla mansikkaa myytiin torstaina kuuden euron litrahinnalla. Laatikkohinta oli 45 euroa.

– Yleisimmin meiltä ostetaan litran rasia kerrallaan, torimyyjä Jemina Löytty kertoo.

Idänpään S-marketin edustalla mansikasta pyydettiin 6,50 euron litrahintaa.

Janakkalalainen Marja Liisa Valli riensi torstaina Iso-Hiiden mansikkapellolle, koska kuuli, että mansikka alkaa monin paikoin olla lopussa. Hän iloitsi siitä, että Janakkalassa mansikkaa vielä riitti.

– Täällä on komeaa mansikkaa, isoa ja pientä. Nämä olivat kuivia, makeita ja puhtaita, Valli kehui.

Hän kertoi käyvänsä mansikkapellolla kerran kesässä.

– Tämä on mukava sosiaalinen tapahtuma. Ennen toin poikanikin tänne, ja he saivat myöhemmin kesätöitä mansikkapellolta.

Valli juttelee mielellään lähellä ahkeroivien poimijoiden kanssa. Torstaina viereisellä rivillä istuskeli hämeenlinnalainen Seppo Sipi.

– Minä poimin vain syöntimarjoja, en pakkaseen. Syön itse, ja osan vien pyörätuolissa olevalle tutulleni, Sipi kertoili.

Hän oli varustautunut retkijakkaralla.

– Polvet ja selkä eivät enää kestä kyykistelyä. Urheiluvammoja, mies selitti. HäSa

Päivän lehti

5.6.2020