Kanta-Häme

Mansikkatilalla eletään säiden armoilla

Hulina ja väenpaljous iskee vastaan Pirkko ja Mika Kämärin Kankaisten mansikkatilalla Hämeenlinnassa pilvipoutaisena keskiviikkopäivänä. Autoja on parkissa puolensataa. Ihmisiä liikkuu sinne tänne mansikka-astioiden, kahvikuppien ja leivosten kanssa. Pihalla kirmailee lapsia: pomppulinna, eläinpiha ja leikkikenttä ovat kovassa käytössä.
 
Mansikkatila keskittyy itsepoimintaan.
 
– Itsepoimintatilan pitäminen on kova laji. Sadepäivänä on mielenkiintoinen tunne, kun kaksikymmentä ihmistä on töissä, eikä paikalla ole yhtään asiakasta. Stressi tulee siitä, että tässä ollaan täysin säiden armoilla, Pirkko Kämäri sanoo.
 
Pariskunnan työnjako on selvä. Vaikka molemmat ovat koulutukseltaan hortonomeja, hoitaa isäntä Mika Kämäri viljelmät ja poimijoiden opastamisen, Pirkko Kämäri puolestaan vastaa puodista, kahvilasta ja yhteydenpidosta asiakkaisiin. Mukana hyörivät lapset Ilmari, Elmeri, Kaarlo ja Peppi.
Kiireisimpään aikaan kaksi traktoria vetää kuljetusvaunulla väkeä pelloille aamusta iltaan tauotta. Nyt mansikkapelloilla näkyy kymmeniä itsepoimijoita.
 
– Päivässä voi käydä satoja asiakkaita, Pirkko Kämäri kertoo.
 
Itsepoimintaan keskittyvä marjatila on erityisen herkkä sään vaihteluille. Paitsi että marjat eivät siedä sitä, että vuorokaudessa sataa yli 30 milliä, karkottaa sade myös asiakkaat.
 
– Jännitämme aina, tuleeko sadetta. Meillä asiakkaat ovat samalla poimijoita. Jos sataa, meillä on riski, tuleeko poimijoita ollenkaan.
 
Alkukesän helteiden vuoksi kuumin mansikkasesonki siirtyi kaksi viikkoa tavanomaista aikaisemmaksi. Satokausi voi vielä palautua normaaliksi.
 
– Tilannetta tasoittaa se, että nyt ei ole niin kuumaa. Yksi hellepäivä vastaa kolmea kylmähköä kesäpäivää. Hellepäivänä yölämpötila on niin korkea, että marja kypsyy yölläkin.
 
Kesätyötä nuorille
Poimijapula ei kosketa tilaa. Palkattuja poimijoita on vain kahdeksan, ja sama virolaisperhe on poiminut marjoja tilalla jo vuodesta 1998. Lisäksi tiimiin kuuluu thaimaalaissyntyinen rouva.
 
– Työ on fyysisesti hyvin raskasta, ja vaatii sitoutumista. Nyt meillä on hyväksi todettu, varma porukka, johon olemme tyytyväisiä.
 
Työntekijöitä on tilalla yhteensä kolmekymmentä, sillä asiakaspalvelu työllistää yli kaksikymmentä ihmistä. Henkilökuntaa tarvitaan, sillä työtä tehdään kahdessa vuorossa illat ja viikonloput.
 
– Suomalaisia ei kiinnosta poimintatyö, mutta meillä on erittäin motivoituneita suomalaisnuoria asiakaspalvelussa. Nuorimmat työntekijät ovat alle 14-vuotiaita. Meille on tärkeää, että nuoret saavat työelämästä ja yhdessä toimimisesta hyvän kuvan. Pyrin luomaan sallivan, iloisen ja aktiivisen ilmapiirin, jossa myös virheiden tekeminen on inhimillistä. Nuoret ovat usein meillä 3–4 kesää töissä.
 
Tunteet pelissä
Kämärit perustivat tilalle puodin ja kahvilan vuonna 2007. Kaksi kolmasosaa tilan tuotosta tulee mansikoista. Viime vuosi oli vaikea, sillä Hämeenlinnassa satoi joka päivä, myös koko pääsatoviikon ajan.
 
– Teen sydämellä tätä työtä. Siinä on omat etunsa ja haittansa. Otan vastoinkäymiset raskaasti. Teemme mitä pystymme, loppu on Luojan käsissä. Tämä työ vaatii nöyrää mieltä. Pyrin täyttämään asiakkaiden toiveet, ja kaikkein eniten minua surettaa, jos asiakkaat pettyvät, Pirkko Kämäri sanoo.
 
Mika Kämäri on maanviljelijä henkeen ja vereen. Hänen vanhempansa ostivat aikoinaan Kankaisten tilan. Viljelyn Kämärit aloittivat 80–90 -lukujen taitteessa. kaikkiaan tilalla on viljelyksessä vuokramaineen 67 hehtaaria, josta mansikan osuus on 7,5 hehtaaria. Tilalla tuotetaan myös viljaa, herukoita ja vadelmia.
 
Toukokuu ja varsinkin kesäkuu ovat kiireistä aikaa.
 
– Välillä täytyy levätä, mutta tähän aikaan vuodesta olen työssä joka solulla mukana. Välillä en malta edes kunnolla nukkua, kun veto on päällä, Mika Kämäri kertoo.
 
Syksyllä iskee väsymys.
 
– Teen tätä hommaa tunteella. Jos satokauden aikana yöllä sataa, ei pitäisi ammatillisessa mielessä ottaa stressiä, mutta käytännössä en siihen pysty, isäntä jatkaa.
 
Suosittu  kesäretkikohde
Tilan kehittäminen on lähtenyt asiakkaiden tarpeista. Pomppulinna tilalla on ollut jo kymmenen vuotta. Lampaita on ollut aina, kanoja useina vuosina, mutta possut ja ankat ovat tämän vuoden juttu. Eläintenpito vaatii ilmoittamista EU:hun, mutta asia hoituu muun paperityön ohessa.
Leikkikenttä valmistui viime vuonna. Ideoita on tullut omien lasten toiveiden kautta.
 
– Olen hakenut sopivaa toimintamallia, ja nyt olen sen löytänyt. Halusimme houkutella tänne lapsiperheitä. Tästä paikasta on muotoutunut oikea kesäretkikohde, tilan emäntä sanoo.
 
Hämeenlinnassa on sopivasti mansikkatiloja. Jokainen toimii vähän omalla konseptillaan.
 
– Suomeen mahtuisi vastaavia maaseutukohteita vaikka kuinka paljon.
 
Kämärit myyvät mansikat paikan päällä.
 
– Se on meille sopiva ratkaisu, koska olemme panostaneet oheistoimintaan.