Kanta-Häme

Maria Möller luopui Irjalan kartanosta

Ilmassa on haikeutta. Maria Möller on saapunut Janakkalaan Irjalan kartanon eli entisen kotinsa pihapiiriin kahden koiransa kanssa. Jackrussellinterrierit ovat aivan innoissaan päästessään tuttuun paikkaan.

Mutta Möller koirineen on vain käymässä, sillä hän saapui Irjalaan tämän haastattelun takia. Sisälle emme enää mene, sillä kartano on siirtymässä uudelle omistajalle.

– Olen muuttanut Ypäjälle, Möller kertoo.

Haastattelijalle hän puhuu suomea, mutta koirat tottelevat myös ruotsinkielisiä käskyjä.

Maria Möller korostaa, että tässä ei ole kyseessä pelkästään yhden ihmisen muutto tai tilan omistuksen muutos.

Myös omistajasuku vaihtuu ensimmäisen kerran sitten vuoden 1787. Tuolloin eli 230 vuotta sitten Irjalan osti Gottlieb John -niminen herra, joka oli Hämeenlinnan pormestari ja Kirstulan kartanon omistaja.

– Sen jälkeen Irjala on pysynyt samassa suvussa. Se on usein siirtynyt isältä tyttärelle, minkä takia omistajanimet ovat vuosien varrella muuttuneet, Möller kertoo.

Maria Möller ehti asua ja työskennellä Irjalassa kymmenen vuotta. Paikka on hänelle kuitenkin erittäin tuttu lapsuudesta saakka.

– Kävin kouluni Turussa, mutta sisareni kanssa kävimme paljon täällä isämme ja isoisämme luona. Meitä oli seitsemän serkusta, ja meillä oli mahtavaa täällä Irjalassa.

– Irjala on ollut tuttu minulle koko ajan. Tänne oli helppo tulla pysyvästi.

Miksi Möller nyt luopuu kartanosta? Hän kieltää painokkaasti, että kyse olisi eläkkeelle jäämisestä.

– Kysymys on siitä, ettei suvussa ollut jatkajaa kartanolle ja oli tärkeää löytää oikeanlainen omistaja, joka osaa kunnioittaa menneisyyttä ja pystyy kehittämään tilaa.

– Uuden omistajan pitää myös hyväksyä näkemys, että kukin omistaja on vain yksi lenkki kartanon historiassa.

Kun tällainen ostaja sitten tuli näköpiiriin, päätös oli selvä. Tarkoitus on, että Irjalasta tulee uusien omistajien koti.

Kartanon alue on kuitenkin asuttu koko ajan, sillä pihapiirissä sijaitsevissa taloissa on kesä- ja ympärivuotisia asuntoja.

Maria Möller sanoo olevansa tyytyväinen siitä, että voi luopua tilasta sellaisessa vaiheessa, kun rakennukset, pellot ja metsä ovat hyvässä kunnossa.

Irjalan ympäristön säilyminen on hänelle erittäin tärkeää.

– Sen takia Irjalan rantakaavaa muutettiin niin, että ympäristö säily maa- ja metsätalousalueena ja tarjoaa riistalle hyvän ympäristön.

Kartano on merkinnyt Möllerille niin kotia kuin työpaikkaakin. Irjalasta luopuminen merkitsee hänelle kokonaisen elämäntavan jättämistä.

– Minulla oli täällä kymmenen hevosen talli. Se oli täyshoitotalli, hevoset tulivat minulle maitovarsoina, olivat täällä kolme vuotta, jonka aikana ne totutettiin satulaan, sisäänratsastettiin ja palautettiin sitten omistajilleen.

– Ne tulivat lapsina ja lähtivät ylioppilaina, Möller kuvailee.

Lisäksi hän piti kesäisin ratsastuskursseja.

– Kurssilaiset asuivat päärakennuksessa, ja heillä oli omat hevoset. Ratsastuskoulutoimintaa täällä ei ole ollut.

Hevosten lisäksi Mölleriä työllisti isosta päärakennuksesta ja puistosta huolehtiminen sekä maanviljelys. Osa pelloista oli vuokralla, osa omassa käytössä laitumena ja nurmena.

Vakituisia työntekijöitä hänellä ei ollut, mutta tilapäisiä kylläkin.

Möller sanoo, että Irjalassa hänen päivänsä täyttyivät rakkaalla työnteolla. Sitä elämäntapaa hänen tulee ikävä.

Mutta työnteko ei hänen elämässään lopu, vaikkakin muuttaa muotoaan.

– Täältä siirtyi mukanani Ypäjälle kaksi hevosta. Ne ovat Ypäjän hevosopiston tallissa, mutta minun vastuullani. Lisäksi jatkan ratsastusvalmentajan työtä.

Möller, 69, on koulutukseltaan agrologi ja erikoisammattivalmentaja. Nuorempana hän kuului monen vuodan ajan Suomen ratsastusmaajoukkueeseen.

Vaikka Maria Möller on muuttanut pois Janakkalasta, Irjalan lähelle jää edelleen hänen sukulaisiaan.

– Pikkuserkkuni Elisa Göös asuu tuolla järven tuolla puolella, ja Möllerin suvun serkkuja toisella puolella.

Hän käy mielellään Irjalassa myös uusien omistajien aikana.

– Mutta helppoahan se ei tule olemaan. Eihän kukaan haravoi pihakäytäviä ihan samalla tavalla. HÄSA