Kanta-Häme

Marianne Palosen taide kumpuaa luonnosta ja henkisyydestä

On vaikea uskoa, että ensimmäisen huoneen taiteilija on sama kuin neljännen. Tummasävyiset luontokuvat vaihtuvat tuskin erottuviin valkoisiin voimaeläimiin ja mandaloihin, mietiskelyn apuvälineisiin.

– Ilmaisu on mennyt minimalistiseksi. White on white. Kollaaseja ja struktuureja, luonnehtii Marianne Palonen.

 

Kun Palonen (s. 1952) alkoi miettiä retrospektiivisen näyttelynsä Neljäkymmentä vuotta paletilla pitopaikkaa, syntyi päätös nopeasti. Hän on Helsingissä syntynyt Parolan tyttö, joka muutti peruskoulun jälkeen Hämeenlinnaan.

Viimeiset kolmisenkymmentä vuotta hän on viihtynyt Helsingissä, mutta kaupungilla, jossa hän asui kahden tyttärensä kasvuvuodet, on erityinen paikka hänen sydämessään. Ja töissään.

– Tuolla huuhkajan takana on Aulangon rinteitä ja tuon innoittajana on VR:n makasiini, joka nyt puretaan, Palonen kertoo.

 

Vaikka akvarellit, öljyvärityöt ja kollaasit ovat Palosen ominta kenttää, hän on kokeillut ja tehnyt käytännöllisesti katsoen kaikkea. Grafiikkaa, asetelmia, taiteilijanukkeja.

– Meidän tyttäret eivät leikkineet barbeilla! nauraa Palonen.

Vain kuvanveisto on jäänyt vähemmälle.

– En jaksaisi nostella niitä materiaaleja.

 

Oma lukunsa Palosen tuotannossa on kirkkotaide. Samanhenkisten taiteilijoiden kanssa hän järjesti Turussa asuessaan enkeliaiheisen näyttelyn, joka keräsi paljon ystäviä Japania myöten.

– Turussa on edelleen siitä nimensä saanut Enkelikahvila.

Hämeenlinnalaiset voivat muistaa Marianne Palosen enkelitauluja vuonna 2015 kirjastossa pidetystä näyttelystä, todella pitkämuistiset hämeenlinnalaiset hänen varhaisia teoksiaan Hämeenlinnan taiteilijaseuran vuosinäyttelyistä taidemuseossa vuosina 1976-1978 ja 1982.

– Lasken taiteilijaurani alkaneen, kun pääsin vuosinäyttelyyn toisen kerran. Ensimmäinen kertahan olisi voinut olla vain sattumaa.

 

Nuo kaksi teosta, kollaasi Lokit aalloilla sekä tyttäristä tehty yhteismuotokuva Kukkia äidille, ovat mukana myös parisenkymmentä teosta käsittävässä retrospektiivinäyttelyssä.

– Muistan, miten minun pieni pastelli kansallispukuisista tytöistä oli ripustettu taidemuseossa Juhani Palmun työn viereen, joka oli metri kertaa metri musta ladonseinä. Kontrasti oli kauhea. Hauska tarina, mutta silloin minua ketutti niin paljon!

Palosen ja Juhani Palmun polut leikkaavat tavallaan 40 vuotta myöhemmin. Kun Aulangon Kavaljeeri on ollut edellisen kerran kesänäyttelykäytössä, vastasi taiteesta Palmu.

 

Marianne Palonen opiskeli itsensä kuvataiteilijan ohella parturi-kampaajaksi.

– Olen toiselta ammatiltani teatterimaskeeraaja.

Hän on myös suomenmestaruuden voittanut bodyartin tekijä ja Euroopan mestaruuskisoissa hopeaa voittanut kampaaja-meikkaaja. Monessa mukana ollut katsoo tulevaisuuteen avoimin mielin.

– Matka on vasta alkamassa, sanoo Palonen.

– Taiteilija ei ole koskaan valmis. HÄSA

Marianne Palosen Neljäkymmentä vuotta paletilla -näyttely Aulangon Kavaljeerissa 31.8. asti. Taitelija paikalla la 27.5. kello 12–17.

Tuoreimpia artikkeleita