Markku Sarastamon satu julkaistaan esperanton kielellä pistekirjoituskirjana

Hämeenlinnalainen Markku Sarastamo ei mieti hetkeäkään, kun häneltä kysyy, mikä on esperanton kaunein sana.

– Se on tietenkin aamo, rakkaus. Mi amas vin – minä rakastan sinua. Rakkaus on kaiken inhimillisen toiminnan lähtökohta koko maailmassa, kiteyttää Sarastamo ja hymyilee harmaaseen letitettyyn partaansa.

Rakkaus esperanton kieleen on ollut Markku Sarastamon elämässä isossa roolissa, vaikka hän kieltääkin olevansa kielifanaatikko.

Sarastamon Kreivitär ja hänen huikea elämänsä -satukirjasta julkaistiin vuonna 2005 painokset sekä esperantoksi että suomeksi.

Nyt esperantonkielisestä versiosta on julkaistu äärimmäisen pieni painos myös pistekirjoituksella.

– Painos on vain kaksikymmentä kappaletta, mutta kirjoista yksi lähtee tiibetiläisille munkeille Kathmanduun ja toinen Afrikkaan. Se on käsittämättömän hieno asia.

Näkövammaisille esperanton puhujille tehty satukirja julkaistaan virallisesti syksyllä Lahdessa Esperanto-liiton kokouksessa.

Kiinnostus lähti kansakoulusta

Markku Sarastamo kiinnostui esperantosta Tampereen Pispalan kansakoulussa, kun eräs opettaja esitteli kiehtovaa kieltä.

Siitä innostunut poika otti yhteyttä esperantisti Vilho Setälään, joka asui Esperantontie 1:ssä.

– Häneltä sain ensimmäiset esperantovihkot ja myös äänilevyn, jonka avulla opin esperanton ääntämistä.

Internetin avulla esperanton opiskelu on nykyisin helpompaa.

Yli satavuotiasta kieltä Sarastamo kuvailee selkeäksi ja loogiseksi, jolla on hyvin säännöllinen kielioppi.

– Annan esimerkin: kukko on esperantoksi koko. Kana taas on kokino. Kanojen jälkeläiset ovat kokidoja. Tämä sama kaava toistuu kaikessa. Aina, kun esperantossa sana on monikossa, se päättyy j-kirjaimeen, Sarastamo listaa.

Puhuttaessa esperantoa painotetaan toiseksi viimeistä tavua, jolloin se kuulostaa hieman espanjalta, italialta tai latinalta.

Sarastamon mukaan esperanton keksijä Ludovic Zamenhof rakensi esperanton pohjan nerokkaasti muita kieliä yhdistellen.

– Esperanto helpottaa erikielisten ihmisten välistä kommunikointia.

Monissa maissa kielletty kieli

Suomessa 60-luvulla esperanto oli isossa suosiossa.

– VR:llä oli oma esperanto-kerhonsa, samoin radioamatööreillä ja filatelisteilla.

– Toisaalta Neuvostoliitossa esperanto oli kielletty, samoin kuin Saksassa ja Japanissa. Valtaapitäville esperanto on aina ollut piikki lihassa, sillä se on mahdollistanut kommunikoinnin muihin maihin.

Japanissa suomalainen diplomaatti G.J. Ramstedt uhmasi kieltoa ja piti esperantoksi luennon Suomesta. Seurauksia ei tullut hänen diplomaattistatuksensa takia.

Nykyistä esperanton asemaa Markku Sarastamo kuvailee varsin vakaaksi.

– Esperantoa ei ole sidottu minkään maan kulttuuriin. Tämä on sen vahvuus, mutta toisaalta myös heikkous.

Internet on tuonut esperantolle uusia käyttäjiä ja myös Markku Sarastamo on aktiivinen verkkomaailmassa. Hänen sarastamo.fi -sivustollaan hän kertoo esperanton lisäksi myös muista aktiviteeteistään.

Työkalu kansojen yhdistämiseksi

Markku Sarastamo kiittelee sitä, kuinka paljon sisältöä esperanto on tuonut hänen elämäänsä.

Lukuisia ystäviä ja unohtumattomia kokemuksia.

Kymmenen vuotta sitten hän osallistui kansainväliseen esperanto-kongressiin Japanissa.

– Siellä pääsin tutustumaan japanilaiseen elämänmenoon tavalla, joka ei muuten olisi ollut mahdollista.

Tutustumisen mahdollisti maailmanlaajuinen vieraanvaraisuusohjelma Pasporta Servo, joka avaa ovet esperanton puhujille.

Juuri kansainvälisyys innostaa Markku Sarastamoa esperantossa.

– Esperanto on oikeastaan työkalu, joka voisi yhdistää maailman kansat. _HäSa