fbpx
Kanta-Häme Forssa

Matku sai neliön kokoisen hamppukirjaston – Juha Vuorinen lahjoitti kyläkirjaston alkukokoelman

Juha Hämäläinen rakensi hamppubetonista maitolaiturin, joka viiden vuoden odottelun jälkeen kuljetettiin Matkun kylätalon pihalle kyläkirjastoksi.
Hamppumaitolaiturikirjaston kokoelma kasvaa sitä mukaa, kuin ihmiset tuovat uutta lainattavaa. Juha Hämäläinen aikoo käydä vielä läpi myös omat varastonsa. Kuva: Tapio Tuomela / FL
Hamppumaitolaiturikirjaston kokoelma kasvaa sitä mukaa, kuin ihmiset tuovat uutta lainattavaa. Juha Hämäläinen aikoo käydä vielä läpi myös omat varastonsa. Kuva: Tapio Tuomela / FL

Juha Hämäläisen kotipihalla kävi lauantaiaamulla hyörinä, kun kylän miehet saapuivat lastaamaan maitolaituria lavetin kyytiin.

Esko Kuusniemi, Markus Saarinen, Tommi Syrjänen ja Harri Kankaanpää ratkoivat, miten koko komeus saadaan kuljetettua ehjänä Matkun kylätalon pihalle.

Ja siellä se nyt on – Suomen taatusti ainoa hamppumaitolaiturikirjasto.

Idea syntyi jo viisi vuotta sitten, kun Hämäläisen entinen tyttöystävä luki Kirjastolehdestä Lontoon puhelinkopeista, joista on tehty kaupunginosakirjastoja.

– Pidimme sitä äärettömän hyvänä ideana. Aloimme miettiä, miten sen saisi suomennettua ja toteutettua kansallisromanttisesti.

Puhelinkopin kotimaiseksi vastineeksi valikoitui maitolaituri, jollaista hirsirakentaja Hämäläinen ryhtyi rakentamaan ihannoimallaan fachwerk-tyylillä.

Siihen hän tutustui työskennellessään Saksassa.

– Hamppubetoni taas on kiehtonut Kreikan ajoilta asti, kymmenen vuotta sitten ulkomailta takaisin Suomeen palannut Hämäläinen kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mammutin metsästäjät -kirja on ollut maitolaiturin hyllyllä viisi vuotta. – Tästä näkee, millaiseksi kirja menee. Ei ole homeessa, Juha Hämäläinen sanoo. Kuva: Tapio Tuomela / FL
Mammutin metsästäjät -kirja on ollut maitolaiturin hyllyllä viisi vuotta. – Tästä näkee, millaiseksi kirja menee. Ei ole homeessa, Juha Hämäläinen sanoo. Kuva: Tapio Tuomela / FL

Hamppubetonia valmistetaan sekoittamalla hamppupäistärettä eli haketta, kalkkia ja vettä.

– Se on käsittämättömän hieno eriste ja ihmeellinen aine, Hämäläinen kehaisee ja etsii käsiinsä todisteeksi Jean M. Untinen-Auelin Mammutin metsästäjät.

Kirja on ollut maitolaiturin hyllyllä viisi vuotta, eikä ole homehtunut.

– Savusaunassani kirjat homehtuivat yhden talven aikana, Hämäläinen vertaa.

Hamppumaitolaiturin puuosat ovat viidessä vuodessa harmaantuneet, mutta rakentajasta ne näyttävät paremmalta näin.

Pahin korona-aika oli Hämäläiselle tuskallista, kun kirjastot olivat kiinni.

Forssan Matkussa kulkee kirjastoauto, jota “omatoimikyläkirjasto” nyt täydentää. Maitolaiturilta voi hakea luettavaa tuo tullessasi ja vie mennessäsi -periaatteella.

Kirjastokorttia ei tarvita, lainat eivät vanhene ja ovi on aina auki. Hämäläinen ei ole huolissaan vandalismista.

– Tämä on nuorille kiva pussauskoppikin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Matkun kyläkirjastosta löytyy vino pino lahjoituksena saatuja Juha Vuorisen kirjoja. Kuva: Tapio Tuomela / FL
Matkun kyläkirjastosta löytyy vino pino lahjoituksena saatuja Juha Vuorisen kirjoja. Kuva: Tapio Tuomela / FL

Mummo opetti Hämäläisen lukemaan jo ennen kouluikää.

– Ensimmäinen kirja taisi olla Sotamarsalkka Montgomeryn muistelmat. Se sattui olemaan mökillä, Hämäläinen hörähtää.

Kirjastoja hän sanoo käyttäneensä siitä saakka, kun kykeni kirjoittamaan nimensä kirjastokorttiin.

Lapsuuden ikimuistoisin lukukokemus oli Rambo, jonka jälkeen elokuvat eivät tuntuneet miltään.

Nykyisin hän pitää saksan, kreikan ja englannin kielen taitoaan yllä lukemalla druideista ja tuhoennustuksista. Kotiin hän kantaa myös musiikki- ja politiikka-aiheisia kirjoja sekä kevyempää luettavaa, kuten Reijo Mäkeä.

Hän toivoo kyläkirjaston levittävän lukuinnostusta.

– Kirjasto on sellainen kohtu, mistä löytyy lohtu. HÄSA

Menot