Kanta-Häme

Mausteiden tuoksu johdattelee jouluun Palanderin talossa

Leivinlauta on nostettu pöydälle keittiön ikkunan eteen. Morttelissa on jauhettu mausteita ja piparkakkumuotit odottavat taikinaa. Joulupullaakin on leivottu ja kuparipannuja kiillotettu. 

Palanderin kotimuseossa eletään reilun sadan vuoden takaista joulunalusaikaa. Kiireettömältä tuntuvan hetken takana olisi 1800- ja 1900-luvun vaihteen todellisuudessa melkoinen hyörinä, sillä tuolloin talossa asui säätyläisperhe palvelijoineen. 

Joululeipomukset aloitettiin usein Annan nimipäivänä 9. joulukuuta.

– Leipominen jaettiin niin, että yhtenä päivänä leivottiin yhdet sortit ja toisena päivänä toiset, kertoo Palanderin talon opas, museoavustaja Niina Ketonen.

Jouluista tuoksua Palanderin talon keittiöön tuovat kardemumman ja kanelin lisäksi tähtianikset, vaniljatangot ja kuivattu inkivääri. 

– Joulupulla maustettiin ja värjättiin keltaisella sahramilla, Niina Ketonen esittelee.

Piparkakkuja leivottiin jo vuosisatoja sitten, mutta tuolloin ne muistuttivat enemmän kakkuja kuin pikkuleipiä. Nimensä kakut saivat siitä, että niiden mausteeksi ripautettiin mauste- tai mustapippuria. Vanha nimi säilyi, vaikka leivonnaisten muoto ja reseptit muuttuivat.

Hannunvaakunan eli käpälikön muotoon taivutellut pikkurinkelit tuovat puolestaan terveisiä tuhannen vuoden takaa.

– Joulussa on monen eri perinteen kerrostumia jo pakanuuden ajalta lähtien, Niina Ketonen muistuttaa.

Menneen maailman ajassa jouluvalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin syksyllä, jolloin säilöttiin talven varalle juureksia ja omenoita. Syysteurastus varmisti kinkun ja makkarat. Liha säilyi suolavedessä jääkellarissa ja talviomenat kypsyivät viileässä ruokakomerossa.

Laatikkoruoat ja lipeäkala kuuluivat joulupöytään. Kala saattoi olla norjalaista kuivattua turskaa tai kotimaista järvikalaa. Lipeäkalan liotus vaati aikaa ja koivuntuhkasta tehtyä lipeää.

– Lipeäkalan piti olla läpikuultavan valkoista ja sen valmistuksen valvominen oli talon rouvalle tärkeää, Niina Ketonen selvittää.
 

Joulukuu tarkoitti talon emännälle ja palveluskunnalle huushollin vuosihuoltoa. Huonekalut ja tekstiilit pestiin tai tomutettiin, komerot puunattiin ja kuparikattilat kiillotettiin. Kynttilävarastoja täydennettiin ja valaisimet puhdistettiin.

Keittiö saattoi talon oman väen sijasta olla taloon juhlapyhiksi palkatun pitokokin valtakuntaa. 

– Jouluna taloon voitiin palkata myös lisää sisäpiikoja, Niina Ketonen tietää.

Palveluskuntaa vahvistettiin varsinkin silloin, jos vieraita oli kutsuttu paljon. Sukulaisten lisäksi yhteiseen joulunviettoon saattoivat saapua esimerkiksi perheettömät tuttavat tai työtoverit.

Palanderin salissa vieraita odottaa marsalkannauhalla ja karamelleilla somistettu joulukuusi. Kuusen latvassa hohtaa enkeli, joka oli tähden rinnalla yleinen latvakoriste.

Jouluaattoa ja -päivää vietettiin Palanderien aikaan perheen ja vieraiden kesken puutalokaupungin tunnelmissa. Tapaninpäivä kutsui kaupunkilaisiakin rekiretkille maaseudulle. HÄSA

 

Palanderin talon joulu 
Avoinna 8.1.2017 asti la-su 12-16 ja ryhmille tilauksesta. Suljettu aattona, joulupäivänä ja uudenvuodenpäivänä. Avoinna tapaninpäivänä ma 26.12. ja loppiaisena pe 6.1.