Kanta-Häme

Media on terrorismin happea

Terrorismi on raaistunut. Siitä on tullut näkyvä ilmiö lintukotona pidetyssä Euroopassa, toisaalta itsemurhaiskujen määrä on lisääntynyt etenkin Afrikan mantereella.
 
Itsemurhaiskuja tehdään aikaisempaa pehmeämpiin kohteisiin, sellaisiin kuin Pakistanin Lahoressa sijaitseva puisto, jossa menehtyi pääsiäisenä kymmenittäin naisia ja lapsia.
 
Uutta on myös se, että islamilaiset järjestöt ovat hyväksyneet 2000-luvulla naiset itsemurhaiskujen tekijöiksi.
 
– Aikaisemmin naisten lähettäminen iskuihin oli islamilaisille järjestöille iso kynnyskysymys, esimerkiksi Hamas ei juurikaan lähettänyt naisia iskuihin. Nyt tämä ei näytä esimerkiksi Isisille olevan mikään ongelma, sanoo terrorismintutkija Annika Rosberg-Haavisto.
 
Osa naisista lähtee iskuihin omasta tahdostaan, osa ajattelee sovittavansa teollaan kunniavelkaa esimerkiksi aviorikoksen takia.
 
– Löyhästi kyse on kunniamurhan vastineesta.
 
Kaikki eivät suinkaan tee iskuja vapaasta tahdostaan, vaan yleistä on tullut myös kidnapattujen naisten ja lasten käyttämisestä iskuissa. Nuorimman Isisin riveissä räjähtäneen tekijän tiedetään olevan vain noin kymmenvuotias.
 
Tutkijan mukaan on myös näyttöjä siitä, että itsemurhaiskuihin pakotetaan kehitysvammaisia. Heihin sidotut räjähteet on saatettu räjäyttää esimerkiksi kaukolaukaisimella.
 
Mistä tämä kertoo?
 
– Itsemurhaiskuista on tullut eräänlaista liukuhihnatyötä: Enää ei ole väliä, kuka vyön pukee päälleen. Ihmishenki on järjestöille ilmainen, tutkija pohtii.
 
Tästä kertoo myös koulutusajan lyhentyminen. Aikaisemmin koulutusaika tarkoitti useita kuukausia, nykyään koulutus voi olla olematonta. Ääripäässä ovat tekijät, jotka saavat yksinkertaisesti käskyn pukea panosvyö ylleen.
 
2000-luvun ilmiö on myös se, että tekijöitä on usein useita. Näin tapahtui esimerkiksi Pariisissa ja Brysselissä, jossa toteutettiin useita iskuja samanaikaisesti. Terroristien tavoitteena on mahdollisimman suuri tuho, pelko ja näkyvyys.
 
– Varmasti sama kaava jatkuu.
 
Mikä sitten on terrorismia?
 
Riippuu näkökulmasta, vastaa tutkija.
 
– Vanha sanonta kuuluu, että yhden terroristi on toisen vapaustaistelija. Samalla tavalla voidaan ajatella, että terrorismin vastainen sota voi olla toiselle terrorismia.
 
Itsemurhaiskujen määrittely sen sijaan on helpompaa.
 
Sen lisäksi, että tekijä itse tietää kuolevansa yrittäessään surmata mahdollisimman monia, on itsemurhaiskuissa aina jokin poliittinen päämäärä. Teon poliittisuus erottaa itsemurhaiskut esimerkiksi koulusurmista. 
 
– Tärkeintä ei ole kuolouhrien määrä, vaan se, kuinka moni näkee heidän kuolevan. Sanotaankin, että media on terrorismin happea.
 
Itsemurhaiskuja on vaikea ehkäistä ennalta, koska pommittaja voi valita ajan ja paikan ja pommin voi räjäyttää, vaikka jäisikin kiinni.
 
– Itsemurhaiskut ovat yksi terrorismin historian merkittävimmistä keksinnöistä yksin tuhovoiman takia.
 
Itsemurhaiskut ovat suhteellisen halpoja toteuttaa, sillä yhden pommin valmistamisen on arvioitu maksavan noin 150 euroa.
 
Tutkija on huomannut, miten kynnys itsemurhaiskujen uutisoimiseen on noussut jatkuvasti. Tämä selittyy pelkästään iskujen määrällä.
 
– Viikon sisällä Brysselin iskuista tehtiin muitakin itsemurhaiskuja. Istanbulissa tapahtuneet iskut uutisoitiin, mutta Nigerissä, Nigeriassa ja Egyptissä tehdyt iskut eivät ylittäneet uutiskynnystä. Niissä kuoli noin 40 ihmistä.
 
Tilastojen valossa iskut ovatkin kiihtyneet koko 2000-luvun. Tällä hetkellä pelkoa kylvävät Irakissa ja Syyriassa operoivan Isiksen lisäksi Boko Haram Nigeriassa sekä al-Shabaab Somaliassa.
 
Pelkästään vuonna 2015 tehtiin Rosberg-Haaviston mukaan noin 450 itsemurhaiskua, ja iskuissa kuoli yhteensä noin 4 400 ihmistä.
 
Kun Euroopan sydämessä on räjähdellyt, on moni miettinyt, pitääkö terrorismista olla huolissaan myös Suomessa.
 
– Kaikesta huolimatta terrorismi on marginaali-ilmiö maailmassa. Uhka on olemassa, mutta sitä ei pidä liioitella.
 
Vaikka terrorismin luonne on 2000-luvulla muuttunut, ei kyseessä ole mikään uusi ilmiö. 
 
Itsemurhaiskut aloitti libanonilainen Hizballah 1980-luvulla. Tuolloin oli käynnissä Iranin ja Irakin välinen sota, ja Hizballah otti esimerkkiä Iranista, missä maan poliittinen ja uskonnollinen johtaja ajatollah Khomeini lähetti valtavia ihmisaaltoja taistelukentille sotilaiden suojaksi.
 
Hizballah-järjestöä puhutteli etenkin marttyyriyden aate, ja ensimmäisen iskut kohdistuivat lähinnä yhdysvaltalaisiin ja ranskalaisiin sotilaskohteisiin. Niihin ajettiin räjähteillä lastatuin ajoneuvoin. Taktiikka oli voitokas, sillä esimerkiksi Yhdysvallat kärsi valtavia tappioita ja joutui lopulta vetäytymään Libanonista.
 
– Terrorismitoiminnalle tyypillistä on, että se tarttuu nopeasti. Niinpä Hizballahista mallia otti ensimmäisenä Sri Lankan Tamilitiikerit.
 
Tamileiden kohteita olivat sotilaskohteiden lisäksi poliittisen henkilöt, ja järjestö onkin vastuussa muun muassa Intian silloisen pääministerin Rajiv Gandhin surmasta.
 
Tamilitiikereiden keksintöä olivat räjähdevyöt, joita käytetään vielä nykyisissäkin itsemurhaiskuissa.
 
– Ryhmä on kiinnostava siksi, ettei se ole uskonnollinen ryhmä vaan maallistunut marxilais-leninistinen ryhmä.
 
Järjestön katsotaan myös tehneen eniten itsemurhaiskuja, lähes 200, ennen kuin se nujerrettiin vuonna 2009.
 
– Voidaan ehkä ajatella, että nationalismi on näille järjestöille aivan yhtä vahva voima kuin uskontokin
 
Seuraavaksi itsemurhaiskut levisivät Palestiinaan, jossa niitä ovat tehneet useat eri järjestöt 1990-luvulta alkaen.
 
Osa järjestöistä on ollut voimakkaasti uskonnollisia, osa maallistuneempia. Uutta oli, että nyt iskuja ryhdyttiin tekemään myös siviilikohteisiin.
 
– Hamasin johtaja on joskus sanonut, että on typerää metsästää tiikeriä, kun ympärillä on paljon lampaita. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten kohteiksi valitaan mieluummin ne kaikkein haavoittuvimmat.
 
Maailmanlaajuiseksi uhaksi itsemurhaiskut tunnistettiin kuitenkin vasta 9/11-tapahtumien jälkeen.
 
Yhdysvalloissa vuonna 2001 toteutettujen iskujen tekijäksi paljastui al-Qaida-verkosto, ja iskuissa menehtyi lähes kymmenkertainen määrä ihmisiä mihinkään aikaisempaan iskuun verrattuna. Tapahtuma laukaisi koko 2000-luvun alun kestäneen terrorisminvastaisen sodan.
 
Yhdysvaltain tapahtumat puhalsivat tuulta myös terrorismintutkimukseen, joka oli pitkään nukkunut kuin ruususen unta. Vuoden 2001 jälkeen aiheesta julkaistujen tutkimusten ja kirjoitusten määrä kasvoi huomattavasti, joskaan kaikki julkaisut eivät täytä tieteellisiä kriteereitä.
 
– Harvalla tieteenalalla on kirjoitettu niin paljon niin vähään tutkimukseen perustuen.
 
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä, mutta usein tutkijat ovat joutuneet perustelemaan myös omia lähtökohtiaan.
 
– Terrorismintutkijaa saatetaan syyttää puolueellisuudesta ja puolustelusta, ja tutkijoita on syytetty esimerkiksi sympatioista terroristijärjestöjä kohtaan. On kuitenkin eri asia hyväksyä kuin yrittää ymmärtää asioita.
 
Lähes kaikkien itsemurhaiskujen takana on järjestö, joka hoitaa iskujen suunnittelun ja tekijöiden rekrytoinnin. Järjestö on myös se, joka ottaa iskuista sinänsä kyseenalaisen kunnian itselleen.
 
– Yksilöiden motiivit ovat usein hyvin erilaiset kuin järjestön. Uskonnollisessa järjestössä toimineen ihmisen taustalla saattaa vaikuttaa esimerkiksi henkilökohtainen kosto. Hyvin harvoin taustalla on mielisairautta tai päihteitä.
 
Yhtäläisyysmerkkejä ei ole voitu vetää tutkimuksessa myöskään köyhyyden ja terrorismin välille.
 
Vaikutusta on myös yhteiskunnalla, sillä itsemurhaiskuja ei tehdä alueilla, joilla niitä ei tueta.
 
Islamissa itsemurha on kielletty, ja itsemurhaiskuista puhutaankin näissä kulttuureissa martyyrioperaatioina.
 
– Marttyyriys ei liity pelkästään islamiin, vaan sekulaareilla (maallistuneilla) järjestöillä on aivan sama aate.
 
Mikä sitten on islamin ja terrorismin välinen suhde? Kysymys on paitsi vaikea, myös arka, myöntää tutkija.
 
– Fakta on, että esimerkiksi viime vuoden itsemurhaiskuista lähes kaikki olivat islamistien tekemiä. Ongelmana on kuitenkin yleistäminen, sillä uskonto yksinään ei selitä yhtäkään iskua tai terrorismia.
 
– Suurin osa muslimeista tuomitsee terrorismin ja osa pakenee henkensä kaupalla, sen osoittaa tilanne maailmalla.
 
Myös medialla on itsemurhaiskuissa roolinsa, sillä tekijät hakevat iskuilleen näkyvyyttä. Kun tiedotusvälineiden tehtävänä on jakaa tietoa ja uutisoida myös terrorismista, on yhtälö haasteellinen.
 
Oman mausteensa soppaan aiheuttaa sosiaalinen media, jonka kautta kuvat haavoittuneista alkavat levitä salamannopeasti ympäri maailmaa. Terroristijärjestöistä etenkin Isis on sellainen, joka tutkijan mukaan nauttii huomiosta.
 
– Isishän pitää Eurooppaan turvapaikkaa hakemaan lähteneitä kalifaatin pettureina. Iskuilla saadaan käännettyä kätevästi mielialaa turvapaikanhakijoita vastaan. Mitä enemmän asioista kirjoitetaan, sen parempi Isisin kannalta.
 
Miten iskuista sitten pitäisi kertoa?
 
Hyvänä esimerkkinä Rosberg-Haavisto nostaa esille, miten Lontoo selvisi sitä vuonna 2005 koetelleesta iskusta.
 
– Tavoitteena oli toipua ja palata arkeen mahdollisimman pian kuitenkin uhreja kunnioittaen. Tapahtumaa ei jääty vatvomaan. Tätä pidetään eräänlaisena ideaalina. HÄSA

Päivän lehti

30.10.2020

Fingerpori

comic