Kanta-Häme

Meemit syntyvät, leviävät ja katoavat

PSY-artistin Gangnam Style -musiikkivideo hevostansseineen on klikattu auki Youtube-videopalvelussa jo lähes 2,1 miljardia kertaa. Se lienee tunnetuin esimerkki internetmeemistä, joka vain paisuu ja paisuu ja tuottaa paisuessaan koko ajan uusia versioita.
 
Suurin osa valtavalla vauhdilla leviävistä kuva- ja videomeemeistä katoaa kuitenkin hyvin lyhyessä ajassa, kertoo nykykulttuurin tutkimuksen professori Raine Koskimaa Jyväskylän yliopistosta.
 
– Esimerkiksi futiksen MM-kisoista ei ole kuin reilu kuukausi, ja eivätpä niistä tehdyt meemit enää paljoa kierrä. [Jalkapalloilija] Luis Suárezin puremiskohuun liittyviä kuviakin oli tuhansia vielä jokunen viikko sitten, ja nyt ne ovat jo hävinneet näkyvistä, digitaalista kulttuuria tutkinut Koskimaa sanoo.
 
Nostavat asioita esiin
Meemejä tuotetaan, muokataan ja jaetaan pääosin kahdesta syystä: hyvän mielen tuottamiseksi ja mielipiteen ilmaisemiseksi jostakin ajankohtaisesta ilmiöstä.
 
Tällainen ajankohtainen ilmiö on esimerkiksi nuoren Michael Brownin ampumisesta alkaneet mielenosoitukset ja mellakat Yhdysvaltain Fergusonissa. Aiheeseen liittyen on lähtenyt kiertoon muun muassa meemejä, joissa Yhdysvaltain tilannetta kauhistellaan ulkopuolisena samaan tapaan kuin Lähi-idän tilannetta käsitellään Yhdysvaltain mediassa.
 
Myös näyttelijä Robin Williamsin äskettäinen kuolema on tuottanut näyttelijään sekä positiivisesti että pilkkaavasti suhtautuvia meemejä.
 
Koskimaan mukaan meemit kertovat, minkälaiset asiat tällä hetkellä ihmisiä kiinnostavat ja herättävät huomiota. Sieltä nousee myös asioita, jotka voivat toisinaan jäädä perinteisessä mediassa ja muussa viestinnässä piiloon.
 
– Sosiaalista mediaa seuraamalla pääsee aika nopeasti selville siitä, mitkä asiat nousevat mielenkiintokynnyksen yli.
 
Sarjakuvat helppoja muokattavia
Varhaisimmat nettimeemit levisivät sähköpostin liitetiedostoina.
 
Nykyisin niitä jaetaan etenkin Facebookissa sekä Pinterest- ja Imgur-palvelujen tapaisissa kuvapalveluissa. Yksi erityisesti nuorten käyttämä palvelu on Ylilauta-kuvafoorumi.
 
Jatkuvasti toistuvia aiheita meemeissä ovat muun muassa söpöt ja hassuja asioita tekevät eläimet. Näistä tunnetuin lienee kiukkunen kissa, grumpy cat. Myös vauvakuvista ja -videoista tulee usein pitkään kiertäviä kestomeemejä.
 
Meemi voi olla kuvan, videon tai tekstin lisäksi myös toimintaa. Tästä esimerkkinä on planking- eli lankuttamisilmiö, jossa ihmiset eri puolilla maailmaa ovat otattaneet kuvia itsestään makaamassa lankkusuorana pää maata kohden.
 
Omaa luokkaansa meemeissä edustavat erilaiset testit, joissa kysytään vaikkapa, mikä väri tai oppiaine koulussa vastaaja on.
 
Myös sarjakuvat ja sarjakuvamaiset kuvat ovat yleinen aihe, niitä kun pystyy muokkaamaan moneen eri käyttötarkoitukseen pienellä vaivalla.
 
– Sarjakuvat ovat usein hauskoja, ja ne ovat tiiviissä muodoissa, Koskimaa kuvaa.
 
Mahdotonta pysäyttää
Meemejä harrastavat lähes kaikenikäiset internetinkäyttäjät. Nuoremmat vaikuttavat kuitenkin osallistuvan enemmän meemien luomiseen ja muokkaamiseen, varttuneemmat enemmän meemien levittämiseen.
 
Nuoret myös tuntuvat levittävän sisältöjä usein vähän pienemmässä piirissä kuin vanhemmat.
 
– Nuorilla meemit ovat selkeämmin pienelle yhteisölle suunnattuja, oli se sitten luokka- tai kaveriporukka.
 
Koskimaa kuitenkin muistuttaa, että myös pienelle piirille tarkoitetusta keskustelusta voi lähteä leviämään hallitsematon meemi, jos keskustelu on julkisesti nähtävissä.
 
– Kun meemi lähtee viraalisesti kiertoon, sitä on ihan mahdotonta pysäyttää. (HäSa)
 
 
 

Nettimeemi

Ihmisten käyttäjältä toiselle viraalisti eli viruksen lailla levittämiä mediasisältöjä, kuten kuvia, videoita tai tekstejä. Internetmeemi voi olla myös ajatus tai konsepti.
 
Eniten leviävät yksittäiset, jollakin vaihtuvalla iskulauseella varustetut kuvat.
 
Levitessään sisältö yleensä muuntuu ja saa uusia, usein parodioivia versioita.
 
Kulttuurista kopioitujaa tarkoittava meemi-käsite on johdettu muinaiskreikan imitointiin viittaavasta sanasta, ja sitä käytti ensimmäisenä evoluutiobiologi Richard Dawkins 1970-luvulla.