fbpx
Kanta-Häme

Meissin musiikki syntyy kokemuksista

Marko Sievälä on 31-vuotias räppäri, jonka suomiräpin asiantuntijat tuntevat nimellä Meissi.

Viidennen sooloalbuminsa heinäkuussa julkaissut artisti on vuosien varrella kehittynyt murheensa musiikkiin purkaneesta teinistä kahden lapsen muusikkoisäksi.

Haastattelu alkaa muutaman minuutin myöhässä, koska tytär piti viedä muskarista kotiin. Päivä on pitkä, sillä iltapäivällä pitää lähteä keikalle Joensuuhun.

– Päätoimisesti olen Brädin tuplaaja. Keikkoja kertyy lähes sata vuodessa, Sievälä kertoo.

Meissin uusi albumi Maailma on muusa on artistin mukaan aihepiireiltään aikuisempi ja maanläheisempi kuin aikaisemmat levyt. Edellinen albumi julkaistiin joulukuussa 2009, ja sen kappaleissa käsiteltiin henkilökohtaisempia nuoruuden kokemuksia. Uudessa musiikissa kuuluu artistin kasvu.

– Räpin peruselementit, kuten tietynlainen kukkoilu, ovat edelleen kuultavissa, mutta musiikki on aikuistunut mukanani. Ja hyvä niin, Sievälä naurahtaa.

Albumilla on 12 kappaletta, ja niissä on mukana esimerkiksi Heidi Akselin, Jontte Valosaari ja Brädi. Miehen mukaan kaikissa kappaleissa on jokin juoni mukana. Yksikään ei ole höpöhöpöä.

Palataan siihen, mistä kaikki lähes kaksikymmentä vuotta sitten alkoi. Nuoruudessaan Sievälä asui Tervakoskella, joka sijoittui kahden suomiräpin tyylisuunnan väliin. Taktisesta sijainnista oli helppo seurata sekä Helsingin että Tampereen räppiskeneä.

Suomiräpin pioneerit, kuten Fintelligens, Kapasiteettiyksikkö ja Flegmaatikot, saivat Sievälän kiinnostumaan räpistä ja sen tekemisestä.

– Olin vastaanottavaisessa iässä, ja ongelmat oli puhumisen sijaan helppo kanavoida omaan musiikkiin. Seremoniamestarin Viesti oli se kappale, joka kolahti kaikista kovimmin. Se sai minut ymmärtämään, että tämä voisi olla minun juttuni.

Ensiesiintyminen omalla tuotannolla oli vuonna 2004 Veljenpojat-kollektiivin keikalla. Joonas Vuorelan ja Jarkko Taurun kanssa muodostettu kolmikko on esitellyt alusta saakka myös jokaisen soolomateriaalia.

– Alkuaikojen keikoilla oli päällä sellainen nuoruuden yli-innostus. Ei ollut niin väliä, saiko keikasta palkkaa vai ei. Oli vain supersiistiä päästä vetämään yleisön eteen, Sievälä muistelee.

Palo ja intohimo räppiin ei ole vuosien aikana hiipunut, mutta suhtautuminen tekemiseen on muuttunut miehen mukana.

– Nykyään tämä on ammattimaisempaa. Kiinnostaa keikkatekniikka ja palkka. Nekin asiat, joilla ei aikaisemmin ollut niin paljon väliä. Onneksi en ole niin nuori enää.

Sievälä tekee musiikkia omakustanteena. Fyysisiä levyjä ei kannata painaa suuria määriä. Parhaiten Meissiä voi kuunnella esimerkiksi Spotifysta ja Deezeristä.

Mies ei näytä turhaan hötkyilevän. Uuden luomista ei voi koskaan pakottaa.

Edellisen albumin julkaisemisen jälkeen hän piti lähes kolme vuotta taukoa oman musiikin tekemisestä. Ideat alkoivat kyteä, kun pitkään seuranneet fanit alkoivat kysellä Brädin keikoilla Meissin tulevasta tuotannosta.

– En ollut missään vaiheessa päättänyt olla tekemättä musiikkia, mutta levyn tekemisen jälkeen takki oli täysin tyhjä. En tiennyt, oliko minulla mitään, mistä kirjoittaisin, Sievälä sanoo.

Kun oman intohimonsa on kerran löytänyt, ei sitä voi lopettaa. Messin tulevaisuus ei ole kiveen hakattu, vaan musiikki kulkee osana elämää ja kehittyy sen mukana.

Sievälä ei usko, että Maailma on muusa jää hänen viimeiseksi sooloalbumikseen.

– En haluaisi, että seuraavaan levyyn menee taas kuusi vuotta. Olisi mahtavaa, jos ensi vuonna saisi kasaan kymmenenkin biisiä samalle levylle. Kyllähän kuka tahansa sen verran tekeekin, mutta haluan, että kappaleissani on jotain järkeä, Sievälä miettii.

Miehen mukaan ei ole katastrofi, jos musiikkia ei tällä aikataululla synnykään. Kaikki tapahtuu aikanaan.

– Pitää elää välissä, jotta on jotain kerrottavaa. HÄSA

Menot