Kanta-Häme

Melkein viisi kilometriä, melkein kaksi vuorokautta

Kulunut vuosi on ollut Antti Astrénille rankka, mutta palkitseva. Viisitoista kiloa hoikistunut Astrén on luvannut saavuttaa 90 kilon rajapyykin vielä ennen syyskuista Mont Blancin huipulle kiipeämistä.

– Niin, kaksi kiloa uupuu tavoitteesta. Eihän sitä vielä tiedä, pääsetkö mukaan ollenkaan! Ari Turunen virnistelee.

Turunen, Astrén ja muut yhdeksän Tawastia Expeditionin jäsentä lähtevät valloittamaan Länsi-Euroopan korkeinta huippua syyskuun 13. päivä.

Ensimmäiselle valloitukselleen lähtevä Astrén kertoo jännittävänsä reissua monestakin syystä. Voi olla, että vettä tulee huipulla kaatamalla niskaan, tai että treenauksesta huolimatta kunto ei vain kestä.

Matkaa ajatellen Astrén kertoo tehneensä jo testamenttinsakin valmiiksi.

– Jos ei paino muuten putoa, katkotaan sitten jompi kumpi käsistä. Jaloillahan se kiipeilytyö tehdään, Astrén lohkaisee.

Huumori on auttanut rankimpienkin treenien yli. Ainoa asia, mistä ei sanattoman sopimuksen mukaan revitä huumoria, on se, että nousussa ihan oikeasti tapahtuisi jollekulle jotakin.

Hiljaa hyvä tulee

Kantahämäläiset kiipeilijät pakkaavat mukaansa normaalit kiipeilyvarusteet, siis kengät, jääraudat, valjaat, kypärän ja valaisimet. Lisäksi mukaan otetaan köyttä, hakku jäisiä kohtia varten, kuoripuvut sekä talvitakit.

Matkalla noudatetaan hitaan kiirehtimisen lakia: noustessa ei saa hengästyä, muuten kunto loppuu lyhyeen.

– Kun lähdetään merenpinnan tasolta, on elimistön akklimatisoitumisesta huolimatta pakko pysähtyä matkan varrella useaan kertaan. Muuten sitä ei vain jaksa, Ilari Hakamäki toteaa.

Edellisellä Tawastia Expeditionin matkalla Ecuadoriin miehiä oli mukana seitsemän, ja yöpyminen tapahtui teltoissa. Mont Blancia lähdetään huiputtamaan yhdentoista miehen voimin.

Vaikka miesten mukaan tuleva reissu on varsinaista luksusta vuorilla sijaitsevine yöpymismajoineen, tuhansien metrien korkeudessa lämpötila hiipii lähelle nollaa myös sisätiloissa. Astrénia valmentanut fysioterapeutti ja kuntosaliyrittäjä Teemu Saarinen muistuttaa, että parhaiten kunto kehittyy levossa.

– Parina viimeisenä päivänä ennen matka on hyvä pitää harjoittelussa taukoa sekä levätä ja syödä hyvin.

Energiaa pähkinöistä ja mantelimassasta

Kylmiltään ei kiivetä yhdellekään huipulle. Takana on aina enemmän tai vähemmän lihaskunnon kartuttamista ja terveellistä ruokavaliota.

Hyvää syötävää taipalelle on kokeneen vuorikiipeilijän Harry Hakomäen mukaan mikä tahansa, minkä jaksaa kantaa ja mikä ei kärsi jäätymisestä. Korkeuksissa veden kiehumislämpötila muuttuu, ja makaronitkin jäävät al denteksi ylipitkistä keittämisajoista huolimatta.

– Pähkinät, mantelimassa, suklaa – mikä tahansa, mikä maistuu ohuessakin ilmatilassa, Hakomäki luettelee.

Shamil Seifulla vahvistaa, ettei ruoka yläilmoissa aina maistu, vaan itsensä täytyy jopa pakottaa syömään.

Huipulle saakka aikoo silti päästä jokainen, myös Astrèn.

– Vielä ei olla päätetty, miten siellä juhlistetaan onnistunutta taivalta. Ehkä me otamme valokuvia todisteeksi, soitamme kotiin tai kajautamme ilmoille vaikka Sibeliuksen Finlandian Hämeenlinnan ja Suomen kunniaksi! (HäSa)

Päivän lehti

3.6.2020