Kanta-Häme

Mennyt mies palasi keskuuteemme

J. Karjalainen on tykätty ja palkittu mies.

Äskettäisessä Emma-gaalassa tuorein pitkäsoittolevy, tuplaplatinaa reilussa viikossa myynyt Et ole yksin valittiin sekä vuoden albumiksi että vuoden rockalbumiksi. Levyltä lohkaistu single Mennyt mies kelpuutettiin Emmassa vuoden biisiksi.

Ennen Emma-gaalaa J. Karjalainen kertoi tuntevansa olonsa varsin vieraaksi punaisella matolla salamavalojen läiskeessä.

– Olisipa käsissäni edes kitara, jota voisin näppäillä, hän sanoo.

Emma-juhlan jälkeen hän avautui laulujensa osin salaperäisestä maailmasta.

– Tälläkin hetkellä minulla on melodioita, joihin ei ole sanoja. Melodia saattaa syntyä minulla äkkiä, sopiva sanoitus melodiaan voi sitten kestää jopa viisi vuotta, J. Karjalainen kertoo.

– Melodia on tunne, sanoitus on äly, hän filosofoi.

Värejä sävelmissä

J. Karjalainen on sangen visuaalinen ihminen. Hän on nähnyt silmissään ankkurinapin ja verisen miehen ja paljon muuta. Hän näkee sävelmissä myös värejä.

– On kirkkaita melodioita, ja vielä kirkkaampia…

Eikä villejä lupiineja tosiaankaan taivuta tuuli, niitä taivuttaa ja heiluttaa melodia. Ja ääni.

– Lauluja tehtäessä on oltava tietty fiilis. Vain fiilis vie asioita eteenpäin. Fiilis ja käsityöhön verrattava työnteko, hän toteaa.

Yhdessä ja yksin

J. Karjalainen kertoo, että kun hän esiintyy, hän on yhtä yhtyeensä kanssa.

– Lauluja teen yksin. Lauluja tehdessäni jopa kaipaan yksinäisyyttä. Ymmärrän yksinäisyyden tärkeyden itselleni ja lauluilleni, hän sanoo.

Hän sanoo myös tekevänsä laulunsa itselleen.

– Siitä ne sitten lähtevät eteenpäin. Aina jossain joku ottaa niitä vastaan, J. Karjalainen sanoo.

– Levyjä tehdessäni koen usein, että koko prosessi on taikaa, ainakin silloin kun olen fiiliksessä. Taikaa, joka joksikin aikaa jää. Taikaa, joka ei hetkessä häviä.

Levyillä tuoreustakuu

J. Karjalainen kertoo pitävänsä piirtämisestä.

– Tykkään myös tarinoista ja niiden keksimisestä. Olen työskennellyt mainostoimittajana. Ihan hyvin voisin olla myös lehtitoimittaja, hän sanoo.

Hänen levynsä kansi on bongattu rajatiedosta ja etenkin sivupersoonista kirjoittaneen Reima Kampmanin 1970-luvulla kirjoittaman kirjan kannesta.

– Ei se sattuma ole. Levyä tehdessäni palauduin päässäni 1970-luvulle, luin silloin paljon rajatietoa, (Erich von ) Dänikeniä ja niitä muita, J. Karjalainen kertoo.

– Kun teen levyn, toivon sen olevan tuore vielä vaikkapa viisikymmentä vuotta valmistumisensa jälkeen. (HäSa)

J. Karjalainen Verkatehtaan Vanaja-salissa (Paasikiventie 2, Hämeenlinna) ke 12.3. klo 19.