Kanta-Häme

Meren kutsua ei voi vastustaa

Sanotaan, että purjehtiminen on tärkeää, eläminen ei. Hämeenlinnalainen Henri Sora ei tätä sanontaa allekirjoita, vaikka purjehtiminen onkin hänelle rakas harrastus. Purjehtiminen tasapainottaa hänen vaativaa siviilityötään.

Sora voi vielä miltei kuulla aaltojen pauhun korvissaan, sillä hän seilasi viimeksi kuunari Helenalla Tanskan Aarhusista Helsinkiin The Tall Ships’ Races -kilpailussa.

– Jos minulla olisi ollut vapaata enemmän, olisin kyllä mielelläni ollut pidempäänkin mukana, Sora sanoo.

Matkaaminen kuunarilla ei ole mitään lekottelua. Opiskelijastatuksella laivalla seilaavan Soran velvollisuuksiin kuuluivat muun muassa purjetyöt ja navigointi kapteenin ohjeiden mukaan.

– Helenalla työhön kuuluu myös ruoanlaitto. Tuntuu, että se on kaikkein vaikein tehtävä.

Tavoite yhdistää miehistöä

Matkalla Aarhusista Helsinkiin kuunari Helenalla oli yhteensä 25 henkilöä. Laivamatkalla miehistön täytyy tulla toimeen keskenään, sillä kuunarilta ei voi karata keskellä avomerta vaikka kuinka ärsyttäisi.

– Kummasti yhteinen tehtävä hitsaa kaikki yhteen aika nopeasti. Paatti on saatava kulkemaan, se on ensisijainen asia, Sora sanoo.

Kun kuunari Helena ja muut kisaan osallistuvat laivat lähtivät matkaan Aarhusista, oli ilma aivan tyyni. Kuunarin miehistön onneksi Helena liikkuu kuitenkin hyvin pienelläkin tuulella.

– Muutaman neliömailin alueella oli noin sata purjelaivaa. Olimme ensimmäisiä, jotka saivat vauhtia. Morjestimme muille, että nähdään Helsingissä. Se oli ihan komeata, Sora muistelee.

Helena saapuikin Helsinkiin luokkansa ensimmäisenä, mutta tasoituksen takia se jäi sijalle yhdeksän. Samassa sarjassa kisailevien laivojen nopeuserot ovat niin suuria, että tasoitusten avulla kilpailusta pyritään tekemään tasapuolinen.

– Tall Ships’ Races on leikkimielinen kilpailu, joka otetaan todella vakavasti, Sora sanoo.

Helena vei sydämen

Veneily kuului Soran lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta sitten harrastus unohtui useiksi vuosiksi.

– Vuonna 2008 olin ensimmäistä kertaa Helenalla ja ymmärsin, että siinä on paljon sellaisia asioita joista pidän.

Suurella purjelaivalla seilaaminen on tällä hetkellä lähinnä Soran sydäntä. Purjehtiminen saaristossa ei kiinnosta häntä yhtä paljon.

– Avomerellä on tilaa ja aikaa.

Soran on vaikea selittää, mikä häntä purjehtimisessa erityisesti kiehtoo. Perille saapuminen ja ennen kaikkea matkantekotapa tuntuvat vain oikeilta.

Merisairaus ei kiusaa

Merellä matkustaminen on myös vaihtelevaa. Matkalla Aarhusista Helsinkiin kuunari Helena kohtasi täysin tyynen, mutta kerran myös pauhaavan meren.

– Gotlannin itäpuolella jouduimme myrskyyn. Merenkäynti oli kova, kaikki suhisi ja vinkui ympärillä – se oli aika hienoa.

Tämä myrsky ei ollut rajuin Soran kohtaamista. Hän myöntää, että kovassa myrskyssä pelko välillä kouraisee vatsassa, mutta silloin työskennellessä täytyy olla vain erityisen huolellinen.

Onnekseen Sora ei ole merisairauteen taipuvaista tyyppiä.

– Kun paatti alkaa liikkua, minulle tulee hieman huono olo. Tähän mennessä se ei ole koskaan kuitenkaan vienyt toimintakykyä, Sora sanoo.

Soran haaveissa olisi jossain vaiheessa suorittaa kansimiehen ammattinimike. Se edellyttää vielä työskentelyä kuunarilla muutamien koulutusten parissa.

Kuunari Helenalle Sora aikoo palata seuraavan kerran syksyllä. Meren kutsu kuuluu sisämaahan asti. (HäSa)

Päivän lehti

22.1.2020