Kanta-Häme

Metaanitykki vai maatalouden monitoimikone?

Naudanlihan kulutus on vähentynyt Suomessa 1970-luvulta lähtien, vaikka lihan kokonaiskulutus on tasaisesti kasvanut 2010-luvulle saakka.

Ilmastotietoinen ihminen välttää naudanlihaa ja valitsee lautaselleen mieluummin siipikarjaa tai possua. Naudat röyhtäilevät metaania ja ovat siksi suuri syyllinen ilmastonmuutokseen.

Lammilainen maanviljelijä Jaakko Veräväinen ei ole juurikaan seurannut märehtijöiden syyllistämistä ilmastonmuutoksesta. Hän tietää, että oikealla ruokinnalla ympäristövaikutuksia on mahdollista hillitä.

– Meillä lehmät syövät korsivoittoista ravintoa, joka on niille luontaista. Niille ei anneta proteiinilisiä, ainoastaan kivennäisiä, Veräväinen kertoo.

– Suomen maaperässä on luontaisesti hyvin vähän seleeniä, sitä tarvitsee lisätä lannoitteisiin eläinten ja ihmisten seleenin tarpeen tyydyttämiseksi.

 

Onko lempeäsilmäinen jättiläinen todella pahin uhkamme?

Ei välttämättä. Märehtijöitä puoltaa moni asia.

Kaikkein tärkein lienee se, että ihmiset eivät voi hyödyntää ruohoa ravinnokseen. Mutta nauta on biokemiallinen tehdas, joka neljine mahoineen ja kahteen kertaan ruokansa pureskelemalla kykenee muuntamaan korsiravintoa ihmiselle sopivaan muotoon.

Märehtijät pystyvät tuottamaan syötäväksi kelpaavaa maitoa ja lihaa myös sellaisilla alueilla, joilla viljan viljely ei onnistu. Ne ovat myös verrattomia ravinteiden kierrättäjiä.

Märehtijät ruokailevat pääosin laitumilla. Laiduntaminen taas ylläpitää maatalousluonnon monimuotoisuutta. Ja mikä tärkeintä, laitumet ja pysyvät nurmet toimivat tärkeinä hiilivarastoina.

Laitumien ja pysyvien nurmien ansiosta pintamaat pysyvät paikoillaan. Siis tehokasta eroosion ja maaperän köyhtymisen torjuntaa.

Kun eläimiä ei yliruokita liialla proteiinilla, lannan tuotanto on vähäisempää ja sitä kautta ravinnepitoisuudet ovat pienempiä. Jaakko Veräväisellä säilörehu tehdään hyvin vanhasta heinästä eli pitkäksi kasvaneesta, hyvin korsiintuneesta heinästä.

Suurin osa Veräväisten lehmien laitumista on viljeltyä nurmea, mutta pyrkimys on löytää lisää luonnonlaitumia. Märehtijät ovat perinnebiotooppien ja perinnemaiseman verrattomia ylläpitäjiä.

Osa tilan lehmistä, lähes kaikki Suomen alkuperäiskarjan edustajat lähtevät keväisin Metsähallituksen maille Evolle, Mustajärven tilalle. Siellä ne laiduntavat koko kesän, kunnes on aika palata kotitilalle pihattoon.

 

Suomella on myös muutama muu valttikortti hihassaan.

– Täällä vettä riittää, eikä rehuja ajeta matkojen takaa. Toisin on esimerkiksi Brasiliassa, Jaakko Veräväinen tietää.

Vaikka nauta hiilijalanjäljessä siipikarjalle ja possulle häviääkin, on muistettava että hiilijalanjälki on laskennallinen asia. Paljon riippuu siitä, mitkä seikat otetaan huomioon. Siipikarjan ja sikojen ravinnosta suuri osa Suomessakin on soijaa, joka tuodaan Brasiliasta.

Soijan viljely taas aiheuttaa Etelä-Amerikassa maankäytön muutoksesta muodostuvia merkittäviä ilmastovaikutuksia. Tätä ei kuitenkaan yleensä edes oteta huomioon, kun lasketaan lihan hiilijalanjälkeä. HäSa

Lähde: Kestävä ruuantuotanto tarvitsee märehtijöitä, Kati Berninger, Tyrsky-Konsultointi Oy, JÄRKI-hankkeen julkaisu, heinäkuu 2015.

Teksti ja kuvat: Susanna Mattila

Päivän lehti

7.4.2020