Kanta-Häme Hämeenlinna

Meteorologi Seija Paasonen tutki vanhoja maalauksia ja huomasi, että lumettomia talvia on ollut ennenkin

Seija Paasonen etsii vanhoista maisemamaalauksista vihjeitä maalaushetken sääilmiöistä. Lauantaina hän saapuu Hämeenlinnan taidemuseoon. Pyysimme Paasosta tulkitsemaan yhtä Hämeenlinnan taidemuseon aarretta, Eero Järnefeltin pilvimaalausta säätieteilijän näkökulmasta.
Eero Järnefeltin Pilviharjoitelma vuodelta 1927 ennakoi tulossa olevaa sadesäätä. Valkoinen pilvi kuvaa pystyvirtausta. Hämeenlinnan taidemuseoon tallennettu teos on yksityiskokoelmasta. Kuva: Reima Määttänen / Hämeenlinnan taidemuseo
Eero Järnefeltin Pilviharjoitelma vuodelta 1927 ennakoi tulossa olevaa sadesäätä. Valkoinen pilvi kuvaa pystyvirtausta. Hämeenlinnan taidemuseoon tallennettu teos on yksityiskokoelmasta. Kuva: Reima Määttänen / Hämeenlinnan taidemuseo

Tv:stä tuttu meteorologi Seija Paasonen hurahti kuutisen vuotta sitten vanhojen maisemamaalausten maailmaan. Nyt hän kiertää ympäri Suomea pitämässä esitelmiä taiteilijoiden kuvaamista säätiloista ja vuodenajoista.

Lauantaina Paasonen saapuu Hämeenlinnan taidemuseoon, jonka Kotimaan kasvot -näyttelystä hän on valinnut kiinnostavia maisemamaalauksia.

Kesäpäivän maalaus ennakoi sadetta

Yksi Hämeenlinnan taidemuseon aarteista on Eero Järnefeltin guassimaalaus Pilviharjoitelma vuodelta 1927. Paasosen taideprojekti alkoi nimenomaan Järnefeltin pilvistä. Pyysimmekin häntä tulkitsemaan tätä maalausta Hämeen Sanomille.

Paasonen arvioi, että maalauksessa on kesäinen iltapäivä.

– Taivas on täynnä erikorkuisia kumpupilviä. Ilmakehässä on kosteutta ja paljon pystyvirtauksia. Ilmakehän tila on sillä tavalla epävakainen, että siihen on päässyt kehittymään pilviä eri vaiheissa. Niitä kehittyy koko ajan lisää, Paasonen kertoo.

Hän arvioi, että epävakaisuus voi tuoda mukanaan pilviä aina kuurokorkeudelle asti.

– Tuossa on aika tummapohjaisia ja korkeitakin pilviä, jotka otollisissa oloissa tietäisivät sadekuuroja. Kyllä se saattaa vielä ropsauttaa, Paasonen ennustaa.

Sateen todennäköisyys kasvaisi, jos maalaus kuvaisikin iltapäivän sijaan aamupäivää.

– Jos aamupäivällä on jo noin paljon pilviä taivaalla, niin sanoisin, että iltapäivän kuluessa tulee taatusti sateita. Näitä tällaisia pilviä sanotaan konvektiivisiksi. Konvektiopystyvirtaukset ovat tyypillisiä kesäpäivien säätilanteita, Paasonen kertoo.

Järnefeltin enokin oli taitava pilvimaalari

Eero Järnefelt oli Paasosen mukaan kiinnostunut taivaan ilmiöiden ja erityisesti kumpupilvien kuvaamisesta.

– Hän asui Tuusulanjärven rannalla siten, että näkymä oli länteen päin. Hän näki siis komeita auringonlaskuja. Lännestä päin meille tulevat yleensä myös kaikki sääjärjestelmät, joten siinä maisemassa oli monenlaista katseltavaa.

Paasonen arvelee, että innostus pilvien kuvaamiseen saattoi tarttua Järnefeltin enolta, taidemaalari Mihail Clodt von Jürgensburgilta.

– Pietarin taideakatemiassa opettaneen enon töissä on todella hienoja taivaankuvauksia. Tulkitsen myös Järnefeltin teoksia siten, että hänellä on ollut ihan oikeasti kiinnostusta siihen, mitä taivaalla tapahtuu.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuvataiteen sääilmiöt kiehtovat meteorologi Seija Paasosta. Kuva: Seija Paasonen
Kuvataiteen sääilmiöt kiehtovat meteorologi Seija Paasosta. Kuva: Seija Paasonen

Kaikki eivät ole oikeita meteorologisia ilmiöitä

Joistakin maalauksista Paasonen on kartoittanut niiden esittämiä konkreettisia maisemia.

– Olen katsonut Google mapsista, miltä selvästi tunnistettavista paikoista tehtyjen maalausten maisemat tänä päivänä näyttävät. Etsin kyseisen paikan kartalta ja katson, miten päin rakennukset ja merenpoukamat ovat, jolloin voin arvioida ilmansuuntien perusteella, onko maalauksessa esimerkiksi ilta- vai aamutaivas.

Jos teoksen päivämäärä on tiedossa, Paasonen on jäljittänyt arkistoista ja digikirjastoista kyseisen päivän säätilaa ja etsinyt vastaavuutta. Niitä on myös löytynyt.

– On ollut kiehtovaa katsoa vanhaa maalausta ja tutkia, mitä sen syntyhetkellä on tapahtunut. Se vie mennessään.

Vastaan on tullut myös sellaisia teoksia, joiden kuvaamat säätilat eivät olisi reaalimaailmassa mahdollisia.

– Teokseen on joskus ympätty sellaisia sääilmiöitä, jotka eivät voi olla olemassa samanaikaisesti. Esimerkiksi sateenkaarimaalauksissa valo voi tulla aivan väärästä suunnasta. Valon suunnanhan pitää olla tietynlainen, jotta sateenkaari ylipäätään näkyy. Mutta olen tulkinnut, että sateenkaarella täytyy olla maalauksessa silloin jokin muu merkitys.

Paasonen muistuttaa, että maisemakuviin on piilotettu monenlaista tarinaa ja symboliikkaa.

– Ukkospilvet ovat kertoneet varmasti jostakin muusta kuin vain meteorologisista ilmiöistä. Uhkaavat tilanteet on upotettu maalauksiin uhkaavien säiden muodossa.

Halosen töistä löytyi yllättävä piirre

Tänä päivänä maiseman tallentaminen on siirtynyt maalauksista pitkälti valokuvauksen puolelle. Paasonen kertoo saavansa tv-katsojilta valtavan paljon hienoja sääkuvia, joista osa näkyy myös Ylen säälähetyksissä.

– Ihmisillä on tarve katsoa maisemaa ja ihailla luonnonilmiöitä ja jakaa niitä toisten kanssa.

Kuluva talvi on ollut poikkeuksellisen leuto. Kuka tutkimistasi taidemaalareista olisi innostunut tekemään teoksia tällaisesta säästä?

– Tulee mieleen Pekka Halonen, jonka teoksia katsellessa olen miettinyt, että onhan näitä leutoja talvia ollut aikaisemminkin. Häneltä löytyy useita taivimaisemia, joissa Tuusulan tienoilla ei ole lunta oikeastaan juuri ollenkaan. Ne teokset voisivat kuvata hyvin Etelä-Suomen tätä päivää, Paasonen vastaa. HÄSA

Sää kiinnosti taiteilijoita

Seija Paasonen keräsi muutama vuosi sitten laajan aineiston sääaiheisia maalauksia.

Suurin osa maalauksista on maisemamaalareiden kulta-ajalta 1700–1800-luvuilta.

Kaikkein eniten teoksissa on kuvattu kesää ja vähiten kevättalvea. Toisaalta esimerkiksi monet Pekka Halosen talvimaisemat on kuvattu maalis-huhtikuulla.

Kesäisin yleisten kumpupilvien osuus korostuu aineistossa. Niiden määrää selittää myös se, että osassa teoksista taivas on vain tausta muotokuvalle.

Yksi Seija Paasosen suosikeista on Fanny Churberg, joka kuvasi usein lähestyviä rajuilmoja dramaattisin värein.

Myös Helmi Biesellä on hienoja säänkuvauksia, joista voi aistia meren vaahtopäät ja tuulen kallistamat puut.

Seija Paasonen kertoo taiteilijoiden kuvaamista säätiloista ja vuodenajoista lauantaina 25. tammikuuta klo 14 Hämeenlinnan taidemuseon Lohrmann-rakennuksessa.

Päivän lehti

25.2.2020