Kanta-Häme

Metsä järven tällä puolen – Sibeliuksen Metsä avataan 24. elokuuta

Sibeliuksen Metsäksi nimetyn alueen avajaisia vietetään 24. elokuuta. Samana päivänä astuu voimaan myös metsän suojelupäätös.

Suojelupäätöksellä kielletään esimerkiksi avotulen tekeminen ja leiriytyminen. Alue annetaan suurimmalta osin luonnon hoidettavaksi, joten lahopuun poisto jää sienten ja mikrobien vastuulle.

Metsää voidaan kuitenkin hoitaa maisemallisesti, harventaen puustoa kallioilta, jottei maisema umpeudu.

Polun varteen tuodaan pian opaskylttejä, joissa kerrotaan Sibeliuksesta ja luonnosta. Lisäksi metsän lajistoon ja Sibeliuksen musiikkiin pystyy pian tutustumaan virtuaalitodellisuudessa.

 

 

Vaikka avajaiset ovatkin vasta elokuussa, metsä on ollut auki aina.

Sibeliuksen Metsä on yli kymmenen Kantolan tapahtumapuiston kokoinen. Siellä ei esiinny rock-yhtyeitä vaan liuta erilaisia kasveja ja puita.

Metsäpolun alussa kulkijaa tervehtii majesteettinen koivu. Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila arvioi sen jopa 130–140-vuotiaaksi.

– Vanhimmat koivut voivat elää jopa 150-vuotiaiksi, mutta usein ne alkavat lahota noin 100 vuoden iässä.

Sibeliuksen tiedetään kulkeneen juuri näissä metsissä nuorukaisena. Jos koivu on yli 140 vuotta, myös kansallissäveltäjämme on saattanut nähdä saman puun.

– Hän ei olisi varmaan vain kiinnittänyt huomiota siihen, sillä se olisi ollut pieni taimi vielä silloin, kun hän kulki täällä nuorena miehenä, Jutila arvioi.

 

Polun varressa on paljon erilaisia kasveja, joista monissa on marjoja.

Alueen rauhoittamisen jälkeen kasvien kerääminen kielletään, paitsi haitallisten vieraslajien. Marjoja ja sieniä saa poimia edelleen, mutta marjastajan pitää tunnistaa poimimansa marjat.

Matkan varrelta löytyy nimittäin puolukoiden ja mustikoiden lisäksi esimerkiksi myrkyllistä mustakonnanmarjaa ja näsiää. Alueen metsiä luonnehtii lehtoisuus. Rehevää kasvillisuutta selittää paikoin emäksinen kallioperä, josta rapautuu ravinteita kasvien käyttöön.

Yli 120 vuotta vanhojen korkeiden puiden varjossa vallitsee harras tunnelma. Maassa kasvaa lukuisia kasveja, joista Sibeliuksen tiedetään saaneen innoitusta.

– Kun Sibelius tarvitsi rahaa perheen elättämiseen, hän teki sinfonioiden lisäksi myös pienempiä kappaleita. Hän on tehnyt esimerkiksi sinivuokolle ja valkovuokolle opuksia, Jutila muistuttaa.

Luonnon keskellä pystyy kenties eläytymään Sibeliuksen kykyyn kuulla värit, esimerkiksi sinisen ja valkoisen.

 

Kun saavutaan Levonkalliolle, edessä avautuu uusi perspektiivi kansallismaisemaan. Hugo Standertskjöldin näkötorni näkyy mäen päällä pienenä tötsänä.

Jean Sibelius on ystävänsä kanssa tuonut noin vuonna 1880 Hämeenlinnan lysein kokoelmiin kyykäärmeen, joka oli peräisin Käärmekalliolta. Hämeenlinnalaiset tutevat Levon- ja Käärmekallioiden kokonaisuuden Kärmeskallion nimellä.

Kallioiden männyt ovat noin 200-vuotiaita. Istuessaan kivelle voi todeta olevansa siis ihka aidon aikakoneen sisällä. HÄSA

Tuoreimpia artikkeleita