Kanta-Häme

Metsässä mäyräkoiran on hyvä olla kova suustaan – Pohjoismaiden ajomestaruudesta miteltiin lauantaina Lopella

Mäyräkoirien ajokilpailuissa kilometrejä kertyy jopa yli 20. Pienille jaloille matka on pitkä taittaa, mutta koirat liikkuvat yllättävänkin taitavasti maastossa.
Saara Pyhäjärvi ja Ani valmistautumassa toiseen erään. Anin vietti ajoon on niin kova, että koiraa ei tarvitse kahdesti käskeä etsimään jälkeä. Kuva: Tomi Vesaharju
Saara Pyhäjärvi ja Ani valmistautumassa toiseen erään. Anin vietti ajoon on niin kova, että koiraa ei tarvitse kahdesti käskeä etsimään jälkeä. Kuva: Tomi Vesaharju

Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että kun valoa on tarpeeksi tuloskortin lukemiseen, voidaan koirat päästää irti.

Vielä vähän ennen kahdeksaa lauantaiaamuna Räyskälän leirintäalueella on pimeää. Autot ovat startanneet jo kohti maastoa odottamaan h-hetkeä.

Mittelö mäyräkoirien Pohjoismaiden ajomestaruudesta voi alkaa. Keli näyttää siltä, että tänään eläimiä on hyvin liikenteessä, jo matkalla Räyskälään vauhtimme pysäytti tiellä seissyt metsäkauris.

 

Ajokisoissa on tiivistetysti kyse siitä, että Pohjoismaiden lajissaan parhaat mäyräkoirat kisaavat yksilöinä sekä joukkueena. Jokainen koirista tekee suorituksensa itse, mutta maaottelun ratkaisee kolmen koiran joukkueiden keräämät yhteispisteet.

Suoritus alkaa ajoeläimen hausta. Koiran pitää irrota ohjaajansa, kahden tuomarin ja maasto-oppaan muodostamasta ryhmästä etsimään tuoretta tai yöllistä jälkeä lähiympäristöönsä.

Seuraavaksi suoritusta arvostellaan tarkastelemalla sitä, kuinka älykkäästi koira etenee jäljellä ja löytää riistan.

 

Kilpailun ylituomari Esa Koivisto nousee auton kyytiin vähän kello kahdeksan jälkeen. Kuljettajan penkille hyppää paikalliset maastot hyvin tunteva Pertti Forsman.

Tie vie maastoon kuulemaan ensimmäistä koiraa. Moderni tekniikka helpottaa ylituomarin työtä: kun oikeaan paikkaan on saavuttu, löytyy ryhmän sijainti helpommin GPS-paikannuksen avulla.

Pian löydämme ensimmäisen porukan auton. Samassa silmänräpäyksessä auton takaa tien poikki juoksee peurapukki. Hetkeä myöhemmin kuuluu tiheä kimeä haukunta, kun hankalan maaston läpi juoksee pieni mäyräkoira.

Hiekkatiellä se vilkaisee nopeasti meihin päin ja jatkaa matkaa. Just nyt ei ehdi – on työtä tehtävänä, katse kertoo. Vasta myöhemmin kuulen, että kyseessä oli Felix, viime vuoden voittaja.

Kun vietti vie, ihmisille ei jää aikaa. Kuva: Tomi Vesaharju

Haukkuminen on koiran ainoa tapa kommunikoida silloin, kun se on ehtinyt kiriä silmänkantaman ulkopuolelle.

– Pisteytyksen kannalta on erittäin tärkeää se, miten koira ajaa. Ei riitä, että kulkee perässä ja haukahtelee silloin tällöin. Hyvä koira haukkuu riittävän tiheästi, se lumoaa eläimen, Koivisto kertoo.

Koiran pitää myös kertoa haukullaan, kuinka kaukana se on riistasta. Mitä lähempänä riistaa koira on, sitä tiheämmin sen pitää haukkua. Se selittää myös sen, miksi monet mäyräkoirat ovat siviilissäkin kovia suustaan.

 

Kunnolla on sikäli väliä, että se vaikuttaa myös ajoinnostukseen. Väsyneenä koira vaikuttaa haluttomalta ja luovuttaa helpommin.

Muuten kyse on ennen kaikkea hoksottimista. Sekä koira että ajettava eläin osoittavat älykkyyttään ajon aikana. Metsässä ohjaajan ei auta höntyillä, sillä koira tietää aina paremmin, missä eläin liikkuu.

Koiran tottelevaisuudesta on kuitenkin hyötyä. Jahdin päättyessä sen on tultava luokse, kun ohjaaja puhaltaa torveen.

Yksi Koiviston omista mäyräkoirista on vasta pentu. Hän antaa torvella äänimerkin aina, kun koira saa ruokaa.

Carl Söderberg ja Mariebergs Rysta saapuivat Lopelle Ruotsista. Rysta jäi tiukasti neljänneksi. Hopeamitali olisi ollut alle pisteen päässä. Kuva: Tomi Vesaharju

Osa koirista herättelee ajoeläintä haukkumalla jo etsimisvaiheessa, kun taas toiset suosivat niin sanottua perslähtöä. Silloin haukunta alkaa vasta, kun ajo on käynnistynyt.

– Muilla roduilla herättely on kirosana, kun mäyräkoirilla se on sallittua. Mäyräkoirat ovat pieniä koiria, joten niiden kuuluvuus on minimaalinen verrattuna esimerkiksi suomenajokoiraan. Jos koira seuraa yöjälkeä hiljaa vaikka kilometrin, sen haukuntaa ei välttämättä enää kuule, kun ajo alkaa, Koivisto selittää.

Saavumme paikalle parahiksi, kun Rovaniemeltä asti maaotteluun saapuneet Saara Pyhäjärvi ja Joutilaan Xantippa, kutsumanimeltään Ani, valmistautuvat toiseen erään.

Koira viedään tieltä metsään päin, jossa se päästetään irti. Se ei kaipaa tuuppauksia, vaan tietää heti, mitä tekee. Ani haukkuu hakiessaan. Ylituomari Koivistolta koira saa kehut äänestään.

– Kirkas ääni kuuluu metsässä pidemmälle kuin matalampi haukunta.

 

Mäyräkoirat ajavat kaksi erää, joiden pituus riippuu ajettavasta eläimestä. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin kohdalla maksimiajattamisaika ensimmäisessä erässä on 80 minuuttia. Juonikkaalla jäniksellä puolestaan riittää 60 minuuttia.

Hirviä koiran ei turvallisuussyistä anneta ajaa ja kuusipeuraa monet vierastavat. Ilmeisesti se haisee erilaiselta.

Käytännössä mäyräkoira ei tavoita saalistaan juuri koskaan. Koira voi saada kiinni ainoastaan huonokuntoisia vasoja tai rampautuneita aikuisia.

Pitää myös panna merkille, että ajokilpailuissa mitataan vain koirien taitoa ajaa, riistaa ei ammuta tai vahingoiteta.

Nykyään ei uskoisi, että vielä poikana Esa Koivisto ei olisi suostunut viemään mäyräkoiraa lenkille. Kuva: Tomi Vesaharju
Nykyään ei uskoisi, että vielä poikana Esa Koivisto ei olisi suostunut viemään mäyräkoiraa lenkille. Kuva: Tomi Vesaharju

Auto seisoo passissa ja odotamme päivän kolmatta koiraa, kun Koivisto avaa historiaansa mäyräkoirien parissa.

– Ensimmäinen mäyräkoira tuli perheeseemme, kun äitini tapasi uuden miehen. Kun minua pyydettiin viemään mäyräkoira lenkille, sanoin etten kyllä tuon näköisen koiran kanssa kehtaa mennä mihinkään.

– Siitä kahden viikon päästä lauantaina illalla olin jälleen pakotettu lenkille. Olimme juuri muuttaneet uudelle asuinalueelle ja pari paikallista kaveria aikoi antaa minulle selkään. Koira oli sitä mieltä, että te ette anna muuten kenellekään selkään. Jätkät lähtivät karkuun.

Sen jälkeen Koiviston perheessä on ollut mäyräkoiria aina. Ensimmäisen omansa hän sai vuonna 1987. Tällä hetkellä niitä on kolme.

– Ne eivät ole minulle mitään työkaluja, ne ovat minun kavereitani. Rakkaudella ja hellimisellä et pysty koiraasi pilaamaan. HÄSA

Tänä vuonna norjalaiset omaa luokkaansa

Tänä vuonna Pohjoismaiden mestaruus meni sekä joukkue- että yksilökisassa suvereenisti norjalaisille, jotka nappasivat kolmoisvoiton.

Yksilökilpailussa loisti Tor Arne Osenin koira Leopold, joka puristi 91 pistettä sadasta mahdollisesta.

Suomalaisista parhaaseen sijaan ylsi Raitsusaaren Viona, joka sijoittui viidenneksi.

Pisteistä

Kilpailussa voi enimmillään saada 100 pistettä. Niistä 40 tulee ajoajasta ja 60 ominaisuuspisteistä.

Ominaisuuspisteitä jaetaan tuomarin arvostelun mukaan hakuvaiheessa seuraavasti: haun tehokkuudesta 0–10, yöjälkityöskentelystä 1–5, haukun kuuluvuudesta 1–10 ja muista ominaisuuksista 1–5 pistettä.

Ajosta pisteitä jaetaan: ajovarmuudesta 0–10, etenevyydestä ja yhteydestä ajettavaan 1–5, yhteistyökyvystä 1–5 ja metsästysinnosta 0–10.

60 yhteispistettä oikeuttaa niin kutsuttuun 1. palkintoon. Ykköspalkinnot ja hyvät näyttelytulokset tekevät mäyräkoirasta rotunsa muotovalion.

Tämän vuoden PM-ajoissa 12 koiraa ylitti 60 pisteen rajan.