Kanta-Häme

Metsästyskalenterit olivat monipuolisia tietopaketteja

Loppuvuoden näyttelynä Suomen Metsästysmuseossa katsellaan kalentereita museon kokoelmista.

Metsästys on ollut vuodenkierron puuhia esitelleissä kalentereissa aikanaan varsin yleinen kuva-aihe.

Tietoa metsästysajoista, lakisäädöksistä ja riistanhoidosta on valistushengessä juurrutettu kansaan vuoden 1868 niin sanotusta Hisingerin taulukosta lähtien.

1900-luvulla eränkävijöille suunnatut taskukalenterit olivat monipuolisia tietopaketteja, joita ovat kustantaneet muun muassa Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Suomen Metsästäjäliitto.

Näyttelyssä on esillä myös jahtiaiheisia kalentereita ulkomailta, esimerkiksi tunnettujen ase- ja patruunavalmistajien julkaisemina.

Euroopassa suositaan kuvituksessa piirros- ja maalaustaidetta valokuvien rinnalla. Seinäkalentereiden suosio kasvoi etenkin värivalokuvien myötä.

Useiden lehtien julkaisemien metsästys- ja kalastusaiheisten kalenterien ohella luontokuvat ovat hallinneet seinäkalentereiden kuvitusta kustantajasta riippumatta.

Yleisesti luontoaiheiset kalenterit muodostavat näyttelyssä oman osionsa, samoin kuin lintuaiheiset kalenterit.

Seinäkalentereissa luontoaiheet ovat olleet aina suosittuja.

Taskuun mahtuvia metsästysaikataulukoita ovat julkaisseet niin järjestöt kuin ase- ja patruunatehtaatkin Suomessa ja ulkomailla.

Vuoteen 1995 asti Helsingin yliopistolla oli yksinoikeus kalenterien julkaisuun.

Julkaisun vapauduttua entistä pienemmät toimijatkin alkoivat laatia omia kalentereitaan. 2000-luvulle tultaessa myös yksityiset ihmiset saattoivat teettää kalentereita omista digikuvistaan nettifirmojen kautta.

Nykyään yhä useamman kalenteri kulkee puhelimen muistissa, samoin kuin valokuvat. Ovatko some-seinät päivitettävine kuvineen ja harrastuskuulumisineen tämän päivän yksilöllisiä julkisia kalentereita? mietitään Suomen Metsästysmuseossa. HÄSA