Kanta-Häme

Miehen työ on sijoitus, naisen kulu

Kari Karppinen
Maakunta nousee kukoistukseen, kun EU:n ja valtion kehittämisraha suunnataan miesvaltaisten alojen työllisyyden kohentamiseen teollisuudessa. Se on investointi tulevaisuuteen.  
 
Naisvaltaiset hyvinvointipalveluja tuottavat alat ovat taas kuluja, joiden katsotaan velkaannuttavan valtiota. 
 
– Naisvaltaisten alojen tuottavuutta ei tunnisteta, sanoo tutkija Irmeli Kari-Björkbacka.
 
Tunnelma tiivistyy Lapin yliopiston tutkijanhuoneiden siiven pienessä kahvinurkkauksessa, kun tutkija ryhtyy erittelemään sukupuolittuneen työn olemusta.  
Hän ei pidä asetelmasta, joka jakaa ja järjestää miehen ja naisen työt omiin lokeroihinsa.
 
Niin kuitenkin tapahtuu virallisissa asiakirjoissa.  
 
Kari-Björkbacka analysoi väitöskirjassaan Lapin liiton maakuntasuunnitelmia ja -ohjelmia sekä työllisyyttä, väestöä ja taloutta tarkastelevia tilastoja. 
Euroopan unionikin on kiinnittänyt huomiota Suomen työmarkkinoihin, jotka ovat jakautuneet sukupuolten mukaan kahtia. Muualla Euroopassa jako ei ole yhtä selvä. Naisia on töissä vähemmän kuin Pohjoismaissa.
 
Espanjassa naisille koetetaan avata ovia työelämään, Itävallassa tavoitellaan naisille kokopäivätöitä. Britanniassa ongelmaksi koetaan perhe-elämän ja työn sovittaminen yhteen.
 
Kyse on rahasta.
 
Alueet kilpailevat EU:n ja valtion kehittämisvaroista. 
 
– Miten on mahdollista, että kaikki teksteissä tärkeäksi mainittu työ on miesvaltaista, matkailua lukuun ottamatta, tutkija ihmettelee.
 
Taustalla on talous, joka tuottaa sukupuolten välisiä eroja ja järjestyksiä. Se suojelee miesvaltaisisia aloja, kuten teollisuutta ja rakentamista.
Näin ei ole pakko olla. Kyse on valinnoista ja päätöksistä. 
 
– Järjestystä voidaan muuttaa. Itse ottaisin alueen ihmiset kehittämisen resurssiksi. Eivät maahanmuuttajat tai vanhukset ole vain kulueriä.
 
Talous on nyt ykkösasemassa, ja se leikkaa läpi kaikkea yhteiskunnan toimintaa. Työtä ja aikaa mitataan rahalla.
 
Sukupuolta talous ei kuitenkaan tunnista.
 
Maakunnalliset suunnitelmat ovat muuttuneet kilpailun kiristyessä yhä suoraviivaisemmiksi asiakirjoiksi, joissa on selkeä tavoite. Yhteistyökumppanit koetetaan sitouttaa tavoitteisiin, kun aiemmin niiltä pyydettiin vain lausuntoja.
 
– On päätetty, mitkä tiet tai sillat ovat ykköstavoitteita. Ne ovat miesten töitä.
 
Alueen työt ja ihmiset jaetaan yhä selvemmin voittajiin ja häviäjiin.
 
Lapin kehittämisessä on palattu taaksepäin ja juututtu teollisuuden aikaan. Palveluille ei anneta niiden ansaitsemaa arvoa. 
 
Kaivosteollisuus ilmaantui asiakirjoihin vuonna 2006, ja kahden vuoden päästä se luokiteltiin jo ykkösluokan tavoitteeksi.
 
Energia nousi toiseksi tärkeäksi kehittämisen alueeksi pari vuotta myöhemmin.
 
Näille aloille haetaan valtion rahaa ja investoidaan. Kuntien naisvaltaisille aloille haetaan avustuksia ja puhutaan velkarahasta.
 
– Kyse on kuitenkin samoista valtion varoista.
 
Selkeitä tilastoja asiasta ei ole.
 
Naisten ja miesten tasa-arvoa edistävissä hankkeissa ongelmaksi nähdään työelämän jakautuminen miesten ja naisten aloihin. Tätä on yritetty purkaa.
Se ei tutkijaa vakuuta.
 
– En oikein usko jakojen purkamiseen, vaan siihen, että purettaisiin mies- ja naisvaltaisten alojen tärkeysjärjestyksiä.
 
Nykyinen jako johtaa sukupuolittuneeseen talouteen. Se tuottaa naisten taloutta ja miesten taloutta. Miesten talous on arvokkaampaa. Kuitenkin naisten alat vastaavat merkittäviltä osin verojen maksusta.
 
Hallituksen leikkauslistakin kohdistuu raskaimmin naisvaltaisiin aloihin.
 
– Se on tavallaan jatkumo. Hallitsevasta taloudesta on tullut ykkösjuttu. Se lokeroi miehet ja naiset.
 
Kari-Björkbacka huomauttaa, että monet tehtaatkin voidaan nähdä kuluerinä. Niihin pannaan paljon rahaa, ja sitten tehdas lopettaa. Sekin on resurssien tuhlaamista.
 
Terveys- ja sosiaalipalvelut myös työllistävät eniten, vaikka ne eivät maakunnan suunnitelmissa kärkihankkeiksi pääsekään.
 
Aivan viime aikoihin asti naisvaltaiset alat on kehittämisasiakirjojen teksteissä niputettu yhteen hyvinvointipalveluiksi, jotka jäävät tarkemmin määrittelemättä.
Miesvaltaiset alat taas tunnistetaan ja eritellään hyvin tarkasti. Teiden, siltojen ja rautateiden rakentaminen kuuluvat hyvin suunniteltuihin projekteihin.
 
Julkinen hallinto, koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut ohjataan sivuraiteelle.
 
Samalla kun miesvaltaisia aloja tuetaan pysymään paikoillaan globaalissa taloudessa, naisilta vaaditaan muutosta.
 
Kehittämissuunnitelmissa ollaan huolissaan sairastelevista ja ennen aikojaan kuolevista miehistä. Heidän pitäisi pysyä terveempinä, elää pitempään ja elättää perhettään. Sen sijaan naisten terveydentilassa näkyvimpänä uhkana pidetään tupakointia.
 
Ongelmia tulee myös väestön vähenemisestä ja ikääntymisestä. Luonnollisen väestönkehityksen kääntäminen positiiviseksi kuuluu suunnitelmien tärkeisiin tavoitteisiin. 
Sukupuolet palvelevat taloutta luonnollisiksi koetuilla tehtävillään.
 
 Miehet huolehtivat omistaan ja naiset omistaan. Yhdessä puolikkaista tulee toimiva kokonaisuus.
Tällaisia yksinkertaistettuja johtopäätöksiä nousee teksteistä.
 
Ne ovat ikään kuin kutsuja tietylle paikalle, mutta kutsua ei tarvitse aina noudattaa.
 
Kuntien rahapula luo paineita sukupuolisesti jakautuneeseen talouteen ja entistä selvempään lokeroitumiseen.
 
Miesvaltaiset alat eivät kehity ja naisvaltaiset alat kurjistuvat.
 
Björkbacka on huolissaan hyvin koulutettujen naisten asemasta. 
 
Koulutetut naiset rikkovat hallitsevan sukupuolittuneen talouden jakoa ja järjestyksiä. Vääränlaisten naisten ja naisten töiden tulisi jaon mukaisesti joko muuttua tai muuttaa pois.
 
– Naisten tulisi siis synnyttää enemmän ja kouluttautua vähemmän.
 
Naisille tarjotaan hyvinvointipalvelualan yrittäjyyttä kotitöiden ohessa. Elanto voi olla pienyrittäjänä tiukemmassa kuin palkkatyössä.
 
– Miten sillä rahalla tulee toimeen? Onko työtä tehtävä entistä enemmän säilyttääkseen tulotasonsa? Kari-Björkbacka pohtii.
 
Kun oppilaitosten koulutuspaikkoja karsitaan, koulutetun naisen on entistä vaikeampi jäädä Lappiin. Vaihtoehtojen näkeminen ei ole mahdollista, jos sukupuolittunutta taloutta ei tehdä näkyväksi ja pureta. Yksi keino olisi kytkeä aluekehitystyö ja sukupuolen tutkimus kiinteään vuoropuheluun.
 
Se on vielä ohutta.
 
Reijo Hietala

Päivän lehti

28.11.2020

Fingerpori

comic