Kanta-Häme

Miekalla päähän, kilvellä kupoliin

Teemu Laiho poseeraa miekka lyöntivalmiina ja kilpi puolustusasennossa. Jos edessä seisoisi vastustaja, Laiho yrittäisi luultavasti lyödä tätä miekalla päähän, jonka jälkeen hän käyttäisi kilpeä vastustajan tasapainon horjuttamiseen.
 
– Miekaniskuun ei yleensä saa niin paljon voimaa, usein kilvellä lyöminen vaikuttaa paremmin, Laiho selventää.
 
Lahtelainen Laiho on yksi harvoista Suomen buhurt-harrastajista. Buhurt on kamppailulaji, jossa mätkitään keskiaikaiseen haarniskaan pukeutunutta vastustajaa aikakauden lyöntiaseilla.
Asevalikoimasta varsinkin suuri varsikirves eli hilpari on laakista valmis -tyyppinen varuste.
 
– Sillä jos osuu päähän, niin putoaa.
 
Buhurt kuulostaa ja näyttää kaistapäiseltä, mutta ei ole, Laiho vakuuttaa.
 
– Tätä voi ajatella vapaaotteluna, jossa pukeudutaan haarniskoihin. Nostaa adrenaliinin kivasti pintaan kun pukee kypärän päähän, kävelee kehään ja näkee vastustajansa, Laiho virnistää.
Youtuben buhurt-aiheisissa videoissa haarniskapukuiset miehet temmeltävät pölyävillä kentillä ja mätkivät toisiaan armotta. Juuri tässä on lajin viehätys, Laiho sanoo.
 
– Matsissa ei paljon kysellä että osuiko isku vai ei.
 
Aatelisten vapaa-ajanvietteeksi kehitetty buhurt syntyi 1300-luvun tienoilla Keski-Euroopassa.
Se oli ”vaaratonta” huvittelua, jossa miehet mittelivät turnajaisissa toisiaan vastaan blunteilla (tylsillä aseilla). Säännöt olivat hyvin nykyisen kaltaiset. Kiellettyä nykysäännöissä ovat pistot, suorat iskut niskaan, selkärankaan ja polvitaipeeseen sekä raajojen vääntäminen luonnottomiin asentoihin.
 
– Buhurt-mittelöitä harrastettiin silloin kun ei ollut sotia, mutta miesten piti päästä purkamaan aggressioitaan, Laiho kertoo.
 
Uudelleen buhurt herätettiin henkiin Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa 2000-luvun loppupuolella. Buhurtista on sen jälkeen innostuttu varsinkin Keski-Euroopassa, mutta osa-aikaritareita löytyy aina Australiaa, Uutta-Seelantia ja Kiinaa myöten. 
 
Suomeen laji rantautui vasta reilu vuosi sitten.
 
– Venäläiset harrastajat toivat pari haarniskaa kokeiltavaksi. Viime kesänä meitä jo lähti toisillemme tuntematon joukkue Kroatiaan  Battle of the Nations MM-kisoihin hätäisesti kasatuissa haarniskoissa.
 
Laiho kuuluu Suomen kokeneimpiin harrastajiin. Hän on käynyt ottelemassa myös Venäjällä ja Saksassa.
 
– Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja tämä vie sen harrastamisen fyysisesti ja henkisesti astetta rankemmalle tasolle.
 
Varusteisiin haetaan mallia vanhoista maalauksista ja veistoksista, mutta niiden suunnittelussa otetaan paljon vapauksia.
 
– Tämä on historian elävöittämistä. Lajin sääntöihin kuuluu, että varusteiden mallien pitää olla samalta aikakaudelta ja kilpailuissa pitää muutenkin pukeutua keskiaikaisiin asuihin, jotta tunnelma pysyy yllä.
 
Laiho on suurelta osin suunnitellut ja rakentanut varusteensa itse. Pelkkä teräksestä taottu kypärä painaa noin seitsemän kiloa. Haarniskojen materiaalit ovat yleensä nahkaa ja paksua kangasta, joihin on niitattu teräslevyjä. Koko varustuksella on painoa yli 20 kiloa.
 
– Tyyli on haettu 1300-luvun Saksasta. Se on yksinkertainen ja helppo tehdä, mutta jostain pitäisi nipistää kymmenen kiloa, että olisi ketterämpi liikkua.
 
Rintapanssari ja muutama muu Laihon uuden varustuksen osa on valmistumassa Hämeen linnassa järjestettävään tapahtumaan mennessä.
 
Linnassa nähdään tositoimissa lähes kaikki suomalaiset buhurt-harrastajat sekä osanottajia ulkomailta. Laiho uskoo, että tapahtumassa tulee olemaan hyviä otteluita niin yleisön kuin harrastajien näkökulmasta.
 
–  Maailma muuttuu erilaiseksi, kun laittaa kypärän päähän. (HäSa)

Päivän lehti

7.4.2020