Kanta-Häme

Mielipide: Iso joukko lapsia koululaitoksen koekaniineina

Säilytyslokeroita hämeenlinnalaisessa Tuomelan koulussa elokuussa vuonna 2016. Kuva: Pekka Rautiainen

Kenen tehtävä on puuttua lapsen oppimista estävien koulun rakenteiden tuhoavuuteen?

Kenellä on vastuu, kun lapsen ja vanhempien todellinen kuuleminen vaikeutuneesta tilanteesta ohitetaan?

Kenellä on vastuu, kun koulu ei toteuta opetuksen osalta lapsen oikeuksien mukaista arvomaailmaa?

Kenellä on vastuu, kun koulu aiheuttaa lapsen kasvua ja kehitystä vaikeuttavan jatkuvan stressitilan, jolla on vaikutusta lapsen terveyteen?

Usean kuukauden ajan niin vanhemmat kuin lapsen kehityksen, kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijat ovat kirjoittaneet mm. valtakunnan päälehdessä huolestaan suurryhmien tilanteesta, mutta tuhoavuus saa edelleen jatkua.

 

Tutkimuksiin nojautuvat perusteet ilmiöoppimiselle, digitalisaatiolle ja ajankohtaisille koulun uudistusvaatimuksille puuttuvat.

Iso joukko 9–12-vuotiaita lapsia on koululaitoksen rajatun intressiryhmän koekaniineina.

Rakenteiden aiheuttamaa stressiä ei kestä opettajankaan terveys ja vanhemmilta viedään mahdollisuus auttaa lasta oppimisessa.

Suurryhmien ja ilmiöoppimisen on ajateltu mahdollistavan lapselle teemakokonaisuuksien haltuunottoa. Tämän on uskottu toteutuvan digitalisaation keinoin.

 

Tavoitteiden toteutumiseksi on uskottu lapsen itseohjautuvuuteen. Todellisuudessa lähes seitsemänkymmenen oppilaan suurryhmässä, lapselle jää vastuu, josta hän ei selviydy.

Digitaaliset sisällöt, välineet ja niiden käyttö eivät sovellu oppilaiden ikätasoisiin taitoihin ja kykyihin.

 

Opittavaksi aiottu sisältö ei avaudu lapselle ymmärrettävällä tavalla. Kun tekniikka painottuu ensisijaisena, opittavan sisällön hahmottaminen ja vastaanottaminen muodostuvat lapselle ylivoimaisiksi.

Oppimisesta tulee pirstaloitunutta kaaosta ja kokonaisuuksien ymmärtäminen jää toteutumatta.

Pirstaloitunut tieto, e-kirjan hankaluus ja visuaalisen tiedon mahdollistavien kirjojen puute vaikeuttavat oppimista. Oppilas ei pysy mukana, josta seuraa sietämätön ulkopuolisuuden kokemus.

 

Lapsi kokee jatkuvaa oman hallinnan menetystä, epäonnistumista, joilla on vakavat seuraukset.

Ihmisen mielenterveyteen kuuluu kokemus kulloistenkin asioiden ja haasteiden riittävästä hallittavuudesta, ymmärrettävyydestä ja mielekkyydestä.

 

Lapsen kasvussa ja kehityksessä ovat vaiheet, joissa lapsi tarvitsee selkeät rakenteet. Lapsi tarvitsee koulussa oman paikan, opetuksen, kirjat ja suhteen opettajaan sekä vanhempien tuen.

Lapsi tarvitsee toistuvia rutiineja, jotka tuottavat tarvittavan turvallisuuden. Turvallisuuden varassa toteutuu lapsen ajankohtaisen ikävaiheen muutoksista selviytyminen sekä oppiminen.

Kirjailija Olli Jalosen Finlandia-palkinnon voittanut kirja Taivaan pallo avaa monikerroksisen näkökulman lapsen maailmakokemukseen.

 

Tuomelan koulun suurluokka on kuin Saint Helenan saari 1600-luvulla. Valtaa käyttävät uskovat, mihin haluavat, ilman lapsen kasvuun ja kehitykseen soveltuvan oppimisen edellytysten kohtaamista.

”Ei kukaan huuda kaarelle itseään ilman tarkoitusta ja syytä. Ei voi olla muuten, ne molemmat jossakin ovat. Syy on tarkoitusta kauempana ja piilossa. Syystä voi näkyä jotakin päälle mutta sen tietäminen on kätkössä.” (Jalonen s. 126).

Kaupungissamme asuvan opetushallituksen pääjohtajan Olli-Pekka Heinosen toivoisin tietävän, minkälaisissa vaikeuksissa suurluokan oppilaat ja heidän vanhempansa ovat. Oppilaiden pitää voida siirtyä Tuomelasta sellaiseen kouluun, joka mahdollistaa ympäristön, jossa oppiminen voi toteutua.

 

Pirjo Tuhkasaari

psykoterapeutti VET, psykoterapeuttikouluttaja

Therapeia säätiö – Helsingin yliopisto

Hämeenlinna