Kanta-Häme Kiekko

Mielipide: Kiekkokiukaan takit kääntyivät kohisten

Suomen alle 20-vuotiaiden sittemmin maailmanmestaruuden voittanut jääkiekkomaajoukkue harjoituksissaan Kanadan Victoriassa tapaninpäivänä. Kuva: Pasi Mennander

Luin tiistain lehdestä Petteri Sihvosen analyysin nuorten MM-kisoista ja kisojen mestarijoukkueesta (HäSa 8.1.).

Lainailen tässä vähän tekstiä, aluksi kuvatekstistä: “Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkue voitti maailmanmestaruuden pohjoisamerikkalaisia kumartelematta pelillä, jonka takana on mestaruuskuvan joukkueen tavoin päävalmentaja Jussi Ahokas. Ahokkaan takaa puolestaan löytyy vuosien työ, jota ovat johtaneet Jukka Jalonen ja Rauli Urama.”

Jatkoa jutusta: “Maailmanmestaruus tuli sillä lätkällä, joka on suunniteltu Jääkiekkoliiton piirustuspöydällä ja kehitetty sekä liitossa että seuroissa suurella vaivalla.”

Sihvonen kirjoittaa: “Nyt kuuluu enää kääntyvien takkien kohina, kun oppositio kätkee entisiä kirjoituksiaan netistä ja kieltää itsensä.”

Sihvonen nostaa analyytikon hattuaan SJL:n huippu-urheilujohtajalle Rauli Uramalle:

“Urama tuli, näki ja voitti. Urama näki kaiken aikaa samoin kuin minä näin, että suomalaisen kiekon on turvattava Meidän peliin.”

Näin siis Petteri Sihvonen kirjoitti mestaruuden jälkeen.

Hienoa, kuinka hän puolustaa tehtyjä ratkaisuja.

Kävinpä minäkin heti mestaruusaamuna netissä tutkimassa vanhoja Hämeen Sanomia koskien Ahokkaan valintaa.

Tällaista vähemmän kannustavaa tekstiä löytyi vuoden takaa (Kiekkokiuas 3.1.2018): “Ahokkaan valinta Nuorten Leijonien valmentajaksi on oire jääkiekkoliiton harhaisuudesta – Käsittämätöntä. Kiekkokiuas ei voi ymmärtää, että nuorissa leijonissa nähdään Jussi Ahokkaan kaltaisia valmentajia. Uuden puheenjohtajan (Harri Nummela) johdolla on menty takaisin pimeyteen. Ahokas symbolisoi tätä uutta nummelalais-uramalaista ajattelua, jota leimaa ylimielinen ja omnipotentti (kaikkeen kykenevä) ajattelu. Jääkiekkoliiton harha-askeleet kulminoituvat Ahokkaaseen.”

Kiekkokiukaan takit kääntyvät menestyksen hetkellä niin, että kohina kuuluu Hauholle asti.

Onneksi Jääkiekkoliitto ja Rauli Urama uskoivat itseensä, eivätkä Kiekkokiukaan omnipotentteihin kylvettäjiin.

Onnea vielä kerran Pikkuleijonat ja Jääkiekkoliitto!

Tällaisina päivinä on hienoa olla suomalainen.

Antti Korpimaa

Hämeenlinna