Kanta-Häme

Mies, joka antoi Ahvenistolle kasvot

Kahtoilammella on hiljaista. Lehtikuuset ovat pudottaneet suurimman osan neulasistaan ja maa on niistä oranssina. Pitkospuita pitkin astelee valkohapsinen mies, huomenna 75 vuotta täyttävä Paul Betcke.
 
Kansalaisaktiivi, joka antoi Ahveniston ystäville kasvot.
 
Harva tietää, että Betcke tuli Hämeeseen ensimmäisen kerran jo alle kouluikäisenä. Saksalaisen yrittäjäisän ja suomalaisen äidin perhe vietiin syksyllä 1944 ensin Lempäälään ja sitten Rääpiälään internointileirille.
 
– Se oli elämää piikkilanka-aitojen sisällä. Ei minulle siitä kuitenkaan huonoja muistoja jäänyt, Betcke sanoo.
 
Elämä – tai oikeastaan nainen – toi käännösalan yrittäjänä Turussa uraa luoneen miehen uudelleen Hämeenlinnaan tämän vuosituhannen alussa. Betcke muutti vuonna 2003 Ojoisille, missä hän ei voinut välttyä kuulemasta moottoriradalta kantautuvaa melua.
 
Kaupunki oli 1990-luvulla asettanut tavoitteekseen melun vähentämisen ja virkistyskäytön lisäämisen Ahvenistolla, mutta käytännön toimiin saakka tavoite ei yltänyt.
 
– Sen sijaan, että Ahveniston harjualuetta olisi kehitetty kansallisen kaupunkipuiston osana, se on kesäkautena suunnitelmallisesti pyhitetty moottorimelulle ympäristöriskeistä ja terveyshaitoista vähät välittäen, Betcke sanoo.
 
Ihmisoikeudet kunniaan
Hän huomasi pian, että syntyperäisille hämeenlinnalaisille oli ylitsepääsemätöntä nousta esiin. Muualta muuttaneena Betcke lupautui Ahveniston ystävien keulakuvaksi.
 
Siitä alkoi pitkä taistelu moottoriradan melurajoista, päästöistä ja toiminnan oikeutuksesta ylipäätään. Asiaa on puitu vuosien varrella monissa oikeussaleissa.
 
Betcken mukaan moottoriurheilu on ajanut Hämeenlinnassa ihmisoikeuksien edelle. Moottoriradan puolustajat ovat puolestaan vedonneet radan pitkiin perinteisiin.
 
– Mutta luonnonsuojelualue on ollut Ahvenistolla jo ennen moottorirataa. Ympäristönsuojelulaki sekä laki naapuruussuhteista sanovat selvästi, että ylenmääräinen, tietyt rajat ylittävä melu on vastoin lakia, Betcke huomauttaa.
 
Hyvinvointiyhteiskunta hukassa
Ahveniston ystävissä toimiminen avasi Betckelle näköalan myös Hämeenlinnan hallintokulttuuriin ja mediamaisemaan.
 
– Hämeenlinna käy esimerkiksi koko suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa yhteisyyden on syrjäyttänyt 5H-valtapeli: holhousmentaliteetti, heikompiosaisten heitteillepano ja taloudellinen hyväksikäyttö, ongelmien hyssyttely sekä poliittinen hämäys, Betcke lataa.
 
Hänen aktiivisuutensa ei rajoitu vain paikallistasolle. Betcke on ollut usein yhteydessä johtaviin päättäjiin muun muassa työllistämiseen ja kansalaispalkkaan liittyvissä asioissa.
 
– Harrastuksiani ovat hullujen ideoiden keksiminen ja byrokraattien kiusaaminen, Betcke naurahtaa.
 
Usein hän on joutunut toteamaan virkamiesten kapeakatseisuuteen uusien ideoiden edessä.
 
– Virkamiestenhän pitäisi olla kansalaisia varten, mutta asiat ovat päälaellaan. Virkamiehillä on paljon valtaa, sillä he määräävät tahdin, jolla asioita viedään eteenpäin. Poliittiset päättäjät joutuvatkin usein taipumaan virkamiesten tahtoon, Betcke sanoo. (HäSa)
 
 
 

Kyllä kansalaispalkalle, ei pakkoruotsille

Kun ministeri Paula Risikko (kok.) äskettäin avasi keskustelun sosiaalitukien vastikkeellisuudesta, Betcke otti yhteyttä työministeri Lauri Ihalaiseen (sd.).
 
– Kirjoitin hänelle, että nyt olisi tuhannen taalan paikka lähteä ajamaan vastikkeellista kansalaispalkkaa.
 
Betcken visiossa valtion ja kuntien tulee järjestää jokaiselle työkykyiselle mahdollisuus työhön yhteiskunnan hyväksi. Valtionhallinnon rakennemuutos voitaisiin aloittaa juuri työministeriöstä ja kohdistaa se myös tukiviidakkoa pyörittävään sosiaalitoimeen.
 
– Kansalaispalkka käynnistäisi kunnon byrokratiatalkoot ja vähentäisi myös ruohonjuuritason harmaata taloutta, kun pieniä lisätuloja ei tarvitsisi piilotella, Betcke pohtii.
 
Tätä nykyä Betcke jakaa aikansa puoliksi Hämeenlinnan ja Lieksan välillä, jossa miehellä on matkailualan yritys yhdessä poikansa kanssa.
 
Entisen kieltenopettajan mielessä on vain vahvistunut kanta pakkoruotsin poistamiseksi. Hänen mukaansa siinä on kyse vallankäytöstä, joka on ristiriidassa koululaisten tasa-arvoisen kohtelun kanssa.
 
– Se koskee etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen poikia. Monille heistä ruotsin opiskelu on todellista pakkopullaa. Heidän etenemisensä jatko-opintoihin ja haluamalleen työuralle voi pahimmillaan estyä, jos hyväksyttävä arvosana ruotsin kielessä jää saamatta, Betcke sanoo. 
 
Hän toivookin opetusministeriön tutkivan, kuinka monelle suomalaiselle ruotsin kielen opiskelupakosta on haittaa.