Kanta-Häme

Mies, joka antoi nahkansa Sibeliukselle

– Että miten on tällaiselle torpparin pojalle siunaantunut säveltäjämestarin esittäminen! Olen hirmu otettu ja tyytyväinen, sanoo näyttelijä Ilkka Heiskanen.
 
Haastatteluhetkellä hän istuu pipo päässä Hämeenlinnan teatterin yleisölämpiössä. Lähes tauoton työ elokuusta saakka alkaa vaatia veronsa, ja Heiskasella on flunssa.
 
Silti hän sähköistyy heti, kun puhutaan Jean Sibeliuksesta, jota hän esittää helmikuusta alkaen Hämeenlinnan teatterin näytelmässä Sibelius – kohtalonyhteydet.
 
Heiskasesta on tullut eräänlainen teatteripuolen virallinen Sibelius. Hän esitti säveltäjää kolmena kesänä Kolilla Jorma Kairimon käsikirjoittamassa esityksessä. Lisäksi hän on esittänyt herraa myös Tuusulan Halosenniemessä.
 
– Kun sain roolin ensimmäistä kertaa, mielikuvani Sibeliuksesta oli se sama kuin varmaan 90 prosentilla suomalaisista: kaljupäinen Finlandian säveltäjä keppi kädessä.
 
Retkuja ja päähänpotkittuja
Ilkka Heiskanen laskee näytelleensä uransa aikana ”enemmän tai vähemmän” retkuja, juoppoja, rikollisia ja päähänpotkittuja. Tampereella häntä on vastikään nähty Saiturin pääroolissa.
 
– Ja sitten olen jo kahdessa proggiksessa tehnyt Sibeliuksen. Ei, tuntuu oudolta sanoa ”tehnyt”. Näytellyt.
 
Kolmas kerta Sibeliuksen nahoissa ei ole Heiskaselle rutiininomaista jatkoa jo koettuun.
 
– Tämä rooli on iso juttu, tosi iso. Ei sitä joka päivä 150-vuotisjuhlavuosiesitystä tehdä.
Heiskasen ystävä, muusikko Sami Yaffa, keikkaili joulukuussa Hämeenlinnassa. Hän viestitti Heiskaselle, mikä oli ensimmäinen hänen näkemänsä asia kaupungissa.
 
– Meikäläisen lätty mainosjulisteessa.
 
Hämeenlinna jäänyt vieraaksi
Ilkka Heiskasen äiti ja isä ovat aikoinaan tavanneet Hämeenlinnassa. Hänen tätinsä ja setänsä asuvat kaupungissa nytkin.
 
Silti Hämeenlinna on tätä ennen jäänyt Haminassa syntyneelle, Helsinkiin asettuneelle Heiskaselle melko vieraaksi.
 
– Suomi on tullut keikkatyöläiselle tutuksi, mutta Hämeenlinna on harvinainen poikkeus. En ole ollut täällä edes kuvauksissa. Aulangolla sentään olen tehnyt esiintymiskeikkaa, hän sanoo.
 
– Olen kyllä harkinnut, että voisin muuttaa näille seutuville.
 
Keikkatyöläisenä Heiskanen asuu tällä hetkellä paitsi Helsingissä, myös autossaan. Hän laskee ajavansa vuodessa noin 66 000 kilometriä.
 
– Se vastaa non-stopina kuukautta autossa. Auto on vähän kuin toimisto. Tykkään ajamisesta, ja automatkat ovat todellista omaa aikaa. Voin pysähtyä levähdyspaikalla kirkkaan tähtitaivaan alla, hörpätä pahvikahvia ja hetken luulla valaistuneeni, hän sanoo.
 
– Onni on loppujen lopuksi yksinkertaisia asioita.
 
Yltiöherkkä, silti hauska
Kun Heiskanen ensi kertaa alkoi tutkia Sibeliusta, hän innostui säveltäjän ristiriitaisuudesta. Sibeliusta käsittelevien kirjojen lukeminen esitteli hänelle ihan erilaisen miehen kuin hän oli kuvitellut.
 
– Hän oli sekä yltiöherkkä että hauska. Hän oli innokas onkimies, ja osallistui Wienissä joukkotappeluun. Hän syntyi mielenkiintoiseen aikaan ja oli sidoksissa Suomen itsenäistymiseen, Heiskanen innostuu.
 
Hän sanoo joutuneensa Sibelius – kohtalonyhteydet -näytelmässä ”ajattelemaan asioita toisella tavalla”.
 
– Ei niinkään, että hahmoa joutuisi muuttamaan, vaan tiedostaa, että tietynlaiselle logiikalle voi nyt hellästi sanoa ”heippa”. Taivaankannella voi tapahtua kaikenlaista. 
 
Kun Heiskanen puhuu Sibeliuksesta(an), hän nousee välillä tuolista ylös ja muuttuu säveltäjäksi. 
 
– Erikoinen kaveri. Eero Järnefelt kertoi kerran pelänneensä, että Sibelius saa sävellyskohtauksen junassa matkalla Helsinkiin. Hän ajatteli ihmisten luulevan, että ollaan matkalla Hesperian sairaalaan, Heiskanen sanoo ja kokeilee lasittunutta tuijotusta. (HäSa)