Kanta-Häme Hämeenlinna

Hän on mies, joka avasi studion oven Hassisen Koneelle – "Niin hyvä, että sen olisi tajunnut kuka tahansa"

Hämeenlinnalainen Kimmo Miettinen päätti tarjota levytyssopimusta siltä istumalta, kun sai Hassisen Koneen demon käsiinsä. Hän kuitenkin vähättelee rooliaan kesän paluukeikkoihin valmistautuvan suomirock-ikonin löytäjänä.
Kimmo Miettinen haluaa korostaa, että hänen roolinsa Hassisen Koneen uralla on pieni. Kuva: Sara Aaltio

Kimmo ”Tarkastaja” Miettisen käsien ja korvien kautta kulkeutui aikoinaan erilaisten bändien demonauhoja tuhansittain, ellei viisinumeroinen määrä. Neljä vuosikymmentä sitten yksi nauha teki välittömän vaikutuksen.

C-kasetti saapui kirjekuoressa, jossa oli Joensuun postileima. Lähettäjänä oli muuan bändi nimeltä Hassisen – tai itse asiassa silloin hetkellisesti Kassisen – Kone.

– Demo oli käsittämättömän hyvä. Tajusin heti, että nämä jätkät kaiken muun hyvän lisäksi osaavat soittaa, mikä ei siihen aikaan ollut välttämättä hirveä kriteeri. Huomiota kiinnitti, kuinka hyviä ja erilaisia ne biisit olivat verrattuna paitsi muihin bändeihin, mutta myös keskenään. Tuntui, että siellä on avattu aarrearkku tai Pandoran boksi.

Miettinen nappasi yhtyeen saman tien päätoimittamansa Hilse-lehden haastatteluun ja sopi samalla myös albumin teosta Hilse-levymerkille.

– Jossakin on mainittu, että Miettinen löysi Hassisen Koneen. Demo oli niin hyvä, että sen olisi tajunnut kuka tahansa, jolla on korvat päässä. Löytäminen ei vaatinut kuin yhden kirjeen avaamista ja kasetin kuuntelemista, se oli niin valmis bändi, Miettinen kuvailee.

– Minä vain ehdin ensimmäisenä varmaan sitten ehdottamaan, että tehdään se levy.

Toivoa löytyi silmiä siristämällä

Ensimmäisen singlen äänitystä varten Miettinen varasi studioajat Microvoxista Lahdesta. Punk-henkinen Hilseen mies myöntää, että ehkä oli parempi, ettei hän tiennyt soittajien taustoja paremmin vielä diiliä sopiessaan.

– Hehän olivat kaikki vanhoja progemiehiä, jonka kyllä sitten huomasi lähempää tuttavuutta tehdessä. Heillä oli kitarat lähempänä leukaa kuin napaa, joka on aina virhe, jos rokkia soitetaan, hän virnistää.

Ensitapaaminen lahtelaisella hotellilla on jäänyt mieleen.

– Kundit olivat biljardipöydän ympärillä pelaamassa. Katsoin niitä, että mitähän olen tekemässä. Siinä oli Reijo Heiskanen, joka on aina näyttänyt kirjanpitäjältä, Kinnusen veljeksistä Jussi, joka näytti niin lapselta, että mietin, onkohan hänellä rippikoulu jäänyt kesken tämän takia, Miettinen maalailee.

– Sitten oli Jussin isoveli Harri, jolla oli havaijipaita ja sellainen Irwin– tai Bob Dylan -henkinen nahkahattu päässä.

Epätoivon keskellä bändin ulkoinen habitus jäi tyystin viimeisen kortin varaan.

– Katsoin, että tässä on vielä yksi toivo, joka näytti vähän rokkarilta, kun pikkuisen siristi silmiä.

Hän oli Ismo Alanko.

Ismo Alanko kuvattuna 1980-luvun alkupuolella. Kuva: Hämeen Sanomien arkisto
Ismo Alanko kuvattuna 1980-luvun alkupuolella. Kuva: Hämeen Sanomien arkisto

”Loisti kuin punainen aurinko”

Ismo Alanko on nykyään yksi suomirock-historian monipuolisimman uran tehneitä artisteja. Kimmo Miettisen mukaan Alangon lahjakkuus oli ”järjettömän isoa” ja näkyi kauas heti alusta alkaen.

– Se erottui, loisti kuin punainen aurinko taivaalla.

Eivätkä kyvyt rajoittuneet ainoastaan biisintekotaitoihin eli hyviin sävellyksiin ja lyriikoihin.

– Hän oli erinomainen laulaja, lisäksi hyvä lavalla, hyvännäköinen, karismaattinen… Sellainen sivistyneen metsäläisen näköinen, kuin kahdeksas Jukolan veljes, joka jäi kouluun, kun ne seitsemän muuta karkasivat sieltä, Miettinen heittää.

– Ja kaiken lisäksi vielä mukava mies.

Tuhat ylimääräistä kantta

Ensimmäiselle singlelle äänitettiin nimikkokappale Hassisen kone sekä B-puolelle Kolumpia orkesteri.

Kannet tehtiin hämeenlinnalaisessa kirjapainossa ja kaupan mainosta mallanneen kannen suunnitteli hämeenlinnalaisen Hurskas-yhtyeen rumpali Aku Räsänen.

– Graafikko ja kirjapaino eivät ottaneet huomioon, että kansien sisään pitäisi mahtua myös levy. Se jäi noin sentin ahtaaksi, joten minulla kulki vuosia mukana tuhat ylimääräistä kantta, Miettinen muistelee.

Valmis masternauha meni myyntiin

Rockin SM-kisoissa Oulussa 1980 Hassisen Koneen voitokas esitys aiheutti silminnähtävän reaktion yleisössä olleissa levy-yhtiöiden edustajissa. Miettiselle tultiin kuiskuttelemaan heti paikan päällä isompien yhtiöiden nimiä, joiden kanssa bändi oli tehnyt sopimuksen.

– Aloin huolestua itsekin, mutta sitten näin kundit ja kävin kysymässä, vieläkö me ollaan tekemässä levy. He ihmettelivät kysymystäni ja vastasivat, että ”niinhän myö sovittiin!”. Asia oli sillä selvä, Miettinen naureskelee.

Hassisen Koneen debyyttialbumi Täältä tullaan Venäjä äänitettiin niin ikään Lahdessa Hilse-levyjen piikkiin. Miettinenkin piipahti studiolla, mutta vain pikaisesti. Levyn tuotti Eppu Normaalista tuttu Pantse Syrjä.

– He olivat selvästi työn touhussa. Eivät olleet niitä bändejä, joista oli kiva mennä studioon sen takia, että siellä juopoteltiin.

Lopulta Hassisen Koneen albumia ei kuitenkaan julkaissut Hilse-levyt, kun sekä lehti että levymerkki kohtasivat äkillisen loppunsa. Miettinen myi Hassisen Koneen ja parin muun bändin oikeudet Poko Rekordsille, jonka keulahahmo Kari ”Epe” Helenius oli ollut ikään kuin Miettisen kummisetä rockbisneksessä.

– Epe maksoi tietyn summan, joka oli siihen aikaan helvetisti rahaa. Erikseen sitä ei alleviivattu, mutta oikeasti se tarkoitti, että Epe osti Hassisen Koneen sopimuksen ja valmiin masternauhan, jossa kannetkin oli jo hyväksytty.

Rahoilla Miettinen sai maksettua pois muun muassa Microvox-studiolle kertyneen ison piikin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kimmo Miettinen on luopunut levyistään, mutta puhelimensa kautta hänellä on pääsy 18000 suosikkikappaleensa valikoimaan. Hassisen Koneelta sinne on seuloutunut muutama alkuajan isoimmista hiteistä, mutta muuten yhtye ei ole nyt aktiivisessa kuuntelussa. Kuva: Sara Aaltio
Kimmo Miettinen on luopunut levyistään, mutta puhelimensa kautta hänellä on pääsy 18 000 suosikkikappaleensa valikoimaan. Hassisen Koneelta sinne on seuloutunut muutama alkuajan isoimmista hiteistä, mutta muuten yhtye ei ole nyt aktiivisessa kuuntelussa. Kuva: Sara Aaltio

”Ajan kulun kyllä huomaa”

Miettinen ei harmittele, että yhteinen taival Hassisen Koneen kanssa katkesi lähes alkuunsa.

– Veikkaan, että se oli kaikkien kannalta hyvä vaihtoehto. Kuten Hassisen Koneen myöhemmät seikkailut osoittavat, he olivat löytäneet henkisen ja fyysisen kotinsa. Epe piti heistä hyvää huolta.

Hän määrittelee osuutensa yhtyeen uralla minimaaliseksi: mittarina on parin sentin päähän toisistaan asetetut peukalo ja etusormi.

Ensi kesän paluukeikkojen katsomossa Miettistä ei nähdä, ”ellei joku tule kotoa hakemaan”.

– Ei se minussa herätä suurempia tuntoja, en ole nostalginen ihminen. Ajankulun kyllä huomaa. 40 vuotta on pitkä aika: jos he kaikki ovat soittamassa, hengissä ja soittokykyisinä, se on jo hieno saavutus. Siitä nostan hattua, Miettinen hymyilee.

– Plus toivottavasti he saavat siinä samalla kerättyä pienen pesämunan seuraaviin projekteihinsa. HäSa

Kimmo Miettinen

Hämeenlinnalainen kirjailija, toimittaja, entinen lehtikustantaja ja musiikkituottaja.

Tunnettu musiikkipiireissä nimellä ”Tarkastaja Miettinen”.

Oli perustamassa ja tekemässä aikanaan muun muassa lehtiä Hilse, Bambi ja Rumba.

Perusti Hilse-levyjen lisäksi myös muita levy-yhtiöitä ja -merkkejä, kuten Kumibeat, Gaga Goodies, Popatak ja Rubber Rabbit Rock’n’Roll Records.

Tehnyt musiikkiaiheisia radio-ohjelmia mm. Ylelle.

Julkaissut musiikkiaiheisia tietokirjoja sekä 2010-luvulla myös useamman romaanin.

Hassisen Kone

Joensuussa perustettu rock-yhtye, joka toimi vuosina 1972–1982. Nappasi nimensä kotikaupunkinsa ompelukoneliikkeeltä.

Alkuperäisjäseniä Ismo Alanko (kitara ja laulu), Reijo Heiskanen (soolokitara), Jussi Kinnunen (basso) ja Harri Kinnunen (rummut).

Myöhemmin yhtyeessä soittivat myös Eero ”Safka” Pekkonen (kosketinsoittimet), Antti Seppo (saksofoni), Hannu Porkka (lyömäsoittimet) ja Jukka Orma (kitara).

Julkaisi studioalbumit Täältä tullaan Venäjä (1980), Rumat sävelet (1981) ja Harsoinen teräs (1982) sekä englanninkielisen High Tension Wire (1982), jossa pitkälti Harsoisen teräksen kappaleita käännösversioina.

Tekee paluun ensi kesänä. Soittaa viisi klubikeikkaa Joensuussa 16.–20.6., Seinäjoen Provinssi-festivaalilla 27.6. sekä Tampereella Ratinan stadionilla 8.8. Joensuun ja Tampereen esiintymiset on jo myyty loppuun.

Edellisen kerran Hassisen kone esiintyi vuonna 2000 Joensuussa.

Päivän lehti

18.2.2020