Kanta-Häme

Mies, joka lankeaa yrittämisen syntiin

Vuoden 1991 alussa Veikko Salli omisti 3 hotellia ja 15 liikuntakeskusta eri puolilla Suomea. Viikkoa myöhemmin hän oli menettänyt kaiken. Koneinsinööri Salli oli aloittanut yrittäjänä 1960-luvun lopulla.

Hän oli perustanut kaksi rakennusalan yritystä, myynyt vuorollaan molemmat ja siirtynyt 1980-luvulla kiinteistöbisnekseen.

Kun lama iski, Salli yritti vakuuttaa rahoittajiaan siitä, että hänen liiketoimintansa kestäisi vielä 12 prosentin lainakorot.

– Meillä oli Pohjolan pääkonttorissa kokous, jossa ne nostivat sen 20:een, Salli muistelee.

Hän kertoo olleensa ”kypsynyt”.

– Sanoin, että pitäkää kaikki, ja läiskäisin oven kiinni.

Tuolloin 54-vuotias Salli joutui ulosottoon, joka jatkuisi 13 vuoden ajan. Mutta jo samana keväänä hän perusti uuden yrityksen – toki lastensa nimiin, sillä itse hän ei saanut omistaa mitään.

– Oli mukavaa perustaa yritys. Ei ollut turhaa rahaa.

– En ole mikään talousmies. Olen teollisuusmies ja riskinottaja, Veikko Salli perustelee nyt.

Hänen perustamansa yritys on nyt 25-vuotias. Molok Oy on juuri voittanut The New Economy -lehden yrityspalkinnon ensimmäisenä suomalaisyrityksenä, kierrätys- ja jätteenkäsittelyratkaisujen kategoriassa. Lehti on voimakkaasti esillä Davosin World Economy Forumissa tammikuussa.

Ennen konkurssiaan Salli oli patentoinut idean maan alle sijoitettavasta jätesäiliöstä. Se säästäisi tilaa eikä pilaisi maisemaa. Jäte pysyisi maaperässä viileänä sekä hajuttomana, sillä tuore jäte asettuu vanhemman päälle.

Hän sai pankista lastensa takaaman pienen lainan ja toteutti pilottiprojektin Tielaitokselle – parkkipaikat kun olivat aina roskaisia.

Molokin tulevaisuus ratkesi heinäkuussa 1991.

– Tiemestari Maaningasta soitti ja sanoi, että ”se saatanan vehje toimii, lähetä 12 lisää”.

Ja siitä se sitten lähti. Viime vuonna Molok teki 18,2 miljoonan euron liikevaihdolla 2,3 miljoonan euron tuloksen. Se on toimittanut noin 150 000 syväsäiliötä.

– Maailmalla tarvittaisiin sata miljoonaa.

Sallin sanoin Molok on brandiltaan suuri, mutta muuten pieni yritys. Maailmalle ei mennä aivan vihellellen.

– Ihmiset pitävät aika paljon huolta omista eduistaan. Yksi tulevaisuuden tärkeimmistä asioista on päämiesasemamme lujittaminen. Mallia pitää ottaa autoteollisuudesta: ei Mersu-kauppias noin vain myy muita merkkejä, jos ei saa siihen lupaa.

Toisaalta mitään ei saa, jos ei yritä. Vaikka Molokin vientiponnistuksista kirjoittaisi Sallin mukaan tyräysten oppikirjan, yhtiön liikevaihdosta 70 prosenttia tuli alle 10 vuoden toiminnan jälkeen ulkomailta.

Aivan tarkkaan hän ei osaa yritteliäisyyttään selittää.

– Olen äärimmäisen hidas päätöksentekijä ja mietin asioita hirveästi. Kuitenkin lankean aika moneen syntiin siinä, että lähden tekemään jotakin. Voi olla, että joku geeni on vähän vipannut.

Eläkkeelle mies ei aio jäädä, jotta ei tekemisen puutteessa tulisi aloittaneeksi ”jotakin uutta tyhmää”.

– Onneksi tuli golfharrastus. Menin kurssille Espanjaan vuonna 1996, ja seuraavana vuonna pelasin sitten 150 kierrosta. Tosin omalla tavallaan sekin tuli kalliiksi.

Kuutisen vuotta sitten Salli perusti Golfmasuuni-säätiön, jonka tarkoitus oli tukea suomalaista kilpagolfia.

Yhteistyökumppanien puutteen vuoksi hanke jäi lyhytikäiseksi.

– Mutta sekin oli mielenkiintoinen vaihe. Ei aina pysty mittaamaan rahassa, mitä on voittanut tai hävinnyt.