Kanta-Häme

Mies, joka rakastaa saarnaamista

Vanajan kirkko tuoksuu tervalta. Kirkonmäki on tyhjillään, mutta kesäinen tuulenvire kiertää muurien suojissa.

Kohta on alkamassa konfirmaatioharjoitus, mutta ennen sitä eläkkeelle jäävä Hämeenlinna-Vanajan kappalainen Reijo Sillanpää ehtii turista tunnelmistaan.

– Nyt on vielä iloinen ja vapautunut olo. Ostin sotilaskodista itselleni armeijan aamukamman ja viimeinen piikki on nyt katkaistu, Sillanpää nauraa.

Hän uskoo, että tunteet ehtivät vielä vaihtua monesti. Muutama kyynelkin saattaa vierähtää, sillä papin työ on ollut hänen kutsumuksensa.

– Jään kaipaamaan saarnaamista. Olen aina halunnut pitää huolen siitä, että kieli ja ulkoasu ovat kaunista kuultavaa. Asiat voisi sanoa hyvin latteastikin!

Saarnaaminen ei olisi tullut mieleenkään opiskeluaikoina. Sillanpää oli omien sanojensa mukaan arka poika Teuvalta, ja pitipä hän itseään vähän tyhmänäkin.

Uskonnollisen heräämisen myötä hän tutustui teologiaan. Papin ammatissa hän kokee voittaneensa nuoruudessa harmittaneita heikkouksiaan.

Uran alkuvaiheet Sillanpää vietti pappina Kalvolan seurakunnassa. Noita kahdeksaa vuotta hän muistaa lämmöllä.

– Jos olisin tullut aiemmin Hämeenlinnaan, olisin jäänyt paitsi siitä, millaista on olla pienen maalaispitäjän pappi. Olin pappi myös kaupassa käydessäni ja silloin, kun olin poikani kanssa urheilukentällä, Sillanpää muistelee.

Hän kertoo, että papin työssä on tullut johdatetuksi ihan huomaamattaan.

– Voin katsoa kuin auton peruutuspeilistä taakse jäänyttä elämää ja huomata, että pelissä oli jotain isompaa kuin vain omat valintani, Sillanpää ounastelee.

Sillanpään mielestä yksi harhakuvitelma hänen ammatistaan on, että papilla olisi aina kiire. Sillanpää on pitänyt työnsä sopivan väljänä, jotta hän ehtii valmistautua sen haasteisiin.

Yönuniaan hän ei sentään ole menettänyt. Ihmiset tulevat harvoin avautumaan yksityisasioistaan. Sillanpää toivoisi, että ihmiset tulisivat aiemmin juttusille esimerkiksi avioeroasioissa.

Äärimmäisiä tilanteitakin on tullut vastaan. Vuosi sitten Sillanpään luo tuli kaksi pakolaisnaista, joilta oli evätty turvapaikka. He olivat paenneet suvun järjestämää pakkoavioliittoa. Sillanpään olo oli kertakaikkisen neuvoton.

Hän, lakimies ja pari rovastia ovat yrittäneet auttaa heitä turvapaikka-asiassa.

Kirkko voi tarjota turvapaikan rajalliseksi ajaksi, jos hakijalla on todellinen pelko tulla surmatuksi kotimaassaan, ja hänen turvapaikkakäsittelynsä on ollut puutteellinen tai epäoikeudenmukainen.

– Pelaamme avoimin kortein emmekä piilottele ketään. Virkavallan odotetaan kunnioittavan kirkon turvaa, vaikka ratkaisu on hengellinen, ei juridinen, Sillanpää muistuttaa.

Eläkesuunnitelmat ovat vielä auki. Pihamaata riittää sen verran, että siinä voi kuopsutella pientä perunamaata. Matkustelu ja kalastus kiinnostavat myös. Sillanpää hankki viime vuonna moottoriveneen, joka odottaa nyt Sotkanrannassa retkiä Vanajalle.

Syksyn ja talven tulo huolettaa Sillanpäätä, koska silloin voi olla vaikeampaa keksiä tekemistä. Omien sanojensa mukaan hänestä ei ole yhdistysihmiseksi, vaan hän viihtyy kodissaan. Hän asuu sattumoisin kivenheiton päässä Vanajan kirkosta.

– Papin oikeudet säilyvät minulla. Teen mielelläni edelleen toimituksia ainakin silloin tällöin, Sillanpää toivoo.

Yhdestä asiasta Sillanpää on varma. Hän on nyt paljon onnellisempi eläkkeelle jäävänä kappalaisena kuin teuvalaisena lukiolaisena.

– Elämä tuntuu nyt monella tapaa hyvältä, Sillanpää lausuu ykskantaan.

Entisellä kappalaisella ei ole vain yhtä ohjenuoraa hyvään elämään. Hän uskoo, että kaikki voivat pärjätä elämässä saamillaan eväillä.

– Olen paljon miettinyt sitä, mitä on olla ihminen. Meidän kaikkien tulisi olla läsnä riemuinemme ja kipuinemme. Läheiset kannattaa pitää lähellä. HÄSA

Reijo Sillanpään lähtösaarna kuullaan heinäripissä Vanajan kirkossa 3. heinäkuuta.