Kanta-Häme

Miesluolan katkera kriitikko

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy miehen hiuksiin.

Pitkä, tumma ja omapäinen. Karo von Rutenhjelmilla on todellinen kasaripehko.

Kello on kymmenen, mutta kädessä on vasta aamun ensimmäinen kupillinen kahvia. Yläkerrassa uinuu syy myöhäiseen herätykseen. Kolmiviikkoinen esikoistytär on pannut nuoren perheen aikataulut uusiksi.

Von Rutenhjelmin oma syntymävuosi on 1986. Se on hänen mielestään myös yksi kaikkien aikojen parhaista vuosista.

– Siis kulttuurisesti. Silloin tuli Sylvester Stallonen Kobra ja Nintendo. Suosittuja sarjakuvalehtiä taas olivat Batman ja Spiderman. Kaikki oli hyvin, myös hiusmuoti, von Rutenhjelm virnistää ja osoittaa omaa kuontaloaan.

Omakotitalon alakerrassa oleva ”miesluola” on kuin 1980-luvun pop-kulttuurin ylistyslaulu.

Seiniä kiertävät hyllyt on täytetty dvd- ja vhs-koteloilla, ja siististi järjestellyssä lehtitelineessä on musiikkilehtien lisäksi sarjakuvia. Elokuvarekvisiittaa on siellä täällä.

– Turtles-verho oli muksuna pussilakanana. Löysin sen pari vuotta sitten, ja pyysin vaimoa tekemään siitä jotain. Sekin on pieni ripaus nostalgiaa.

Kaikessa rekvisiitassa on kyse nostalgiasta.

– Nostalgia on rakkauden jälkeen hienoin tunne maailmassa.

Miesluolaan sijoitetun työpöydän ääressä ovat syntyneet myös Karon katkerat elokuva-arvostelut.

Roisilla huumorilla höystettyjä leffa-arvioita von Rutenhjelm julkaisi ensin netin Youtube-kanavan välityksellä, mutta kesällä jaksoja on nähty myös MoonTV:llä. Aloite kahdeksanosaisesta arviosarjasta tuli MoonTV:n puolelta.

Arvostelut ovat karuja, ja Von Rutenhjelmin käsittelyyn pääsevät ainoastaan 1980-luvun b-luokan elokuvat.

Mitä järkeä on arvioida luokattoman huonoiksi tiedettyjä elokuvia?

– Hyvästä elokuvasta ei välttämättä ole sanottavaa, tai vaikka olisikin, ei kukaan jaksa kuunnella ylistystä. Kaikkein hauskinta taas on sättiä kaikki mahdollinen, missä tahansa asiassa.

Huonoista leffoista saa siis yksinkertaisesti parasta materiaalia, ja tässä mielessä 1980-luku on oikea aarreaitta. Silloin tehtiin von Rutenhjelmin sanoin paljon paskaa, erityisesti huonoja ninjaelokuvia.

– 1980-luvun alussa tuli kotivideokulttuuri, ja vhs-kasetti räjäytti pankin. Moni tuotantoyhtiö tajusi, ettei elokuvaa tarvitse saada välttämättä edes levitykseen, vaan riittää, kun sen saa videolla.

Osa pelkästään videolevitykseen tulleista elokuvista oli sisällöllisesti ja juonellisesti köyhiä, ja ne oli tehty mahdollisimman pienellä budjetilla.

Jos von Rutenhjelm jotain kasarielokuvissa arvostaa, niin erikoistehosteita.

– Elokuvien arvojen painopisteet ovat muuttuneet. Siinä, missä 80-luvulla erikoistehosteet tehtiin käsityönä, nykyleffassa kaikki tehdään pääsääntöisesti digitaalisesti. Sillä saadaan ihan näyttäviä juttuja aikaiseksi, mutta pointti on, ettei ruudulla tapahdu mitään.

Silti nykyään tehdään von Rutenhjelmin mielestä myös paljon hyvää. Esimerkiksi kaikki uudet kauhuelokuvat mies pyrkii katsomaan läpi.

– Arvostan paljon nykyisiä indie-elokuvia. Hyvää on se, etteivät suuret studiot enää pidä kaikkia lankoja käsissään, vaan elokuvia pystytään tekemään myös pienemmillä porukoilla.

Karo von Rutenhjelm muistaa vieläkin elävästi elämänsä ensimmäisen vavahduttavan kauhuelokuvakokemuksen.

Elokuva oli Child´s Play -elokuvatrilogian kolmososa, ja von Rutenhjelm ehkä seitsemän- tai kahdeksanvuotias. Elokuvassa kylvi kauhua tappajanukke Chucky.

– Näin elokuvan kaverin kanssa Viittakiven opiston aulassa, jossa sattui olemaan videonauhuri. Katsoimme elokuvan sohvan takaa. HÄSA

Päivän lehti

30.3.2020