Kanta-Häme

Mihin katosi Arohongan antikvariaatti?

Yksi Hämeentien maamerkeistä, Arohongan antikvariaatti, katosi tällä viikolla katukuvasta.

Mitä tapahtui, yrittäjä Mika Arohonka?

– Rupesin vuodenvaihteessa katsomaan firman tilejä, ja tapanahan on pitää niin sanottua puskurirahaa. Vuoden kolme ensimmäistä kuukautta tuottivat plussa, mutta seuraavat kolme jäivät miinukselle.

– Minulla on pieni eläke, ja firman kulut alkoivat mennä siitä. Ei enää kauheasti huvittanut jatkaa, vaikka antikvariaatin pitäminen onkin ollut ihanaa työtä.

Milloin päätit toiminnan lopettamisesta?

– En itsekään tiennyt asiasta sunnuntai-iltana. Maanantaina päätin, suljin nettisivut ja laitoin lapun oveen. Pari kuukautta menee alasajoon eli järjestämiseen ja tyhjentämiseen.

Sulkeutuiko myös verkkokauppa?

– Lopetin toiminnan kokonaan. Laskin, että jos jatkaisi puolella toiminnalla, pakollisia menoja olisi 400–500 euroa kuussa. Kivijalkahan ei ole oikeastaan tuottanut mitään. Viime perjantaina myin yhden kirjan, lauantaina en ainoatakaan.

– Olen ollut käytännössä naimisissa nettikaupan kanssa. Jos haluaa toimittaa kirjat täsmällisesti, postissa on käytävä joka arkipäivä.

Mitä kirjavarastolle tapahtuu?

– Sille ei ole vielä tapahtunut mitään. Minulla on ollut netissä hiukan alle 9 000 kirjaa. Ei niillä kovin suurta rahaa tehdä. Kun veljeni myi viitisen vuotta sitten antikvariaattinsa 40 000 kirjaa, hintataso oli todella alhainen.

– Jos ostajalla on intoa, varastosta saisi edullisesti alkuun nettiantikvariaatin. Olen saanut kolme tarjousta, jotka ovat niinsanotusti muodollista tasoa. En minä mersua ole menossa ostamaan.

Miltä nyt tuntuu?

– Kesällä menen mökille, mutta tuleva talvi hieman pelottaa. Kuitenkin kun tiistaiaamuna istuin kahvikupin kanssa parvekkeella, äkkiä tuli outo olo. Kohta tajusin, että se oli vapautunut olo. Syyskuussa olisi tullut täyteen 43 vuotta siitä, kun aloin saada elantoni kirjoista. Kyllähän se jo riittää. HäSa

Menot