Kanta-Häme

Miia elää unelmaansa

Vasta vähän yli kuukauden Hämeenlinnassa ja Miia Oksasen menojalkaa vipattaa jo.

Osa suomen kielen sanoista vaihtuu lennossa englanniksi ja levottomuus liikuttaa leukoja taukoamatta. Miia Oksanen myöntää itsekin, ettei hän osaa olla enää paikoillaan. Kun on kerran lähtenyt, kynnys lähteä uudestaan on olematon.

– Mitä enemmän reissaan, sitä vaikeampaa pysähtyminen on. En osaa edes ajatella yhteen paikkaan jäämistä, 21-vuotias maailmanmatkaaja sanoo.

Miia on reissannut 26-kiloinen rinkka selässään 2,5 vuotta. Neljä maanosaa ja 12 maata ovat opettaneet ainakin sen, että Suomi on upea maa ja että vähän kevyemmälläkin rinkalla selviää.

– Voi miten ihanaa on lämmin suihku ja sauna, kun on Nepalissa saanut peseytyä kylmässä suihkussa kylmässä kylpyhuoneessa, Miia Oksanen huokaisee.

Vähän aikaa sitten varmistui, että hän pääsee opiskelemaan Lontooseen antropologiaa. Neljä vuotta kestävät opiskelut ovat kalliit ja sitovat Miia Oksasen paikoilleen.

– Asioilla on taipumus järjestyä. Minulla on onneksi Lontoossa paljon ystäviä.

Miia ei reissaa maailmalla turistina, vaan travellerina eli matkaajana.

Hän haluaa elää eri maissa paikallisten ihmisten kanssa näiden arkea niin vähällä rahalla kuin mahdollista. Maksulliset nähtävyydet, mukavuudet tai nopea matkanteko eivät ole travelleria varten.

Yösijan Miia on saanut halvimmillaan eurolla ja aterian 30 sentillä. Hengenheimolaisia löytyy kaikkialta.

– Matkoistani kuulleet puolitutut luulevat minun reissaavan isän rahoilla ja chillailevan maailmalla. Totuus on toinen. Minä teen töitä koko ajan. Kaiken ylellisyyden huippu on Twix-suklaapatukka, Miia Oksanen nauraa.

Matkustamisella on hintansa. Omaa perhettä ja kotimaata on kova ikävä etenkin silloin, kun pitää nukkua kivikovalla patjalla tai palella törkyisissä hostelleissa.

– Olen muuttunut ihan toiseksi matkojen aikana. Ystäviä on kaikkialla maailmassa ja ystävyyssuhteet Suomessa ovat tiivistyneet, Miia Oksanen sanoo.

Esimerkin matkustamiseensa Miia Oksanen sanoo saaneensa kotoa.

Oksaset ovat olleet aina ahkeria matkustajia ja perheenäkin on reissattu ainakin kaksi kertaa vuodessa. Vanhemmat kannustavat ja tukevat ikiliikkujaansa.

Maailmanympärimatkan aikana Miia Oksanen näki perhettään ensin Singaporessa ja Australiassa, sitten Vietnamissa.

– Olemme viettäneet kaikki joulumme Thaimaassa vuosituhannen vaihteesta saakka. Vuosi 2004 oli ainoa vuosi, kun jätimme Thaimaan väliin. Olisimme olleet samassa kylässä kuin Aki Sirkesalo tsunamin aikana, Miia sanoo mietteliäänä.

Mikään taivaanrannanmaalari reissunainen ei ole. Siihen hänen jalkansa ovat aivan liian tiukasti maan pinnalla.

– Olen tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti. Vaatteita ostan todella harkitsevasti. Yritän säästää rahat reissaamiseen.

Reissaamisen lisäksi Miia Oksanen suhtautuu intohimoisesti kokkaamiseen. Yläasteen jälkeen hän meni Ravintolakoulu Perhoon ja valmistui sieltä 19-vuotiaana kokiksi. Illat ja lomat hän työskenteli Ravintola Olossa tarjoilijana.

Päivät olivat pitkiä, sillä opiskelun jälkeen hän oli töissä joskus jopa aamuyhteen. Sitten oli vielä päästävä kotiin Hämeenlinnaan.

– Oli sattumaa, että lähdin reissaamaan maailman ympäri. En ole koskaan tehnyt tarkkoja suunnitelmia, enkä tehnyt niitä nytkään. Menin fiilisten mukaan.

Matka alkoi jo entuudestaan tutusta Thaimaasta. Kuukauden kuluttua hän suuntasi toiseksi kuukaudeksi Balille ja sieltä Australiaan, johon Mialla oli nuorille myönnettävä vuoden työlupa, working holiday -viisumi. Australiassa hän työskenteli kokkina eri ravintoloissa ja lopulta kolme kuukautta paikallisen perheen kahvilassa ilman vapaapäivän vapaapäivää.

Lopulta Miia Oksanen kyllästyi Australiaan, joka oli eurooppalaisten nuorten bailauspaikka.

– Lähdin sitä rellestystä pakoon Singaporeen ja jatkoin matkaani Laosiin, Malesiaan, Vietnamiin ja Kambodzhaan. Lopulta menin Uuteen Seelantiin ja sieltä Yhdysvaltoihin.

Puoli vuotta Miia Oksanen oli välillä Suomessa tienaamassa lisää rahaa. Äidin kanssa tehtiin yhteinen matka Kööpenhaminaan ja Roomaan. Sitten Miian olikin taas aika lähteä. Tällä kertaa hän osallistui muun muassa Portugalissa järjestettyyn joogaretriittiin.

– Portugalissa päätin lähteä seuraavaksi Aasiaan. Matka suuntasi siis kohti Japania, sieltä Vietnamiin ja lopulta Burmaan eli Myanmariin. Siellä reissasin kuukauden ja ihastuin maahan ja ennen kaikkea ihmisiin. Sinne kannattaa mennä nyt ennen kuin turismi pilaa maan, Miia Oksanen sanoo.

Kuka tahansa voi Miia Oksasen mielestä matkailla, sillä mikään rikkaiden oikeus matkustaminen ei yksin ole. Matkustamisella ja lomailulla on hyvin vähän tekemistä keskenään.

– Reissaaminen kannattaa. Uskon pärjääväni kovissakin paikoissa, sillä itseluottamukseni on kasvanut. Jokainen tapaamani ihminen on jättänyt minuun jäljen, Miia Oksanen sanoo.

Vaivihkaa Miia Oksasen mielessä on alkanut elää ajatus kirjan kirjoittamisesta.

Ensimmäinen lause on jo valmiina: ”Vuosi, viisi kuukautta ja 23 päivää. Neljä maanosaa ja kaksitoista maata. Siihen tarvittiin vain lippu maailman ympäri, unelma ja vähän vähän uskoa. HÄSA