Kanta-Häme Jokioinen

Mikä ihmeen hiiliviljely? Hiiliviljely on sanana uusi, mutta sisältää vanhoja hyväksi koeteltuja keinoja

Hiiliviljely on valtaosin peltoviljelyn vanhoja hyväksi koeteltuja keinoja.
Nurmiviljely on ilmastoteko, sillä pelto pysyy ympäri vuoden kasvipeitteisenä ja hiiltä sitoutuu maahan enemmän kuin vapautuu ilmaan. Nurmiviljely on oleellinen osa nautatilojen tuotantoketjua. Kuva: Kati Välimäki
Nurmiviljely on ilmastoteko, sillä pelto pysyy ympäri vuoden kasvipeitteisenä ja hiiltä sitoutuu maahan enemmän kuin vapautuu ilmaan. Nurmiviljely on oleellinen osa nautatilojen tuotantoketjua. Kuva: Kati Välimäki

Harva oli kuullut hiiliviljely-sanaa vuosi sitten, nyt siihen törmää tuon tuosta.

– Sana on uusi, mutta maaperän kuntoon on kiinnitetty huomiota aina, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Regina Jokioisilta toteaa.

Hiiliviljelyn ideana on kasvattaa viljelymenetelmien ja kasvivalintojen avulla maaperän hiilivarantoa. Keinoja tähän on monia, osa hyvinkin perinteisiä. Maaperä sitoo hiiltä paremmin, jos varsinaisen viljelykasvin ohella käytetään aluskasvia, huolehditaan viljelykierrosta, suositaan suorakylvöä, käytetään lantaa tai eloperäisiä maanparannusaineita.

 

MTT (nykyisin Luke) aloitti vuonna 1975 tutkimussarjan, jota on toistettu noin kymmenen vuoden välein. Sen perusteella kivennäismaiden pellot päästävät ilmakehään keskimäärin 200 kiloa hiiltä hehtaaria kohti joka vuosi. Kunnianhimoisissa tavoitteissa kivennäismaiden pelloista halutaan tehdä hiiltä sitovia.

Reginan mukaan se on mahdollista ainakin paikallisesti.

– Mutta yksittäinen toimenpide ei välttämättä riitä, vaan viljelyssä pitää käyttää rinnan erilaisia keinoja, Regina toteaa ja lisää, että suopellot ovat ja pysyvät hiilen lähteinä.

 

Suomen ongelmana on lyhyt kasvukausi. Tämän vuoksi suuri osa pelloista on yli puolet vuodesta poissa viljelyksestä.

– Kasvipeitteisen ajan pidentäminen on yksi keino lisätä pellon hiilensidontakykyä.

Samalla vähenee ravinteiden huuhtoutuminen, sillä kasvit pidättävät vettä ja ravinteita. Aluskasvien ohella peitteisyyden kestoa lisäävät nurmet ja syysviljat. Suorakylvö lisää sekin peitteisyyttä mutta suorakylvö itsessään ei välttämättä riitä, koska hiiltä kertyy pintamaahan ja hiilen määrä vähenee syvemmällä maassa.

– Jos avuksi otetaan aluskasvi ja vuoroviljely, jossa käytetään myös syväjuurisia kasveja, suorakylvöpellon muuntuminen hiilinieluksi on todennäköisempää, Regina arvioi.

Se onko pelto hiilinielu vai -lähde, riippuu myös hajotustoiminnan aktiivisuudesta.

– Jos orgaanisen aineen hajoaminen on hiilensidontaa vähäisempää, pelto on hiilinielu, Regina tiivistää.

 

Peltojen hiilensidonta on otettu tosissaan myös yrityksissä. Valio tähtää siihen, että suomalaisten maitotilojen hiilijalanjälki olisi nolla. Ajatus perustuu siihen, että nurmi ylläpitää maaperässä suurempaa hiilivarantoa kuin viljakasvit. Nurmi puolestaan peittää valtaosan karjatilojen peltoalasta.

Regina ei ota kantaa, kuinka mahdollinen tavoite on.

– Mutta peltojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on taatusti mahdollista ja hyvä tavoite.

 

Hiiliviljely voi olla hyödyllistä myös viljelijän kukkarolle, sillä toimenpiteet parantavat maan rakennetta, mikä puolestaan mahdollistaa hyvän satotason.

– Kun maassa on toimiva eliöstö, siihen kertyy hiiltä ja kehittyy hyvä mururakenne. Tällöin ravinteetkin ovat paremmin kasvien käytössä, Regina tiivistää. HäSa