Kanta-Häme

Mikä on Aulangon ideologia?

Hugo Standertskjöld muutti aikanaan lähes kaiken keinotekoiseksi. Saako kukaan muu muuttaa enää mitään? Aulankoa syvemmin tuntevillakin on asiasta erilaisia mielipiteitä.

Mitäköhän ajateltaisiin nykypäivänä, jos kaupunkiin ilmaantuisi Venäjältä upporikas ja arvoituksellinen asekauppias, joka haluaisi ostaa valtavat tilukset loma-asunnokseen? Puhumattakaan siitä, että kaupat solmittuaan tämä käynnistäisi lupia kyselemättä valtavat maanraivaustyöt, joissa esimerkiksi purettaisiin muinaishistoriallisen linnavuoren perustukset ja rakennettaisiin tilalle täysin suomalaiseen kulttuurihistoriaan sopimaton näkötorni?

– Hugo oli aikamoinen luonnonraiskaaja ja ympäristörikollinen, jos asiaa nykyisellä mittapuulla tarkastelee. Kun hän kaivatti puistometsään lampia ja rakensi kaivujätteestä tekosaaria Vanajaan, huomioon ei todellakaan otettu hauen kudun häiriintymistä, murjaisee Aulangon hotellin pitkäaikainen johtaja Kari Viitamäki.

Viitamäen kanssa voi olla eri mieltä, mutta kukaan ei voi väittää, etteikö hän rakastaisi Aulankoa. Viitamäen koko elämä kietoutuu paikan ympärille.

– Äitini eno kauppaneuvos Arvid Ohlsson oli Matkaravinto Oy:n toimitusjohtaja, joka käynnisti nykyisen hotellin rakennustyöt. Itse menin hotelliin piccoloksi vuonna 1969 ja olen todella onnellinen, että sain olla vaikuttamassa hotellin kehitykseen esimerkiksi kylpyläprojektin kautta, Viitamäki huokaa.

Hänen ensimmäinen muistonsa Aulangosta on olympiavuodelta 1952, kun hänen setänsä Kauko Viitamäki soitti jazzia kansainvälisille vieraille.

– Jazz-musiikki oli siihen aikaan uutta ja rohkeaa. Minun silmiini myös Hugo Standertskjöld oli ennen kaikkea uudistaja, joka teki aina tosi rohkeita päätöksiä.

Viitamäen mielestä Aulangolla tulisi pitää luontoarvot ja kehittäminen tasapainossa.

– Aulangon luonne ei ole se, että mikään ei muuttua saa. Jatkuva kehittäminen taas olisi Hugon henkeä.

Viitamäkikään ei koskisi puistometsän luonnonsuojelualueeseen.

– Sitä kyllä riittää kymmeniä hehtaareja, ja siitä on huolehdittu. Toki hotellin ympäristöäkin voisi palauttaa alkuperäiseen asuunsa, tuoda sinne palmuja ja vaikka mitä vierasperäisiä kasveja. Siihen sitten taiteilija Juhani Palmu avaamaan rantareitti palmujen huminassa! Viitamäki nauraa.

Nyt kiistelyn keskiössä olevaa kiipeilypuisto Hugo-parkia Viitamäki puolustaa, vaikka ei sitä kaunistuksena silmälle pidäkään.

– Eihän se juuri nyt ole kauhean hyvän näköinen. Mutta lehdet puussa ja patina kiipeilytelineissä kaunistaa näkymää. Toivottavasti kiipeilypuisto saadaan auki ja uusia ihmisiä viihtymään Aulangolla.

Hämeenlinnan kansallisen kaupunkipuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa puhutaan Aulangon ”puistoideologian hahmosta”, jota tulee varjella. Alun perin Hugo suunnitteli kartanorakennuksen ympäristön saksalaistyyliseksi koristepuutarhaksi, joka oli myös epätodellinen unimaailma kaktuksineen, vedellä täytettyine lasipalloineen ja simpukankuorilla koristettuine polkuineen.

Varsinainen puistometsä taas on englantilaistyyppinen maisemapuisto, jossa on goottilaisia ja uusgoottilaisia paviljonkeja, temppeleitä ja Waldemar Aspelinin piirtämä näkötorni. Tiluksia hoitivat ruotsalaiset puutarhurit, jotka istuttivat tuhansia kukkia sekä kaatoivat ja istuttivat puita joka kevät.

– Kartanolla oli 12 kasvihuonetta, joissa kaktuksia, palmuja ja muita kylmää huonosti kestäviä kasveja säilytettiin talven yli. Kasvihuoneet oli nimetty lajikkeiden mukaan esimerkiksi Ananashuoneeksi, Mantelihuoneeksi ja niin edelleen, kertoo Aulangon historian kävelevä tietosanakirja, ammattiopas Seppo Saarinen.

Saarisen mukaan Hugo keräsi vaikutteita kylpyläreissuiltaan Keski-Euroopasta ja sekoitteli niitä oman näkemyksensä mukaan. Hugo-parkin aluetta ei ole ajateltu tai hoidettu varsinaisena puistona, ja aikanaan siinä kohdin sijaitsivat henkilöstön asuintalot.

– Puita ei silti olisi saanut tuhota. Vanhat kuuset eivät kestä tuollaista kohtelua, maaseudun vanhat muijat eivät kietoneet edes pyykkinaruja kuusien ympärille, Saarinen puuskahtaa.

Hän ei pidä realistisena, että hotellin ympäristön puisto voitaisiin palauttaa alkuperäiseen loistoonsa.

– Pitäisi keskittyä puistometsään. Se on pääasia ja suurin perintö, mitä Hugo jätti, opas alleviivaa.

Aulangon tornikahvilan uutena yrittäjänä aloittanut Tuuli Arponen on samaa mieltä Saarisen kanssa puistometsän merkityksestä. Myös Arponen on elämänsä aikana työskennellyt alueella useissa eri rooleissa.

– On utopiaa, että kaikki palautettaisiin entiselleen, mutta pitäisi löytää harmonia, kultainen keskitie uuden ja vanhan välillä.

Hän palauttaisi häivähdyksen entisaikojen loisteesta tuomalla Joutsenlammelle takaisin mustat joutsenet.

– Se olisi ihan ykkösuudistus ja varmasti todellinen vetonaula koko alueelle. Eikä niin vaikea ja kallis investointi kuin uudet rakennusprojektit.

Hugo-parkia hän ei silti suostu tyrmäämään.

– Luonnonmukaisena tontti olisi kauniimpi kuin kiipeilyhärveleiden kanssa, mutta emmehän me ole vielä edes nähneet sitä valmiina kesäaikaan, kun puissa on lehdet, Arponen muistuttaa.

Kansallisen kaupunkipuiston hoidosta vastaava kaupungin viheraluesuunnittelija Susanna Lappalainen on pahoillaan, että hotelli ja kiipeilypuiston yrittäjät eivät olleet aikaisemmassa vaiheessa yhteydessä aluetta paremmin tunteviin tahoihin.

– Hugo-parkille olisi voinut löytyä onnistuneempi toteutustapa ja ratkaisu, jos työtä olisi pystytty ohjailemaan paremmin. Puut on ammattitaidottomasti leikattu, mutta toisaalta ne ovat vain puita, jotka olisivat pian tulleet tiensä päähän joka tapauksessa. Puut voidaan uusia, jos ne kärsivät kiipeilystä, Lappalainen pohdiskelee.

Syvemmin Aulangon ”puistoideologiasta” kiinnostuneita hän kehottaa tutustumaan alueelle vuonna 2009 laadittuun maisemanhoitosuunnitelmaan.

– Siinä otetaan kantaa niihin arvoihin, jotka ovat syntyneet Hugon aikana ja myöhempien sukupolvien kerrostumina. Edes Aulangolla ei voida pysäyttää aikaa.

Aulankoa kehitettäessä Lappalainen pohtisi, mistä se tämän päivän ”glow” eli hehku alueelle löydettäisiin?

– Mitään slalom-rinnettä tai moottoripyöräkisoja sinne tuskin kukaan haluaa palauttaa, vaikka ne kiistämättä osa alueen historiaa ovatkin. HäSa