Kanta-Häme

Mikään ihonväri ei kestä väkivaltaa

Kaikissa maissa ja kulttuureissa perhe- ja lähisuhde-väkivallan uhri on useimmiten nainen. Kaikkialla perhe-väkivalta ei ole rikos, mutta kulttuurista riippumatta naiset arastelevat avun hakemista. Myös perheen lapsi kärsii aina.

Mikään ihonväri ei kestä väkivaltaa, lukee julisteessa monikulttuurisen Monika-Naiset liitto ry:n toimitilojen seinällä Helsingissä. Juliste voisi yhtä hyvin olla Dubaissa, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ainoan naisille tarkoitetun turvakodin seinällä. 

Arabiemiraateissa naisten ja lasten oikeuksia ajava Dubai Foundation for Women and Children, DFWC, valmistautuu viettämään ensi vuonna kymmenvuotisjuhliaan. Säätiöllä on monia ilon aiheita.

Muutosta on tapahtunut.

– Kymmenen vuotta sitten perheväkivallasta puhuminen oli tabu. Toimintamme sai paljon vastustusta, ja meitä syytettiin muun muassa perheiden hajottamisesta, kertoo DFWC:n viestintäjohtaja Maryam Bin Theneya. 

Hän on työskennellyt säätiön palveluksessa kahdeksan vuotta. 

– Pyrkimyksemme ei ole erottaa aviopareja vaan auttaa heitä selvittämään ristiriitansa. Tarjoamme tukea ja apua myös miehille, sillä väkivaltainen mies tarvitsee apua väkivallan kierteen katkaisemiseen. 

Viime vuosina säätiö on ottanut modernit keinot käyttöön. 

– Aiemmin viestimme sanomalehdissä ja radiossa, nyt sosiaalisessa mediassa, kuten Whatsappilla. Lisäksi menemme sinne, missä ihmiset ovat, esimerkiksi ostoskeskuksiin, Bin Theneya kertoo.

Säätiöllä on perheväkivallan uhrien auttamiseen turvakoti, neuvontapalveluita sekä auttava puhelin. Asiakkaista 20–30 prosenttia on paikallisia emiraattikansalaisia. Loput ovat maassa asuvia ulkomaalaisia, pääosin Aasian, Lähi-idän ja Afrikan maista. Joukossa on myös Euroopan kansalaisia. 

Bin Theneya kertoo, että viimeisin tiedotuskampanja oli valtaisa menestys. Suosittuun ostoskeskukseen rakennettiin musta tunneli, jonka läpi kulkiessa väkivallan uhrit kertoivat tarinansa.

– Ihmiset itkivät tarinat kuultuaan. Moni halusi lisätietoa toiminnastamme. Fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen ja taloudellinen väkivalta on paljon yleisempää kuin ajatellaan, ja ongelma koskettaa kaikkia kansallisuuksia, ikäryhmiä, yhteiskuntaluokkia, niin naisia kuin miehiäkin. 

Vuonna 2014 säätiöllä oli 1 090 asiakasta, joista 85 oli säätiön ylläpitämässä turvakodissa. Se on yhä ainoa turvakoti väkivaltaa kokeneille naisille Yhdistyneissä arabiemiraateissa. Noin puolet turvakodin asiakkaista vietti turvakodissa 6–12 kuukautta, viidennes alle puoli vuotta ja viidennes yli vuoden. 

Säätiön palvelevan puhelimen asiakasmäärät ovat moninkertaistuneet. Vuonna 2010 avattuun palveluun tuli kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana noin neljäsataa soittoa. Vuonna 2014 soittoja oli 4 529. 

– Yhteiskunnan avautuminen keskusteluun myös vaikeista aiheista on mahtava asia. Nyt voimme puhua väkivallasta, hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta suoraan, aiemmin piti miettiä tarkoin sanankäänteet. Olemme saavuttaneet paljon, mutta tarvitsemme edelleen lisää tunnettuutta, että jokainen apua tarvitseva löytäisi avun, Bin Theneya sanoo. 

Ljudmila Kettunen yhtyy Maryam Bin Theneyan ajatukseen. Hän on johtanut Monika-Naiset liitto ry:n turvakotia Helsingissä vuodesta 2007.

– Perhe- ja lähisuhdeväkivallassa ei todellakaan ole kulttuurieroja. Turvakoti Monassa on ollut asiakkaita 40 eri maasta. Kaikissa maissa ja kulttuureissa useimmiten naiset joutuvat väkivallan uhriksi perhe- ja lähisuhteissa, Kettunen sanoo. 

Muita eroja toki on. Kaikissa maissa perheväkivalta ei ole rikos. Läheskään kaikki Suomessa olevat maahanmuuttajanaiset eivät tiedä, että heillä on Suomessa lain mukaan mahdollisuus hakea ja saada apua kohtaamaansa väkivaltaan.

– Toisaalta kulttuurista riippumatta naiset arastelevat avun hakemista ja saattavat syyllistää itseään tapahtuneesta tai toivoa, että he voisivat omalla käyttäytymisellään muuttaa väkivaltaisen henkilön toimintaa, Kettunen sanoo. 

Valtaosa turvakoti Monan asiakkaista on samantyyppisen väkivallan uhreja kuin Suomessakin syntyneet naiset.

– Lisäksi tietyissä kulttuureissa on väkivallan erityispiirteitä, kuten kunniaan liittyvää väkivaltaa sekä pakkoavioliittotapauksia. 

Kettunen iloitsee vuosi sitten voimaan tulleesta laista. Se takasi turvakoti Monalle valtion rahoituksen ja vuonna 2004 alkaneen toiminnan jatkon. Nykyinen rahoitus mahdollistaa esimerkiksi tulkkipalvelujen käytön sekä ateriapalvelun turvakodin asiakkaille.

– Kriisissä olevan naisen on hyvin tärkeää voida puhua omalla äidinkielellään. Helsingissä puhutaan yli sataa kieltä. Tulkkeja tarvitaan, vaikka oma henkilökuntamme pystyy palvelemaan yhdeksällä kielellä ja keikkatyöntekijöiden kautta kielivalikoimassamme on 13 kieltä.  

Uusi laki edellyttää turvakodeilta myös yhteistyön kehittämistä. 

– Teimme yhteistyötä muiden turvakotien kanssa jo aiemmin, meillä oli asiakkaita eri puolilta Suomea. Nyt otamme vastaan myös suomalaisia asiakkaita, jos tilaa on, mutta usein joudumme ohjaamaan meille pyrkiviä muualle.

Kettunen pitää valtionavun piirissä olevien 19 turvakodin 114:ää paikkaa riittämättömänä. 

– Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston sitova yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta velvoittaa yhteen turvakotipaikkaan 10 000:ta asukasta kohden.

Suomessa tämä ei täyty, vaikka Suomi on saattanut sitoumuksen voimaan. 

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreille väkivallan kierteestä ulos pääsy on hidas prosessi. Turvakotiin tulleille maahanmuuttajanaisille prosessi on vielä hitaampi.

– Heillä on usein suppea verkosto, ja he eivät ole tottuneet päättämään asioistaan. Yleensä he ovat olleet täysin riippuvaisia väkivallan tekijästä, joka useimmiten on naisen aviomies, Kettunen sanoo. 

Lain mukaan turvakoti on vaihtoehto vain akuutin kriisin ajan eli enintään noin kuukauden. Maahanmuuttajataustaisille naisille kuukausi on useimmiten liian lyhyt aika saada pysyviä muutoksia elämäntilanteeseensa. Monika-Naiset liitto ry:llä onkin 19 tukiasuntoa, joissa naiset opettelevat itsenäistä päätöksentekoa. 

Perhe- ja lähisuhdeväkivallassa lapset ovat aina uhreja, vaikka väkivalta ei kohdistuisikaan suoraan heihin. 

– Moni nainen sanoo, ettei väkivalta kosketa lapsia, koska mies lyö vain häntä. Lapsi altistuu väkivallalle aina, kun perheessä on väkivaltaa, ja lapsi tarvitsee apua, ettei hän omaksu väkivaltaista toimintamallia. 

Kettunen kohtaa päivittäin naisten kokemaa väkivaltaa ja hätää. Mistä hän saa voimaa jaksaa työssään?

– Onneksi kaikki tarinat eivät ole synkkiä, vaikka moni palaakin turvakotiin yhä uudelleen. Ne, jotka pääsevät irti väkivallan kierteestä, ovat todella onnellisia. Tilastojemme mukaan kaksi kolmasosaa naisista pääsee turvakotijakson aikana irtautumaan väkivaltaisesta suhteesta.

 

Päivän lehti

18.1.2020