Mikko Alatalo riitaantui Juicen kanssa kahdesti Hämeenlinnassa – Ämyrockin katastrofi päätyi elämäkertaan
1970-luvun puolivälissä Mikko Alatalo oli iso stara. Laulaja-lauluntekijä hämmästyi kohdatessaan keikoillaan kirkuvia tyttöjä ja naisia, jotka pyysivät nimikirjoitusta rintoihinsa.
Alatalo paljastaa tällä viikolla ilmestyneessä elämäkerrassaan, että vaikka hänen ensimmäisen sooloalbuminsa Maalaispoika oon -nimikappaleen teksti on merkitty myös Juice Leskisen nimiin, jälkimmäisen osuus rajoittui vain kahteen lauseeseen. Toisaalta juuri se osuus on todennäköisesti biisin hoilatuin kohta: ”…pistän suihketta kainaloon, se on hyvin joviaali ilmiö”.
Vuonna 1976 Alatalo oli Suomen suosituin artisti. Lehdissä julkaistiin hänestä julisteita, ihailijakuvia – ja jopa paperinukke.
Samoihin aikoihin muusikkokaverukset alkoivat riitaantua.
Alatalo kuvailee kirjassa, että hän ja Juice Leskinen rakastivat mutta samalla myös vihasivat toisiaan. Häntä alkoi rasittaa toisen jatkuva kuittailu ystävälleen.
– Mikä siinä oli, että mun menestykseni kaivoi sitä niin paljon? Olisiko hänelle jäänyt trauma siitä, kun aikoinani olin Coitus Intissä ja opetin häntä soittamaan?
Alatalon mukaan vanhassa bändikaverissa alkoi näkyä ison pomon elkeitä.
– Habituskin muuttui isommaksi ja isommaksi, hänestä tuli maailman paras itsensäkehuja ja siitä hän teki taiteenlajin. Osa oli vitsiä, mutta oli siinä totuuttakin pohjalla.
Ämyrockin keikka päätyi kaaokseen
Kaverukset eivät kuitenkaan päätyneet koskaan täydelliseen välirikkoon, vaan jatkoivat yhteistyötään satunnaisilla keikoilla.
Yksi näistä projekteista oli Leskisen, Harri Rinteen ja Veltto Virtasen kanssa kokoon kyhätty Välikausitakki -kokoonpano, jonka ainoaa festivaalikeikkaa Alatalo muistelee kirjassa nolona kokemuksena.
Kyseessä oli Hämeenlinnan Ämyrock vuonna 1978.
Alatalo ja Rinne olivat varautuneet keikkaan huolellisesti harjoitellen, mutta Virtanen ja Leskinen saapuivat paikalle erittäin päihtyneinä. ”Pellit seis”, niin kuin Alatalo muistelee.
– Juice alkoi laulaa pornolauluja, Veltto pelata quirolla pesäpalloa. Harrin ja minut he haukkuivat julkisesti pataluhaksi.
Alatalo kuvailee keikkaa katastrofiksi ja kaaokseksi.
– Ihmiset katsoivat monttu auki, että mitä vittua nää jätkät touhuaa. Lähdimme Harrin kanssa pois aika myrtyneinä. Veltto repi maasta ruohoa ja heitti meidän auton sisään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Puuhamaata toivotaan yhä keikoilla
1980-luvulla Alatalon ihailijat vaihtuivat naisista lapsiin. Kuplettimaiset Rikoo on riskillä ruma nousi ja Mummoni ja moukarinheitto nousivat tv:n laulukilpailu Syksyn Sävelen voittokappaleiksi pitkälti lapsiperheiden äänillä.
– En ole ollut raavaiden jätkien idoli niin kuin Popedan Pate Mustajärvi. Sitten vasta olin miesten suosikki, kun lauloin Ihmisen ikävää toisen luo tai Jolsan jätkää, Alatalo toteaa kirjassa.
Myös tälle vuosikymmenelle liittyy muistoja Hämeenlinnan seudulta.
Janakkalan Tervakoskelle oli avattu vuonna 1984 Puuhamaa, jonka johtaja Erkki Mattila tilasi Alatalolta tarttuvan jinglen eli mainoslaulun. Alatalo sai 8000 markan eli noin 2800 euron korvauksen 20 sekunnin Puuhamaa-rallistaan.
– Keikoilla Puuhamaata pyydetään vieläkin camp-biisinä ja jengi on aivan kuumana, Alatalo kertoo kirjassa.
Lokakuussa 1988 Alatalo autoili Janakkalassa ja teki epäilyttävän äkkijarrutuksen juuri ennen poliisin ratsiaa. Hänet pysäytettiin, ja Alatalo joutui pulittamaan tutkanpaljastimestaan 3000 markan sakot.
Viimeinen keikkariita Hämeenlinnassa
Juice Leskinen ja Mikko Alatalo ehtivät konsertoida yhdessä Hämeenlinnassa vielä 2005, tasan vuosi ennen Leskisen kuolemaa.
Miehet joutuivat sanaharkkaan, kun Leskinen kertoi aloittavansa laulamisen sijaan tunnin vitsimaratonilla. Alatalo pakkasi kitaransa ja marssi autolleen. Keikka olisi jäänyt heittämättä, ellei Sari Leskinen olisi juossut auton eteen ja luvannut miehensä käyttäytyvän kunnolla.
Leskinen menehtyi 24. marraskuuta 2006.
Lähde: Tuomas Marjamäki: Hän hymyilee kuin Mikko. Docendo 2020.
