Kanta-Häme

Mikkolan Auvon navetasta henkii historia

Runsaat kymmenen vuotta sitten Auvo Mikkola sattui käväisemään tiluksiinsa kuuluneessa vanhassa ladossa.
 
– Katto vuoti ja latoon oli varastoitu vuosikymmenien aikana erilaista maatalouteen kuuluvaa kalustoa muun muassa rekiä. Mieleen syntyi ajatus, että tuo kalusto pitäisi saada talteen, muistelee Mikkola.
 
Mikkolalla oli perunavarastona toiminut navetta, joka oli jäänyt tyhjilleen.
 
– Aloin koota tältä tilalta sekä Hauhollla sijaitsevalta kotitilaltani tavaraa ja esineistöä. Myöhemmin kokoelmat ovat täydentyneet esimerkiksi kirpputoreilta.
 
Tiedot Mikkolan puuhista kantautuivat myös silloisen kunnanjohtaja Antti Leinikan korviin.
 
– Kunnanjohtaja soitti ja kysyi saisimmeko museon auki Renko-viikolle, koska viikolle olisi tulossa neuvostason vieraita. Kunnanjohtaja halusi jotain uutta esiteltävää viikolle.
 
Mikkoloille jäi kaksi kuukautta aikaa muuttaa navetta kotiseutumuseoksi.
 
– Vieraat eivät olleet uskoa, että olimme todella saaneet museon tuossa ajassa pystyyn, naurahtaa Mikkola.
 
Huoli säilymisestä painaa
 
Esineistönsä määrää Mikkola ei ole koskaan laskenut, mutta määrä on joka tapauksessa useita satoja. Osaan niistä liittyy myös omia muistoja.
 
– Minulla on useita vanhoja radioita, joista yhdellä kuuntelin kun Matti Pietikäinen voitti mäkihypyssä maailmanmestaruuden vuonna 1950. Kotitilalta on peräisin lihatiinu, josta muistan isän ja äidin säilyttäneen suolalihaa. Vaikka tiinu on valmistettu 1860-luvulla, on se niin tiivis, että se luultavasti pitäisi edelleen vettä. Ennen tavara valmistettiin todella kestämään.
 
Maatiloilla oli aikanaan runsaasti erilaista välineistöä ja kalustoa.
 
– Maatilat olivat paljolti omavaraisia, lähinnä ostimme vain suolan ja sokerin. Kaikki muu valmistettiin itse aina siirapista alkaen.
 
Mikkolalla on huoli kotimuseonsa säilymisestä.
 
– Olen miettinyt, että pitäisin tätä vielä ensi kesän auki, jos terveys sallii. Toivoisin tietysti, että jokin taho ottaisi esineistön hallintaansa, säälihän näitä olisi mihinkään hukatakaan, huokaa Mikkola.