Kanta-Häme

Mikkolan suoramyyntitilalla hunajamelonikin kasvatetaan itse

– Kesäisin meillä joka päivä on maanantai eli työviikko edessä. Talvisin taas elämme aina lauantaita, vapaapäiviä viettäen, nauravat loppilaiset Antti ja Anne Mikkola kuvatessaan perhe-elämäänsä Mikkolan suoramyyntimaatilalla.

Kun kevät etenee, Mikkolan tilalla isäntä ja emäntä avaavat aamuvarhain silmät, nauttivat aamukahvin työntekijöiden kanssa tilamyymälässä ja aloittavat päivän työt. Vasta iltamyöhään istahdetaan saunan lauteille, syödään saunamökin terassilla ja päästään yöunille.

– Työtä riittää välillä melkein vuorokauden ympäri, mutta sitä tekee ilolla. Aina tehdään erilaisia hommia. Tämä perustuu omiin raaka-aineisiin ja kotimaiseen työhön, korostaa Anne Mikkola.

Antti Mikkola lisää, että vaikka kesällä tehdään rankasti töitä, syksyllä päästään talvikuukauksiksi lepäämään. Tilamyymälä on talviaikaan auki vain lauantaisin.

Mikkolan suoramyynti on jo yli 30 vuoden ajan pysäyttänyt aikamoisen joukon kesämökilleen Lopelle matkaavia. Hittituote ei Lopella voi olla muu kuin peruna, ja sen ympärille Mikkolan suoramyyntikin syntyi. Perunaa myydään tilakaupassa yhä eniten.

Viisinkertaisen motocrossin maailmanmestarin, Heikki Mikkolan, tilalleen luoma suunta on onnistunut. Kymmenen vuotta sitten Heikki ja Kaija Mikkola siirsivät tilan sukupolvenvaihdoksella Antti ja Anne Mikkolalle.

Suoramyyntitiloja syntyi kolmisenkymmentä vuotta sitten runsaasti, mutta lähes yhtä moni on kadonnut. Osuuskuntamuoto ei istunut suomalaiseen maatalouteen. Maatiloilla omien tuotteiden myynti työllisti liikaa, jos tilalta piti käydä palkkatöissä.

Mikä teki Mikkolan suoramyynnistä kannattavan maatalousyrityksen, joka antaa leivän koko perheelle?

– Jo isä alkoi kehittää tätä maltillisesti. Ensin oli peruna, omat juurekset ja vihannekset. Siitä sitten vähitellen tuotantoa laajennettiin, mutta koko ajan on perusajatus ollut tuottaa itse mahdollisimman paljon myymälän tuotteista, Antti Mikkola kertoo.

Maatilan rento meininki, vanhanajan tunnelma ja vastaleivotun leivän tuoksu houkuttelevat vuosi toisensa jälkeen myymälään. Perunat, vihannekset ja omien kanojen munat ovat yhä näyttävästi esillä. Valmistuttuaan leipuri-kondiittoriksi Antti Mikkola leipoo myös aamuisin täysrukiisia leipiä, rieviä ja monenmoista kahvipullaa.

Leivonnaisten rinnalla lasivitriinissä houkuttelevat omatekoiset suklaakonvehdit.

– Antti valmistaa pakastimeen myös kotijäätelöä, joka maustetaan aidoin marjoin tai suklaalla, kehaisee Anne Mikkola.

Suoramyynti antaa elannon, jota isokaan tila ei nykyään pysty takaamaan. Antti Mikkola opiskeli alun perin maanviljelijäksi, mutta on sen jälkeen valmistunut leipuri-kondiittorin lisäksi myös merkonomiksi. Kaikki vain, koska kannattava tilanpito on sitä edellyttänyt.

Tilan taloushallinnon hoitava Anne Mikkola toteaa, että jopa isojen tilojen viljelijät joutuvat käymään tilan ulkopuolella töissä. EU-tuet ovat pienentyneet ja samalla viljan hinta laskenut.

– Meillä monipuolisuus ei ole rönsyilyä. Joki syntyy pienistä puroista. Itse viljellyt tuotteet jatkojalostetaan leiväksi, uusista perunoista tehdyksi perunasalaatiksi, piirakoiksi, hilloiksi, mehuiksi ja jauhoiksi, jolloin saadaan lisättyä katetta.

Mikkolan suoramyynnistä saa kesällä vihanneksia, jotka mielletään ulkomaisiksi. Kasvihuoneessa kasvavat eri tulisuusasteiset chilit, mutta myös vesi- ja hunajamelonit, ananaskirsikat, turkkilaiset villikurkut, viidakkokurkut, munakoisot ja uusimpana japanilainen salaatteihin käytettävä otakilokki.

– On meillä siemenestä kasvatettu kääpiöbanaanikin, mutta satoa odotellaan edelleen, nauraa Anne Mikkola.

Kaikkea tilalla ei voida itse tuottaa. Kaali ja porkkana, mansikka ja muut marjat vaativat erikoiskoneita ja -taitoja, joten ne ostetaan parin kilometrin säteellä sijaitsevilta tuottajilta. Liha hankitaan Padasjoelta Keinuhongan tilalta, joka tuottaa oman sonnikarjansa lihasta myös makkaraa.

– Nyt saamme maillemme myös mehiläispesiä. Hunaja purkitetaan sitten meille omalla etiketillä myyntiin.

Pitopalvelu, vuokrattava savusauna ja makasiiniin perustettu tilausravintola täydentävät tilan tarjontaa. Talvella Antti Mikkola pitää silloin tällöin yllä Levillä Kätkänkodan kotaravintolaa.

– Kätkänkota on oikeastaan enemmän harrastus kuin tulonlähde. Sinne on mukava vetäytyä välillä koko perheenkin voimin syys- ja talvilomalle. Muuten talvella perhe suunta etelän aurinkoon lepäämään kesän jälkeen.

Levin tilausravintola on perua ajoilta, jolloin Anne ja Antti viettivät talvet Lapissa. Kun tarjolle tuli tilausravintolaksi sopiva kota, idea muuttui todeksi. Antti hoitaa tilaukset, muttei stressaannu hiljaisistakaan kausista.

Ahkera pariskunta ei sentään ehdi kaikkea tehdä itse. Kiireisenä kesäkautena avuksi palkataan 8–10 työntekijää. He ovat yleensä maatalousalan opiskelijoita Lepaalta, Viikistä ja Mustialasta. HÄSA