Kanta-Häme

Mikrolevillä yritetään pelastaa maatalous – Leväsieppari-hankkeessa pyritään hyödyntämään jäteveden ravinteet

– Tämä jätevesi sisältää tarpeeksi typpeä 50 hehtaarin kokoiselle alueelle ohraviljelyksiä, Hamkin projektitutkija ja diplomi-insinööri Jarkko Nummela sanoo, ja osoittaa suotovesiallasta.

– Huomattava osa typestä haihtuu puhdistamoissa taivaan tuuliin. Me haluamme saada sen hyötykäyttöön siellä, missä se syntyy, hän jatkaa.

Hämeen ammattikorkeakoulu Hamk on aloittanut kesäkuun alussa biologisen kokeen Kiertokapulan jätteenkäsittelyalueella Hämeenlinnan Karanojassa. Tavoitteena on tehostaa ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, sitovien levien kasvua suotovedessä, jotta aineet saataisiin hyödynnettyä uusiokäytössä.

– Suotovesiin syntyy levää ihan spontaanistikin ilman, että ihminen sen aiheuttaa. Se sisältää vain vähän haitta-aineita, Nummela kertoo.

Suotovesi on sadevettä ja kaatopaikan jätteistä muodostuvaa vettä, joka suodattuu jätteiden läpi ja sitoo itseensä kemikaaleja.

Siitä ravinteita keräävä levä voitaisiin sitten käyttää esimerkiksi orgaanisena lannoitteena.

Suotovesi on kaatopaikkatoiminnan harjoittajien vastuulla vielä useita vuosikymmeniä kaatopaikan sulkemisen jälkeenkin, ja toistaiseksi se aiheuttaa lähes pelkkiä kuluja. Uusi tapa käyttää sitä toisi tuottoa ja synnyttäisi myös uusia liiketoiminnan muotoja.

Hamkin projekti on osa ympäristöministeriön noin 350 000 eurolla rahoittamaa Leväsieppari-hanketta. Sen aikana tehdään vähintään viisi koetta, joissa neljässä pyritään erottamaan ravinteita erilaisista jätevesistä mikrolevien avulla. Erityisesti typpeä ja fosforia tarvitaan maataloudessa.

Tampereen teknillinen yliopisto kasvattaa leviä virtsassa, kun taas Suomen ympäristökeskus Syke käyttää biokaasulaitoksen jätevesiä.

– Lannoitekäyttöön helposti louhittava fosfori on loppumassa, ja jätevedenpuhdistamoissa fosforista hukataan suurin osa, Leväsieppari-hankkeen johtaja ja filosofian tohtori Jussi Huotari sanoo.

– Typpeä joudutaan sitomaan ilmasta, ja siihen menee kaikesta maailman energiankulutuksesta jopa pari prosenttia, Huotari jatkaa.

Myös Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla tutkitaan leviä ja niiden kasvatusta yhdyskuntien puhdistetussa vedessä.

Ensimmäinen koe Lammilla on jo tehty, ja se päättyi tuloksekkaasti. Fosforin lisääminen jäteveteen tehosti levän kasvua selvästi. Seuraavaksi yritetään kerätä levää talteen ja vapauttaa tilaa uudelle kasvulle.

Sudenkuoppiakin on. Vaikka jälkikäsittelyaltaat ovat ihmisen luomia ympäristöjä, ovat niissä tapahtuvat ilmiöt vaikeasti kontrolloitavissa luonnon oikukkuuden vuoksi.

Suomen pimeä, kylmä ja luminen talvi aiheuttaa omat hankaluutensa. Silloin levät eivät kasva yhtä hyvin, joten ravinteita jää sitomatta.

– Lisäsimme jään alle valoja kiihdyttämään kasvua. Teimme sen kuitenkin liian myöhään keväällä, sillä auringonvaloa pääsi jo jään läpi. Koe on syytä toistaa pimeämpään vuodenaikaan, jotta keinovalaistuksen vaikutus voidaan varmistaa, Jussi Huotari sanoo.

Helsingissä Syke kasvattaa leviä laboratorio-olosuhteissa, joten hallinta on helpompaa. Siellä yritetään saada levänkasvatus osaksi biokaasulaitoksen prosesseja, jolloin sitä tapahtuisi helposti ympäri vuoden.

Leväsieppari-hankkeen viimeinen vaihe on Hamkin vastuulla. Silloin testataan eri jätevesissä tuotettujen levämassojen soveltuvuutta lannoitteeksi.

Koko hankkeen ensimmäiset tulokset ovat saatavilla syksyllä 2018. Se päättyy vuoden 2019 loppuun mennessä. HäSa