Kanta-Häme

Miksei sinusta tullut maanviljelijää, Jukka Viitaniemi?

Hämeen Sanomissa 35 vuotta lehtimiehenä työskennellyt Jukka Viitaniemi jää eläkkeelle. Lukijat eivät kuitenkaan jää paitsi Viitaniemen lupsakkaa tekstiä. Hän jatkaa Hämeen Sanomien Justin kolumnistina.
 
Artikkelitoimittaja Jukka Viitaniemi tunnetaan lupsakoista kolumneista ja hyvästä huumorista. Mistä se on peräisin?
– Aika harvoin olen pahalla päällä. Kaihdan konfliktitilanteita. Pikkupoikana olin pieni ja hintelä, enkä osallistunut nujakoihin. Kyllä huumori tulee kotoa, isä ja äiti ovat aina viljelleet huumoria. Vakavissakin asioissa nähdään hauska puoli. Kun ei pahoita mieltänsä, elämä on paljon mukavampaa. 
 
Olet seurannut politiikkaa kuntapäättäjänä ja artikkelitoimittajana. Miten politiikka on muuttunut?
– Nykyään vaalivoittoa edellyttää aina ylistys. Esimerkiksi jytky-ilmiötä ladattiin vuosia, samoin oli kokoomuksen Toivo-kampanjan kanssa. Asenneilmapiiriä muokataan ja kun vaalit on käyty ja pöytä katettu, kaikki romahtaa muutamassa viikossa. Ennen joulua hallitus on jo epäsuosittu. Mielikuvapolitiikka on suurta hömppää ja ihmisten pössöttämistä. 
 
Mikä tässä hypetyksen nostattamisessa on lehdistön vastuu?
– Mediassa harmittaa juuri hypetys. Ei tehdä pitkäjänteistä selvitystyötä vaan lyhytkatseista uutisointia. Politiikka on rotaatiota, ei ole alkua tai loppua, vaan pyörät pyörivät koko ajan.
 
Toimituksen suurin verkosto on juuri sinulla. Mistä se on peräisin?
– Olin 20 vuotta mukana kunnalliselämässä. Siinä syntyi paljon tuttuja, jotka edelleen soittelevat ja heille voi aina soittaa. Apinan tuntee kaikki, mutta apina ei tunne ihan kaikkia.  Harrastukset ovat olleet toinen paikka verkostoitua. Metsästyksessä ja seura- ja järjestötoiminnassa tapaa paljon ihmisiä.
 
Mikä on ollut rajuin lukijapalaute?
– Valokuvaaja Erkki Isakovin kanssa olimme tekemässä juttua sahapalosta. Kirjoitin palomiesten havaintoja juttuun ja sahan omistaja kävi niistä kuumana. Hän uhkasi minua ja Hämeen Sanomia käräjillä ja korvausvaatimuksilla. Se on ollut raflaavin palaute.
 
Ovatkos naiset lähetelleet pikkuhousuja?
– Eivät ole, kun en ole alapääjuttuja kirjoittanut, mutta yksi naislukija lähetti söpön enkelitaulun. Ei näitä juttuja tehdä palautteen takia, mutta palaute kertoo siitä, että lehti on luettu ja sillä on merkitystä ihmisille. 
 
Onko lehtijuttuja tehty paljon saunanlauteilla?
– Saunakulttuuri jäi 1980-luvulle. Se on hyvä. Linnanvoudissa ja Härkätiessä oli molemmissa saunat. Siellä käytiin ensin saunassa puhdistautumassa ja sitten lähdettiin tekemään syntiä salin puolelle. Se oli erikoinen muoti ja varmaan jotakin Kekkosen jäljittelyä. 
 
Olet ollut Hämeen Sanomissa 35 vuotta. Mitä tulee ikävä?
– Porukkaa tulee ikävä. Yhtään kertaa ei ole ollut vastenmielistä tulla töihin. Vaali-illoista jää myös hienot muistot. Niissä on kiirettä ja painetta. Analyysit on pitänyt tehdä nopeasti ja aina on tiennyt, että vaalilehti luetaan tarkasti. 
 
Maa- ja metsätalousasiat ovat aina olleet lähellä sydäntäsi. Miksei sinusta tullut jyväjemmaria?
– Oli se kovin lähellä, ja olisi voinut tullakin, mutta vanhemmillani ei ollut maatilaa, enkä nainut maatalon tytärtä.
 
Olet armoitettu metsämies. Viuhuuko oranssi lippis Kalvolan perämetsissä nyt useammin kuin ennen?
– Kalvolan metsien monipuolinen riista ei ole sen suuremmassa vaarassa kuin ennenkään. Ei ne kaatomäärät tästä lisäänny. Jatkan edelleen riistanhoitoa, järjestötoimintaa ja ampumaharrastusta. Viime aikoina olen panostanut riistanhoitoon, ruokintaan. Siitä hyötyy moni luontokappale. 
– Paras paikka itsetutkiskelulle ja mietiskelylle on hirvipassi. Siinä on pari tuntia laatuaikaa itselle ja pitää olla ihan hiljaa. Se harras hetki on ehkä kaikkein viehättävintä koko metsästyksessä. 

Päivän lehti

30.3.2020