Kanta-Häme

Miksi juomavedestä aletaan mitata uraanipitoisuutta?

Syyskuun alusta voimaan tullut uusi talousvesiasetus velvoittaa Suomen vesilaitokset mittaamaan juomavedestä myös uraanipitoisuuden. Asiaa koskeva EU-direktiivi ei velvoita uraanin mittaamiseen, vaan kyse on kansallisen tason lisäyksestä.

Miksi uraanipitoisuutta halutaan mittauttaa, sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Jarkko Rapala?

– Asia on kansalaisten huolesta lähtöisin. Vuosien mittaan juomaveden uraanista on tullut paljon kyselyitä myös kansanedustajilta.

Onko huolelle olemassa mitään tieteellistä perustetta?

– Siinä mielessä on, että Suomen maaperässä on uraania paikoittain paljonkin. Säteilyturvakeskuksen mukaan noin viisi prosenttia Suomen porakaivovesistä sisältää uraania yli 100 mikrogrammaa litrassa, kun raja-arvo on 30 mikrogrammaa.

Koskeeko mittaamisvelvoite myös yksityisten ihmisten porakaivoja?

– Ei koske, sellaiseen emme voi velvoittaa. Mutta on arvioitu, että myös noin kymmenkunta vesilaitosta joutuu tekemään asetuksen vuoksi jotain toimenpiteitä.

– Suosittelen yksityisiä ihmisiäkin mittauttamaan kaivovetensä uraanipitoisuuden, se ei maksa kuin 30 euroa, Rapala sanoo.

Uraani ei keskusteluissa

Onko Hämeenlinnan seudun vesijohtovedessä havaintoja uraanista, HS-veden laadunvalvonnasta vastaava käyttöinsinööri Sanna Heinonen?

– Viime vuosilta meillä ei ole tutkimustietoa asiasta.

– Uraani ei ole kuitenkaan noussut keskusteluun, kun on otettu uusia kaivoja käyttöön. Uskoisin, ettei uraani ole tällä alueella suuri ongelma ja lähtöoletuksena on, ettei raja-arvoja ylittäviä pitoisuuksia löydy.

Onko HS-veden toimittamassa talousvedessä ongelmia muiden pitoisuuksien kanssa?

– Radonin ehkäiseminen on enemmän esillä.

Aiheuttaako uusi asetus paljon vaivaa?

– Asetuksessa sanotaan, että jos uraanipitoisuus on alle puolet 30 mikrogramman raja-arvosta, sitä ei tarvitse tutkia kuin viiden vuoden välein. Lähtökartoitus tehdään loppuvuoden aikana.