Kanta-Häme

Millaisia muistoja jää Hämeenlinnasta, Okko Kamu?

Kapellimestari Okko Kamu, millä mielellä olet tulossa lauantaina Hämeenlinnaan johtamaan Sinfonia Lahtea viimeisen kerran orkesterin ylikapellimestarina?   

- En osaa erottaa duuneja toisistaan. Joka duuniin on aina kiva lähteä tietysti. Mutta kun näitä on kymmeniä vuodessa, vaikea on jokaista tunnetilaa erikseen arvioida suhteessa toiseen. 

– Jotenkin tuntuu siltä, että orkesteri on saanut kuitenkin yleisön ja keskinäisen suhteensa toimimaan kiitettävästi. Se on tietysti arvokas asia, mitä pitää varjella.

Oletko viihtynyt Verkatehtaan Vanaja-salissa?

– Se on parantunut pikkuhiljaa. Tummahan se sali on. Niin kuin Musiikkitalo Helsingissä. Vanhukset kaatuilee, kun siellä portaissa on liian pimeätä. Ja paussit venyy puolen tunnin mittaisiksi, kun ihmiset kipeää sinne korkeuksiin. 

– En ymmärrä arkkitehtien vimmaa, että kaiken pitäisi olla tummaa. Se on vähän kuin multa lääkärillä, että potilas pannaan sinne… tai kastike kokilla… 

Oletko laskenut, kuinka monta konserttia olet johtanut siirtyessäsi eläkkeelle?

– En siirry eläkkeelle, vaan multa loppuu sopimus. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Mutta anteeksi, mikä oli kysymys? 

– Kun mun äitini vielä eli, hän saattoi pitää esiintymisistä kirjaa, mutta mua itseäni ei ole kiinnostanut mitä on tapahtunut eilen vaan se mitä tapahtuu huomenna. Onnellisen elämän perusta on hyvä ja tehokas unohtamisen taito.

Missä vaiheessa sopimuksesi Sinfonia Lahden kanssa umpeutuu?

– Meillä on toukokuussa yksi konsertti ja sitten me käydään vielä Naantalin musiikkijuhlilla kesäkuun alussa. Se on mun viimeinen työni orkesterin kanssa. 

Entä sen jälkeen?

– Päivät vaihtuu, mutta työ pysyy samana. 

Onko sinulle jäänyt Hämeenlinnasta erityisiä muistoja?

– En mä nyt muista mitään erityistä. Mutta mulla on semmonen mielikuva, että jos mä menen pohjoiseen, mun pitää ajaa jonkun talon alta. Se on ainoa muutos, joka tässä on vuosien mittaan tullut. 

– En ole vieläkään päässyt Hämeen linnaan, siihen fyysiseen linnaan, ja se mua vähän harmittaa. Täytyy jossain vaiheessa viedä lapseni ja lapsenlapseni sinne katsomaan miten naisia kohdeltiin ennen vanhaan. 

Kun kesä saa, lisääntyykö vapaa-aikasi ja kuinka aiot sen käyttää?

– Onhan mulla enemmän vapaa-aikaa, koska olen tietoisesti vähentänyt töitäni. Mutta ei mulla ole mitään burnuttia. 

– Mulla on niin hyvä stressinsietokyky, että olisin varmaan Guinnessin kirjoissa, jos sellaista voitaisiin jotenkin mitata. HÄSA