Kanta-Häme Kulttuuri Hämeenlinna

Milloin elämässä on liian myöhäistä tehdä u-käännös? Pamela Tolan Teräsleidit-elokuva kertoo, ettei koskaan

Pamela Tolan Teräsleidit-elokuva on tarina itsensä löytämisestä. Kertomus opettaa, että vanhuus ei ole yksioikoista ja vääjäämätöntä. Iästään huolimatta, milloin vain voi löytää jotain uutta.
Saara Pakkasvirran mukaan Pamela Tolan ohjauksessa oli mukavaa näytellä. Kaksikko kohtasi ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Kuva: Pekka Rautiainen
Saara Pakkasvirran mukaan Pamela Tolan ohjauksessa oli mukavaa näytellä. Kaksikko kohtasi ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Kuva: Pekka Rautiainen

Yli 10 vuoden kypsyttelyn jälkeen Pamela Tolan visio pääsee viimein valkokankaille.

Idea lähti liikkeelle kuvasta ohjaajan päässä. Ajatelmassa vanhempi nainen oli haudannut miehensä takapihalleen. Silloin elokuvahahmotelman projektinimi oli vielä I Have Lived, olen elänyt.

– Silloin mietin itseäni vanhana, voinko katsoa 80-vuotiaana peiliin ja todeta, että olen elänyt? Pystynkö seisomaan omien valintojeni takana? Tämä kuva riivasi minua, vaikka olin silloin vasta alle 30-vuotias, Tola kertoo.

Käsikirjoituksessa myös ripaus omaa maailmaa

Ohjaaja on myös käsikirjoittanut tarinaa yhdessä Aleksi Bardyn kanssa. Käsikirjoituksessa tulee alitajuisestikin peilattua teemoja omasta elämästään.

– Yksi sellainen teema on kuolema. Vanhempani kuolivat, kun olin lapsi. Kuolema tuli elämääni liian varhain, siksi se on varmasti sellainen teema, joka jollakin tavalla kulkee mukanani.

Kenties osittain juuri sen takia Tola on myös pelännyt vanhenemista. Ikääntymisessä ovat pelottaneet erityisesti kuvat rapistumisesta, yksinäisyydestä ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutumisesta.

– Minulla oli kauhukuva vanhasta ihmisestä, joksi tulen. Halusin näyttää itselleni, että on olemassa muutakin. Ettei vanhuus olisi vain vääjäämätön tilanne, johon jokainen joutuu. Että pystyisi vaikuttamaan omaan elämäänsä.

Taitelijalle yksi keino itsensä opettamiseen on avata itselleen vanhuuden erilaisia puolia tarinan keinoin. Samalla hän tekee työtään, kertoo tarinoita yleisölleen.

Jo ensikohtaaminen teki vaikutuksen

Elämäänsä voi muuttaa aina. Elävä esimerkki siitä on Saara Pakkasvirta, yksi elokuvan päänäyttelijöistä.

Omassa elämässään Pakkasvirta on viisi vuotta sitten jättänyt Helsingin, ainakin toistaiseksi, taakseen ja muuttanut Padasjoelle.

Pakkasvirta on elänyt hetkessä. Hän kertoo, ettei hän ole edes ajatellut sitä, mitä tuleman pitää.

– Joulukuun 18. vuonna 1958 hain paperit pois kauppakorkeakoulusta. Suvussa oli ekonomeja, mutta ei se sopinut minulle, Pakkasvirta kertoo.

Uran tärkein käännös tuli jo silloin. Pakkasvirta hylkäsi ekonomiuden – pyrki ja pääsi Teatterikorkeakouluun.

Hän uskookin, että elämässä on aina mahdollista tehdä käännöksiä. Elokuvassa ajatus on hänen mukaansa kauniisti kirjoitettu.

Pamela Tola oli vasta Teatterikorkeakoulussa, kun Pakkasvirta tuli ääninäyttelijäksi opiskelijan kuunnelmaan. Kohtaaminen teki sellaisen vaikutuksen, että hän oli ensimmäinen, jota Tola ajatteli, kun elokuva kypsyi ajatuksesta todellisuudeksi.

Elokuvassa Pakkasvirta näyttelee Inkerin (Leena Uotila) isosiskoa Sylviä. Kaksikon dynamiikan täydentää kolmikoksi sisaruksista keskimmäistä, Railia, näyttelevä Seela Sella.

Tarinassa Inkeri on lyönyt miestään Tapiota paistinpannulla päähän. Puutarhaan on kaivettu kuoppa, mutta ennen hautaamista hän haluaa punoa vielä elämänsä lankoja yhteen.

Siksi sisarukset lähtevät pakomatkalle, jonka aikana Inkeri oppii syventämään myös omaa elämäntarinaansa.

Kokemusta ennemminkin teatterien lavoilta

Vuosien kokemuksesta huolimatta elokuvan tekeminen on ollut Pakkasvirralle jälleen uusi ja jännittävä kokemus.

Omien laskujensa mukaan hän on noin 60-vuotisen uransa aikana näytellyt isompaa roolia vain neljässä elokuvassa. Sinä aikana moni asia on muuttunut.

Pakkasvirta kertoo, että ulkonäkö oli aikoinaan yksi syy siihen, miksi ovet pinnalliseen elokuvamaailmaan eivät avautuneet. Hän kokee, että siitä on ollut kuitenkin etua hänen urallaan.

– Ulkonäkö on ollut minulle etu, koska olen saanut monipuolisia rooleja. Monet ovat olleet ronskeja, mutta tykkään myös niistä, joissa olen saanut olla herkkä, Pakkasvirta kertoo.

Ronskius kumpuaa myös näyttelijän omasta luonteesta.

– Olen oppinut puhumaan hyvin nuorena. Eräs kollegani totesi kerran: ”Etkä ole sen jälkeen lopettanut”, Pakkasvirta naurahtaa. HÄSA

Ikäpolvia yhdistävä elokuva

Teräsleidit on Pamela Tolan toinen täyspitkä elokuva ohjaajana. Ensimmäinen oli vuoden 2018 Swingers.

Elokuvan päärooleissa näyttelevät Leena Uotila (Inkeri), Seela Sella (Raili) ja Saara Pakkasvirta (Sylvi). Pääosan esittäjä Leena Uotila on yksi ryhmäteatterin perustajajäsenistä ja kokenut tv- ja elokuvanäyttelijä. Seela Sella on tehnyt pitkän uran pääasiassa teatterilavoilla, kuten myös Saara Pakkasvirta. Lisäksi elokuvassa nähdään esimerkiksi Heikki Nousiainen, Pirjo Lonka ja Jani Volanen.

Tarina on Tolan ja Aleksi Bardyn yhdessä käsikirjoittama. Tarinassa Inkeri pakenee loppuelämänsä mittaista vankeutta. Siskokset lähtevät roadtripille, ja tien päällä vastaan tulee liftareita, auton hajoaminen ja pysähdyksiä – yllättäviä ja vähemmän yllättäviä. Roadmovien tärkein tie onkin Inkerin tie itsensä löytämiseen.

Elokuvan ensi-ilta on 3.1.2020.

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic